© Vitonen Entertainment 2002-2009
Valid XHTML - Valid CSS - vito @ vitonen.net
Lauantai, 31.07.2010

Vitonen Entertainment

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit
• TopVitonen

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit

• Etusivu
• Info
• Päivitykset
• Toimitus
• Linkit
• Palaute

NHL 2K on Dreamcastin ensimmäinen jääkiekkopeli. Loistavien NBA- ja NFL 2K -pelien tekijällä, Visual Conceptsilla, ei ole juurikaan tekemistä NHL 2K:n kanssa. Pelistä vastaa Vancouverissa majaileva tietokoneohjelmien / pelien valmistaja Blackbox. Firmalla ei ollut aikaisempaa kokemusta lätkäpeleistä. Pelin taso on Visual Conceptsin urheilusarjoihin verrattuna selvästi heikompi, vaikka NHL 2K onkin hyvä lätkäpeli tietyillä osa-alueilla. Johtuneeko sekin siitä, että Visual Concepts joutui häärimään pelin koodirimpsujen parissa muutaman viikon ajan, koska Blackboxin työ ei vakuuttanut Segaa.

Kiire paistaa läpi

NHL 2K saatiin kauppojen hyllyille vasta NHL-kauden 1999-00 loppupuolella, siinä missä Visual Concepts sai koriksen ja futiksen valmiiksi jo vuoden 1999 aikana. Paras markkina-aika meni menojaan, Stanley Cup -sormukset oli jaettu ja kovin lätkäkuume oli jo ohi. Niinpä peli jäi pahasti pimentoon, eikä lopputulos ollut aivan sen pitkän odotuksen arvoista.

Peli koostuu lätkäpelin peruselementeistä. Pelimuodot ovat seuraavat: Exhibition (näytösottelu), Season (kausi) ja Playoffs (pudotuspelit). Ei turnausta eikä rangaistuslaukauskisaa. Jälkimmäistä ei edes tarvita. NHL 2K on lätkäsimulaatio, eikä se kaipaa osakseen arcademaisia ominaisuuksia. NHL:n uusimmat joukkueet, Minnesota Wild ja Columbus Blue Jackets, eivät ole mukana. Peli julkaistiin kesällä 2000 ja nämä kaksi joukkuetta aloittivat NHL:ssä vasta seuraavalla kaudella, syksyllä 2000.

Liukasta liikettä

Vaikka pelissä on paljon retuperällä, antaa se vastapainona erinomaisen pelattavuuden. Toimivan ohjauksen perusta on terävä liikkuminen, joka tuntuu välillä liiankin terävältä. Pelaajat kykenevät luikertelemaan joskus yliluonnollisella tavalla läpiajoihin pelaajan estelyistä huolimatta. Ainakin peli tottelee käskyjä millimetrin tarkasti, mutta tosi friikit voivatkin jo ruveta miettimään sitä, onko näin tarkkojen liikkeiden suorittaminen luistimilla aina mahdollista. Laukaukset menevät minne käsky käy, sama pätee rännikiekkoihin.

Ainoa mainitsemisen arvoinen miinus ilmenee pelattaessa samalla joukkueella kaverin kanssa. Syötöt kaverilta kaverille eivät tunnu menevän millään ilveellä kohdalleen. Vaikka kiekon sattumalta saisikin kaverilta lapaansa, on laukauksien tekeminen suoraan syötöstä lähes mahdotonta. Maalivahtia voi halutessaan ohjata itse, mutta torjunta- tai purkunappia ei ole mukana ollenkaan. Kun pelaaja siirtelee hidasliikkeistä maalivahtia tolpalta toiselle, torjunnat tapahtuvat automaattisesti tietokoneen toimesta - heikolla menestyksellä.

Sisällön puute vaivaa

Pelin tilastointi on yllätyksetöntä. Kauden aikana voit tarkkailla eri divisioonien, konferenssien ja koko liigan pisteiden keruuta. Lisäksi nähtävillä on kaikkien 28 joukkueen laimeat pelaajatilastot. Kausimoodi ei suosi kavereita, koska kauteen ei voi valita kuin yhden ihmisen ohjaaman joukkueen. Mukana on User Stats -taulukko, mutta siitäkään ei paljoa iloa ole, kun sen eri tilastoinnit nollaantuvat tietyin väliajoin jostain käsittämättömästä syystä. Ja kun pelimuotoja on kolme, ei sisällöllä pitkälle pötkitä.

Maalivahteja voi luoda vain neljä ja kentällisiä 36. Pelin listojen päivittämisestä todenmukaisiksi tulee siis nopeasti mahdotonta, kun joukkeisiin ei saa luotua riittävästi pelaajia, eikä ylimääräisten pelaajien listalle mahdu kuin 80 pelaajaa. Ainoa todella positiivinen ja innovatiivinen osa valikoista on pelipaitojen valinnassa. NHL 2K:ssa on mukana paljon vanhoja, klassisia joukkueiden pelipaitoja. Esim. vanhimmat pelipaidat löytyvät 1910-luvulta. Dallasin saa puettua Minnesota North-Starsin, ja Carolinan Hartford Whalersien peliasuihin.

Ei älyllistä elämää...

Pelin kolmella vaikeustasolla ei ole juurikaan eroja. Pelasitpa sitten Rookie-, Pro- tai All-Star -tasolla, maalibileitä ei voi estää. Muutaman harjoitusottelun jälkeen pelaajalla on homma lavassa ja taululle tulee voittolukemia tyyliin 20-0. Ennätykseni yhden ottelun aikana tehdyissä maaleissa syntyi pelattaessa 20 minuutin erillä. Voitin tuolloin Ottawan 65-1. Näistä on helppo päätellä, että tietokoneella ei onnistu oikein mikään. Tekoälyn onneton hyökkäys pohjautuu hyvin pitkälti yksilösuorituksiin. Joko viskataan viivalta tai yritetään koko ajan samalla taktiikalla maalin edestä.

Puolustusta ei ole olemassakaan. Pakit keskittyvät ennemmin läpiajoihin kuin puolustukseen. Valtaosa pelaajan maaleista tuleekin tehtyä läpiajoista, samalla kun pakit hölmöilevät toisessa päässä kenttää. Tietokoneen naurettavat kaukolaukaukset saa käännettyä lähes poikkeuksetta välittömään vastahyökkäykseen. Itse asiassa vastustaja on melkeinpä pelkkää ilmaa. Lukuunottamatta muutamia keskialueen taklauksia tietokone ei saa kiekkoa millään ilveellä meiltä ihmisiltä. Kun tietokone saa joskus harvoin kiekon haltuunsa, sillä ei ole haluja purkaa kiekkoa, vaan ottaa mieluummin vastaan törkeitä niittejä kuin sätkynukke ikään.

Tuomarin jäähynantoherkkyyttä ei pysty määrittämään, eikä raitapaita osaa viheltää tilanteita oikein. Pelatessani Stanley Cup -finaaleja kaveriani vastaan tein hänen pelaajalleen seitsemän koukun sarjan, eikä vihellystä kuulunut, ennen kuin raukka olikin jo naama jään pinnassa.

Tämäkään ei vielä riitä, sillä maalivahtipeli on ihan hanurista. Varmoja maalintekopaikkoja on melkeinpä kaikki ne kohdat, josta maalin teet. Maalivahti ei paranna, kun se mokaa. Melkein kaikissa kulmissa on avoimet ovet, eikä niillä ole aikomustakaan sulkeutua. Pelin tekoälyn tasoa kuvaa parhaiten se, että otteluita voi voittaa murskalukemin myös ottamalla oman maalivahtinsa pois kentältä koko ottelun ajaksi!

Äänet

Yleisöäänet ovat sanoinkuvaamattoman itseääntoistavia. Katsojat mylvivät kuin mielenvikaiset, eikä ala-arvoinen musiikki herätä kuin säälinsekaisia tunteita. Lisensoitua musiikkia ei kuulla sekuntiakaan pelin aikana. Areenoissa että päävalikossa kuullaan ilmeetöntä kitaranräminää. Kenttäpelaajista lähtevät kolistelut ovat OK, kun taas selostajat ovat kelvottomia. Siitä vastaa oikea Maple Leafs -selostaja Bob Cole, kommentaattorina häärii Harry Neale. Molemmat varmasti ovat todellisuudessa loistavia moottoriturpia. Pelissä selostus alkaa toistaa itseään ensimmäisen peliminuutin aikana pahasti, ja pian tuleekin äänensäätö-slidereille käyttöä.

Grafiikka

Graafinen puoli jää pahasti NBA- ja NFL 2K:n varjoon, mutta NHL 2K ei ole aikaansa nähden suinkaan hassumpi suoritus. Huolimatta 60hz tuesta peli ei ole juurikaan nopeampi kuin keskiverto TV-lähetys (25 ruutua/s). Animaatiossa ei ole paljoa vaihtelevuutta, liikkeet ovat vielä kovin mekaanisia.

Loppusanat

Pelissä on siis surkea AI, rassaava äänimaailma ja heikot tilastoinnit. Mutta ne osastot, joissa peli toimii, se toimii lähes saumattomasti. NHL 2K:n pelattavuus on nimittäin niin erinomaista, että peliä jaksaa vääntää kaveria vastaan viikkotolkulla aina pikkutunneille asti. Se ei tietenkään muuta sitä tosiasiaa, että peliä ei jaksa kauaa vääntää kaavamaista ja onnetonta tekoälyä vastaan.