© Vitonen Entertainment 2002-2009
Valid XHTML - Valid CSS - vito @ vitonen.net
Lauantai, 31.07.2010

Vitonen Entertainment

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit
• TopVitonen

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit

• Etusivu
• Info
• Päivitykset
• Toimitus
• Linkit
• Palaute

Tätä peliä monet kiekkofanaatikot ovat odottaneet kieli vyön alla - lähes kaksi vuotta. Pelin koodirimpsun parissa työskennellyt Treyarch piti fanien mielenkiinnon korkealla Treyarchin keskustelufoorumissa. Viestiryöppy oli parhaimmillaan noin 100 viestiä päivässä ennen pelin julkaisua.

Valmistaja vaihtui

Kesällä 2000 Sega julkaisi taitavaksi kehutun, Vancouverlaisen PC-ohjelmien valmistajan BlackBox Gamesin NHL2K:n. Kaikesta huolimatta BlackBoxin kehitystyö ei vakuuttanut Segaa ja aivan projektin loppuvaiheessa Sega siirsi työn Visual Conceptsille. Tiimi teki kaiken mitä pystyi muutamassa viikossa tekemään. Lopputuloksena oli kumminkin melko keskinkertainen tekele verrattuna tiimin muihin nimikkeisiin. Visual Concepts on vastuussa lähes kaikista Segan muista urheilupeleistä. Näitä ovat mm. NBA-, NFL-, NCAA- ja WSB-2K-pelit. Näistä ainoastaan NBA-sarjan esikoinen NBA2K on nähnyt päivänvalon Euroopassa. Nyt NHL-sarjakin on sitten siirtynyt vain Amerikan ja Japanin markkinoille. Kävin melkoisen taistelun saadakseni NHL2K2:n käsiini, mutta nyt voin tyytyväisin mielin sanoa, että olen onnistunut saamaan ensimmäisen import-pelini käsiini, jonka valmistajana toimii mm. Spiderman -pelejä kehittänyt Treyarch.

Tavoitteena realistisuus

No mikä tekee tästä jääkiekkonimikkeestä niin poikkeuksellisen? Realistisuus. Yksikään markkinoilla ollut lätkäpeli ei ole ollut näin realistisstrateginen. Jos Segalla ei olisi niin paljon ongelmia Dreamcastinsa kanssa, väittäisin, että tätä ei olisi ehkä muutenkaan tuotu Eurooppaan asti. Selitys on melko simppeli: täällä päin on totuttu arcade-jääkiekkoon, kiitos EA Sportsin. No miten NHL2K2 toimii kaukalossa? Se ei ole sellaista, missä pelaajat voi taklata ja toimittaa viiden metrin korkeuteen lentelemään, eikä sellaista, jossa teet 77 laukausta kohti maalia yhdessä erässä jolloin tilanne on sinulle 5-0, jonka päätteeksi tietokone saa viisi vetoa kohti maalia ja kaikki uppoaa sisään. Tämä on puhdas simulaatio. Koko hommahan lähtee käyntiin kaikkien aikojen upeimmasta lätkäpelin avausanimaatiosta, jossa taustalla soi klassinen ?Y?all Ready for This? muutamalla uudella jytytehosteella maustettuna. Ja kun kehumislinjalla olen, en voi jättää mainitsematta Treyarchin ja Visual Conceptsin panosta omiin logoanimaatioihinsa. Koko design on alusta loppuun todella kovaa kamaa, josta tulee myös riippuvaiseksi. Ja koko hoito pyörii 60hz sekunnissa. Joskus kyllä vaikuttaa siltä, että lukema voisi olla vaikkapa 80hz.

Pelimuodot

Pelimuodot ovat tasan tarkkaan seuraavat: Näytös, kausi ja playoffsit. Rankkarikisa-moodia ei ole, eikä sitä kukaan tarvitsekaan, koska peli on simulaatio. Pelissä olisi voinut olla oikeastaan jonkin sortin harjoitteluleiri-moodi, jossa pelaajat voivat sitten treenailla eri osa-alueita. NBA2K-sarjassakin on ollut jo alusta asti harjoittelumoodi. Jos hyvin käy, näemme tämän jo NHL2K3:ssa. Franchise moodiakaan ei ole, mutta sitä lupaillaan myöskin tulevaan osaan. Kausimoodi toimii hyvin. Pelaaja voi valita itselleen niin monta NHL-joukkuetta kuin huvittaa. Käytössä on EA-tyylinen kalenteri, josta käsin siirrytään pelaamaan tai simuloimaan matseja. Monet ovat valittaneet siitä, että tilastot ovat liian köyhät. Meikäläisen on vaikea yhtyä tuohon väitökseen. Mitä muuta muka tarvitaan, kuin pelaajapörssi, maalivahtipörssi, divisioona- ja konferenssitaulukot? Itse asiassa NHL2K2 tarjoaa muutaman ainakin minulle täysin uuden tilastoinnin, kuten kuinka monta maalia tai syöttöä joku joukkue on tehnyt yhteensä. Mokomaa en ole muissa peleissä nähnyt ja totta puhuen tämä lista on melkoisen kiehtova.

Nyt mukana on myös maajoukkueet, joilla voi ottaa turnauksen. Maitakin voi valita itselleen niin monta, kuin sielu sietää. Nimet maajoukkueissa ovat sitten sitä perinteistä hölynpölyä. Koska tekijöillä on oikeudet ainoastaan NHL-pelaajien nimiin, niin Suomenkin maajoukkueesta löytyy vähän kaikenlaista porukkaa: Lond, Piltunin, Merkkenin ja Hilmunin, siinä muutamia mainitakseni. Ruotsistakin löytyy näitä muuteltuja nimiä, kuten vaikkapa Jorgen Junssun. Ruotsi on tässäkin pelissä Suomea parempi kokonaisuudeltaan, Suomi on 78 ja Ruotsi on 82. Mainittakoon vielä, että Segalla ei olla vaivauduttu laittamaan peliin Japania. Syynhän me kaikki vähänkin jääkiekkoa seuraavat tiedämme.

Tunnelmaa riittää

Itse matsi - ja varsinkin sen alkusählinki - on jotain sellaista namia, mitä ei ole ennen nähty. Kaikki etenee niin perhanan realistisesti. Ensin kamera kuvaa, kun katsomo mylvii täysin todellisuutta vastaavassa hallissa. Kaikki 30 NHL-hallia ovat siis mallinnettu tähän peliin parhaimman mukaan ja se näkyy. Aluksi siis vierasjoukkue tulee jäälle, kommentaattori laittaa väliin jotain pulinaa kyseessä olevasta joukkueesta. Maalivahti valmistautuu luistelemalla eestaas, valot himmenevät ja fireworksit alkavat. Sitten areenakuuluttaja kuuluttaa kotijoukkueen jäälle. Kuuluttaja esittelee kotijoukkueen avauskokoonpanot. Ensin maalivahti, sitten hyökkääjät, sitten puolustajat. Kerrankin areenakuuluttaja todella hoitaa hommansa hienosti, nimittäin hepun mylvintään ei tunnu kyllästyvän sitten millään. Paljon plussaa tulee siitä, että kuuluttaja ei myöskään kaikissa tapauksissa huuda pelaajien oikeita nimiä, vaan käyttää myös kutsumanimiä. Sitten kuunnellaan kansallislaulu, joka kuuluu todella vaisusti - niin vaisusti, ettei sitä jaksa kuunnella. Kun tulisi edes joku ihan laulamaan, eikä tarvitsisi aina kuunnella näitä perinteisiä, lyhennettyjä piipityksiä, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. Tästä päästäänkin sitten pelaamaan.

Strategiat

Peli sisältää siis aivan älyttömästi erilaisia pelillisiä strategioita. Kun alat valmistelemaan hyökkäystäsi ja olet omalla alueellasi, käytössäsi on BreakOut-taktiikat. Ensimmäinen näistä on Board. Sitä kannattaa käyttää, mikäli vastassasi on fyysisen aggressiivinen joukkue. Positional on hyvä silloin, jos joukkueesi hyökkäys on tehottomampi kuin puolustuksesi. Free Flow taas on hyvä, kun sinulla on hyvä hyökkäyspään porukka ja puolustus ei ole kova prässäämään. Keskialueen hyökkäystaktiikoita kutsutaan Move Out-taktiikoiksi. Ensimmäinen, Positional, on hyvä jättöihin ja takaa-ajoihin. Regroup antaa hyökkäyksellesi aikaa sijoittua mukavasti hyville paikoille, ja Criss Cross pitää huolen tietokoneystäviesi vauhdista. Hyökkäysalueen Positional pitää pelaajat suorassa ajolinjassa, eivätkä rupea luikertelemaan minnekään ihmeellisiin kulmiin. Trianglessa hyökkääjät ovat samalla puolella verkkoa etsien kuumeisesti vetopaikkaa paikasta kuin paikasta. Overload on yksi suosikeistani. Siinä yksi pelaaja siirtyy maalin eteen odottamaan mahdollisia ripareita.

Sitten puolustuspään strategiat. Ensimmäinen strategiakategoria on ForeCheck. 1-4 on konservatiivinen hyökkäys, jossa vain keskushyökkääjä hoitelee likaisen työn. 2-2-1 on aggressiivinen hyökkäys, joka toimii kuin unelma, jos pelaat isokokoisella joukkueella, kuten vaikkapa Red Wingsillä. 1-1-3 on fyysinen vyöhyke, joka hidastaa nopeampia joukkueita, erittäin käyttökelpoinen pelitys. 2-1-2 kuuluu lähinnä melko pro-tason joukkueelle. Siinä puolustus tekee ansan hyökkäykselle keskialueella, jolla kiekon saa näppärästi pois vastustajalta, jos vain osaa pelata itsekin hyvin tätä hankalaa strategiaa. Mm. hallitseva mestari Colorado Avalanche on pitänyt pelityylinsä äskenmainittuna trappina monta vuotta. Itse puolustusalueella on sitten vähän näitä perinteisempiä strategioita. Ensimmäisenä mainittakoon Zone, joka on varsin turvallinen tapa puolustaa, paitsi jos olet parempi jäähyn tappamisessa. Älkää kysykö mitä tuo tarkoittaa, kysykää tekijöiltä, jos kiinnostaa. Box + 1 sitten pitelee pakit aika hyvin paikoillaan, eivätkä he tällöin yritä mitään erityisiä sankaritemppuja, koittavat vain peittää parhaimman mukaan. 1-2-2 yhdistää Zonea ja kuulemma parantaa jonkun verran puolustuksen tarkkaavaisuutta.

Sitten ylivoimastrategiat. 2-1-2 on tasapainoinen hyökkäys ja ihan suositeltava aloittelijalle ja miksei myös todelliselle alan ammattilaiselle. Kyseinen strategia edustaa melko vanhanlaista taktiikkaa, mutta vaikka monet sanovatkin, että vanhoilla pelitaktiikoilla voi heittää vesilintua, niin se ei päde ihan joka kohdassa, kuten 2-1-2:ssa. Funnel on näppärä ja herkullinen jippo kovan tason pelaajille. Funnel saa pelaajat nappaamaan nopeita lämäreitä ja saa riparitkin loksahtamaan kohdalleen. Sitten on vielä Wing Off Side, joka on erikoistunut One-Timereiden tekemiseen.

Jäähyntappo, eli alivoima sisältää klassiset perusstrategiat. Boxissa pelaajat luovat maalin eteen neliön muotoisen hässäkän. Diamond pitää huolen keskialueen hyökkäysten nirhaamisesta ja Triangular kannattaa olla käytössä ehdottomasti, jos sinulla on kaksi heppua istuskelemassa jäähyä. Tällöin porukka muodostaa maalin eteen kolmion. Ja sitten vielä kaiken lisäksi voi valita minkälaisen aloituksen haluaa: hyökkäävän, puolustavan vai sen perinteisen.

Visuaalinen yleisilme

Sega of American viimeiseksi Dreamcast -peliksi grafiikka on ihan OK, mutta enpä menisi ylistämään sitä ihan taivaisiin. Visual Concepts ja Treyarch eivät sittenkään aloittaneet valmistusta ihan nollasta - oikeastaan ei mitään sinne päinkään. Pelin pohjana on edelleenkin se hirveä BBG-koodi, mikä sai alkunsa NHL2K:sta. Tämä tarkoittaa sitä, että peli sisältää osittain samoja vikoja, kuin mitä NHL2K. Onneksi tässä versiossa on osattu kumminkin hävittää ne hirveimmät mokat, kuten imurimaalivahdit ja muutenkin surkean tekoälyn. Ja sitten pelaajista paistaa läpi Blackbox-koodi... pelaajat näyttävät edelleenkin vähän kankeilta, heikoilta ja mekaanisilta. Tosin siinä missä NHL2K:ssa pelaajat olivat lähes kääpiön näköisiä ja kokoisia, niin 2K2:ssa asia on korjattu lisäämällä senttimetriä vähän sinne sun tänne. Loppujen lopuksi nämä ovat pikkujuttuja, ja vaikka NHL2K2:ssa on sulava, terävä ja kirkas grafiikka, sen realistiset vahvuudet ovat jossain aivan muualla, nimittäin pelattavuudessa.

Enemmän valinnanvapautta

Korjatkaa jos olen väärässä, mutta väitän, että NHL2K2 on ensimmäinen jääkiekkopeli, jossa on näppäinkombinaatioita. Pelissä on kaksi eri ohjausmetodia, Basic ja Advanced. Basic on periaatteessa sama kuin mitä NHL2K:ssa, mutta Advanced tuokin jo videopelijääkiekon uusin ulottuvuuksiin. Advanced tuo mukanaan uusia tapoja maalata ja kikkailla. A syöttää ja valitsee pelaajan, A+L tekee nostosyötön, B taklaa, B+L saa aikaan väistöliikkeen, X tekee nopean vedon kohti maalia tai koukkii, X+L mahdollistaa hurjan lämärin, Y purkaa tai peittää, Y+L saa pelaajan heittäytymään tai dekeilemään hyökkäyksessä ja R:stä saa pelaajiin vauhtia. NHL2K:ta enemmälti pelannut on hieman pulassa siirryttyään Advanced-kontrolliin, puhumattakaan muista pelaajista. Jotta homman saa kulkemaan sormissaan 100-prosenttisesti, täytyy sille uhrata aikaa ainakin 20 tuntia. Mutta vaivannäkö palkitaan, se on vissi. Maalivahdillakin on omat, uudet näppäintoimintonsa. En ole niihin vielä pahemmin perehtynyt, mutta mukana on nyt jopa torjuntanappi, sekä purkunappi.

Pelin vaikeustasot ovat ne perinteiset rookie, pro ja all-star. Pelinopeuksista voi valita jonkin seuraavista: slow, normal, fast tai lightning. Slow on nimensä mukaisesti hidasta meininkiä ja normalkin on mielestäni ihan liian hidasta. Ei pelkästään vauhdin suhteen, vaan myöskin erikoistilanteissa, joissa pitäisi tarvita nopeita refleksejä. Käytän itse fastia, joskin ajoittain se vaikuttaa liiankin liukkaalta, mutta periaatteessa se on kaikista lähinnä realistista nopeutta. Valintaa helpottaa myöskin se, että se on pelin default-nopeus. Lightning on sitten ihan pelleilyä, pelaajat menevät kuin heillä olisi turbomoottori takanaan, eli lähestulkoon päädystä-päätyyn-alle-viidessä-sekunnissa -tyylistä EA-sekoilua, eli ei kiitos. Taklaaminen on vaikeampaa kuin NHL2K:ssa ja tähän peliin verrattuna se oli lastenleikkiä. Välillä vaikuttaa siltä, että äijiä ei saa kaatumaan sitten millään, sillä taklaukset on ajoitettava täydellisesti, jotta vastustajan saa niitattua jään pintaan. Sen pitää olla myös varsin tyylipuhdas esitys, jottei tuomari innostu jakamaan jäähyjä. Tässä versiossa saa sentään vähän säätää tuomarin jäähynantoherkkyyttä. Samaten kun pystyy myös säätämään loukkaantumisherkkyyttä. Kyllä, pelissä on siis loukkaantumiset. Kun joku loukkaantuu, siirtää peli pelaajan samantien ketjunmuokkausosioon, jossa on laitettava joku tämän loukkaantuneen pelaajan tilalle. Kun matsi päättyy, voi sitten nostaa vilttiketjusta jonkun, jotta pääsee jatkamaan taas 18 pelaajalla. Merkillistä taas on se, että kun loukkaantunut tervehtyy, se ilmeisesti tulee automaattisesti takaisin pelaavaan kokoonpanoon, mutta samalla kaikki ketjut menevät täysin sekaisin. Esimerkiksi joka kerta, kun Kings-kaudellani loukkaantunut palasi terveiden joukkoon, Buchberger korvasi Palffyn ykkösketjussa, eikä tuo ollut todellakaan ainoa pelaaja, joka oli vaihtanut paikkaa. Tästä syystä en pidä loukkaantumisia päällä, koska ne sekoittaisivat lopulta jokaisen joukkueen ketjut kauden mittaan. Ei hyvä.

Moninpeli

Ohjaus tottelee edelleen kiitettävän uskollisesti isännän painalluksia ja erityisen tyytyväinen voi olla moninpelin parantumiseen siinä mielessä, että jos kaksi heppua pelaavat samalla puolella, niin syöttely kaverilta kaverille onnistuu nyt moitteetta, toisin kuin NHL2K:ssa. NHL2K:ssa ne eivät menneet kohdilleen sitten millään ja tulin kylmään lopputulokseen: siinä pelissä ei kannata syöttää kaverin ohjaamalle pelaajalle.

Yleisö

Legendaarisen NBA2K:n pääkooderina toiminut suomalaisheppu Aki Rimpiläinen vastaa jälleen yleisön koodipohjasta. Muutoksia NHL2K:hon verrattuna ei ole juurikaan. Värejä on tullut selvästi lisää; se on sitten vähän huonokin juttu, koska yleisö on vähän turhankin räikeätä. Muutamia uusia liikkeitäkin katsomosta löytyy, katsomo nousee matsin alussa seisaalleen ja välillä vaikuttaisi siltä, kuin ihmiset puhuisivat keskenään, sillä päät tuntuvat kääntyilevän silloin tällöin. Harmi, ettei yleisössä vieläkään pidetä fanipaitoja päällä. Tämä ominaisuus lisätään NHL2K3:een.

Äänet

Tästä pääsemmekin sitten luontevasti pelin äänimaailman pariin. Kuten sanottu, pelin vahvuus on realistisuudessa ja pelattavuudessa, tosin äänetkin ovat osa realistista fiilistä, ja tässä osa-alueessa NHL2K2 on retuperällä. Pelikatkon jälkeiset musiikkivingutukset ovat niitä perinteisiä piipityksiä sekä tekijöiden omia keksimiä räminöitä. Eli on turha odottaa mitään hittibiisien pätkiä, mutta ei sillä ole juurikaan merkitystä. Se mille on jo vähän vaikeampi antaa anteeksi, on selostus. Selostajat ovat köyhiä ottaen huomioon, että Treyllä ja Visualilla oli aikaa näpertää niiden parissa lähes vuosi. Ja mikä köyhintä, Segalla ei olla edes vaivauduttu uusimaan valtaosaa kommentaattorin sanoista. Eli uusi selostaja Alex Crane on vain lukenut NHL2K:n Harry Nealen scriptit uudestaan, ja sitten on lisätty muutamia uusia, mutta onhan tämä vähän naurettavaa. Juttujakin on niin vähän, että Color alkaa pakostikin toistamaan itseään hyvin nopeasti. Kerran taisin laskelmoida, että heppu kertoi yhden saman tarinan yhteensä seitsemän kertaa yhdessä ottelussa. Selostajina häärii tänä vuonna siis Los Angeles Kings-selostaja Bob Miller ja Alex Crane. Miller on ollut jo useamman vuosikymmenen Kingsien selostajana ja Crane on taas sitten pseudonyymi, tyypin oikea nimi on Mike Villani. Luisteluääni on todella voimakas, ja itse asiassa melko realistinen, mutta kun jään rahinaa kuuluu lähes joka polkaisulla, on hommaa vähän liioiteltu. Yleisöäänet ovat kumminkin pelin äänimaailman surkein osa-alue. Siinä on tapahtunut kumminkin parannus verrattuna edeltäjäänsä. Yleisö reagoi tapahtumiin aina hiukan jälkijunassa ja äänet pätkivät. Kyseessä on siis selvästi totaalinen munaus ja on kyllä täysin käsittämätöntä, miten tällaista tökkimistä löytyy lopullisestakin versiosta. Onneksi hyviäkin puolia löytyy, muun muassa läpiajossa, kun yleisö alkaa huutaa hysteerisesti.

Vähemmän haamutorjuntaa

Haamutorjunta oli yksi NHL2K:n ongelmista. Käytännössä tämä torjunta tarkoittaa sitä, että kiekkoa ei oikeastaan torju itse veska, vaan sen ympärillä oleva näkymätön kehä. Veska saattoi olla jopa maalin toisella kulmalla ja haamuseinämä vain hoiti sitten loput. NHL2K:n veskatekoälyn tasolle on oikeastaan vaikea löytää mitään kuvailevaa sanaa, mutta kaikkihan voivat tehdä siitä omat päätelmänsä, jos ottelun lopputulos voi olla 65-1 ja tietokoneen voi piestä ottamalla oman maalivahtinsa pois. Joka tapauksessa NHL2K2:ssa suurin osa näistä haamutorjunnoista on onnistuttu eliminoimaan. Haamutorjunnathan johtuvat nimenomaan animaation puuttumisesta. 2K2:ssa erilaisia torjuntoja on mukana selvästi enemmän, joka taas eliminoi prosentuaalisesti suurimman osan ongelmasta.

Pelaajien arvot

Torjunnoista puheen ollen, tekijöiden antamat arvot pelaajille ovat sieltä täältä jokseenkin oudoksuttavat. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa Devils-veskari Martin Brodeur, jonka kukkaan puhkeamisesta on jo jokseenkin aikaa ja mies on ainakin toistaiseksi ns. melko kuihtunut. Kaikillahan on omat mielipiteensä, mutta jos sinulla olisi tehtävänä antaa pelaajille arvoja, antaisitko "Brotskalle" kokonaisuuden 98? Epäilen ja suuresti. Vielä käsittämättömämpää on Vancouverin puolella. Siellä tappelija Jarkko Ruutu, yksi näistä suomalaisista, joka kuluttaa enemmän penkkiä kuin luistimien teriä, on arvolla 73. Sen vielä saattaa pystyä käsittämään, mutta että Canucksien kärkikasti Markus Näslund ja Todd Bertuzzi painivat lähes samoilla arvoilla muutaman tehoarvon erotuksella! Pitkä miinus tulee omien pelaajien nimien kirjoitustilasta, nimittäin niihin mahtuu vain kahdeksan kirjainta.

Tekoäly

Tietokoneen tekoäly on tässä pelissä puolestaan kiitettävä. Alussa tuntui, että hyvä, kun voittaa matseja edes pro-tasolla, mutta nyt täytyy sanoa, että All-Star-tasoon lopullisesti siirryttyäni matsit ovat usein erittäin tasaisia aina viimeisille minuuteille saakka, mutta useimmiten selviän voittajaksi. Oikeastaan alan jo huolestua; en ole hävinnyt tämän kuun peleistä kuin yhden - jälleen Calgarylle. Muut ovat päättyneet voittoon tai tasapeliin.

Yhden lähestulkoon varman maalauspaikan olen jo löytänyt, mutta väitänpä, että markkinoille ei ole päästetty vieläkään lätkäpeliä, jossa ei olisi jotain tiettyä paikkaa, josta voisi pussittaa lähes jatkuvasti. Tässä pelissä se syntyy aika nolosti - nimittäin vanhanaikaisella, eli kierrät maalin takaa ja ammut nollakulman tienoilta sisään. Myöskin jos taklaat kiekollisen maalivahdin, niin kiekko saattaakin lähteä lipumaan kohti maaliviivaa.

Loppusanat

Muutamista ongelmistaan huolimatta NHL2K2 on pelihistorian paras jääkiekkopeli nimenomaan realismin suhteen. Pelattavuus on hyvässä kuosissa, nyt Visual Conceptsin ja Treyarchin on syytä keskittyä lähinnä äänimaailmaan sekä graafiseen realismiin, jotta heidän NHL-sarjansa pystyy tulevaisuudessa vakuuttamaan yhä suuremman yleisön ja kilpailemaan EA Sportsin roskaa vastaan.