© Vitonen Entertainment 2002-2009
Valid XHTML - Valid CSS - vito @ vitonen.net
Perjantai, 12.03.2010

Vitonen Entertainment

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit
• TopVitonen

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit

• Etusivu
• Info
• Päivitykset
• Toimitus
• Linkit
• Palaute

Dreamcastin viimeisen Sonic-pelin kehitystyö siirtyikin yllättäen Japanin Segalta Amerikan Segalle Sega of American enemmän kuin onnistuneen pelivuoden takia. Japanin osasto on ottanut hoitaakseen aina yliäänisiilin edesottamukset sen pääseikkailuissaan aina hahmon syntymästä, eli vuodesta 1991 lähtien. 10 vuotta myöhemmin Amerikan Segalle on annettu mielettömän iso vastuu ja kunnia jatkaa tätä legendaarista lippulaivasaagaa entistäkin parempana - ikään kuin Sonicin 10-vuotisen taipaleen kunniaksi.

Vanhaa pois ja uutta tilalle

Sonic Adventure 2:ssa ei pelata jokaisen eri hahmon omaa tarinaa erikseen, niin kuin viime kerralla. Nyt valitaan yksinkertaisesti hyvä tai paha puoli, joissa molemmissa vaihtuu edetessä aina hahmo. Jokaisella hahmolla on aina oma uniikki ominaisuutensa, jolla tehtävä suoritetaan. Hyvällä puolella Sonic hoitaa edelleen juoksentelupuolen. Ravatessa huomaa parhaiten pienet mutta tärkeät kontrolliparannukset.

Uusia liikkeitä on taas tungettu pakettiin lisää. Nyt Sonic pystyy myös liukumaan kaiteita pitkin käyttäen skeittilaudan sijasta vauhtitossujaan ja joykkarilla yritetään sitten pitää Sonic pystyssä mahdollisimman pitkään. Vastustajat voi myös laittaa kuplaan ja sen voi heittää päin muita vastustajia. Aika turha lisä, mutta luo kumminkin lisää syvyyttä peliin.

Sonicin hyvä ystävä Tails ei ole enää lentelytuulella. Nykyään Miles "Tails" Prower on mieltynyt räiskintäpuoleen. Tailsia ohjataan sen jokaisessa tehtävässä jaloilla liikkuvasta aluksesta, joka on varustettu laser-säteellä. Kohteet lukitaan X-napilla ja mitä enemmän vastustajia saa lukittua ennen kuin hakusäde himmenee, sitä enemmän saa pisteitä.

Knuckles jatkaa samaa kaavaa kuin ennenkin - eli taas pyritään keräämään kolme smaragdin palasta per kenttä, mutta eipä ole enää helppoa sekään. Sonic Adventuressa oli kenttä pullollaan vinkkipalloja, jotka lähtivät lentämään aina kohti smaragdeja, mutta kakkosessa ei päästä enää näin vähällä. Pallot on vaihdettu tietokoneisiin, joilta saa aina kolme vinkkiä per smaragdi. Smaragdit on joskus piilotettu täysin uskomattomiin paikkoihin ja kun alueet ovat vielä tajuttoman isoja, niin alkaa pikkuhiljaa potuttaa. Ja kaiken lisäksi koneitakin on joskus vaikea löytää. Tehtävät ovat täten usein aivan äärettömän turhauttavia. Kun muissa tehtävissä kestää keskimäärin viisi minuuttia, niin Knuckles kuluttaa aikaa, teräshansikkaitaan ja pelletossujaan pahimmillaan 30 minuuttia! Yök.

Ykkösosassa olleet kaksi pelattavaa hahmoa, Amy Rose ja Big the Cat ovat onneksi poistettu pelattavien hahmojen listalta. Amy oli lemmenkipeä lintuhullu kiljukaula, joka löi robotit kumoon hölmöllä vasarallaan. Ääninäyttelijä oli todella syvältä ja niin oli se idiootti robottikin, mikä jahtasi Amya joka kentässä. Big the Cat oli karsea kalastajaheppu taas kerran surkealla ääninäyttelijällä varustettuna, jonka tarinassa kalastettiin sammakkoa kämäsellä käyttöliittymällä. Big vilahtaa kakkosessakin aina siellä täällä... mutta eipä tule kumpaakaan hirvitystä ikävä.

Pahalla puolella kaikki on sitten tavallaan toistoa pelillisesti. Shadow on yhtä kuin pahan puolen Sonic, Robotnik taas hoitaa saman kuin Tails eli räiskinnän ja Rouge the Bat tappelee Knucklesin kanssa smaragdien etsimisestä. Pahan puolen läpi vetämiseen houkutellaan mm. äsken mainituilla kahdella uudella hahmolla; Shadow'lla ja Rougella. Kahden tarinan hoitelun jälkeen pelaaja palkitaan vielä lisätehtävällä, jossa hyvät ja pahat yhdistävät voimansa pelastaakseen itsensä avaruusaseman törmäykseltä Mobius-planeettaan.

Ääninäyttelijät ja dialogi ovat parantuneet huomattavasti... sitten taas toisinaan musat tulevat jostain syystä niin kovaa, ettei puheesta tahdo saada selvää. No, onpahan tekstityskin olemassa.

Pelilliset muutokset

Ehkä suurin pelattavuuden muutos ykkösosaan nähden on kumminkin action-nappi B, josta saa erilaisia toimintoja, kun napin kuva ilmestyy oikeaan ylänurkkaan pelaajan ollessa jossain tietyssä paikassa. Y:stä voi valita B:hen erilaisia toimintoja, joita voi käyttää missä tahansa. Yksi näistä on vislaus, jolla saadaan esille lähistöllä mahdollisesti piileksivät eläimet. Eläimillä taas voidaan kehittää Tamagotchin tapaista pikkuelukkaa, eli Chaota.

Chao on pieni pullero lemmikki, jolle voidaan syöttää hedelmiä ravistamalla puita ja pistää elukka vaikkapa juoksukisaan. Chaon saa myös VM-pelin muotoon, jossa sitä voi kouluttaa. Tämä kaikki on tuttua jo ykkösosasta, mutta nyt rääpäleen opettaminen on monipuolisempaa ja haastavampaa.

Ikävä kyllä peli vie taas tajuttomat 128 blokkia, eli n. 3/4 tavallisesta 1st party -muistikortista.

Pistesysteemiin on nyt kerrankin nähty tosissaan vaivaa. Peli antaa arvosanoja pelaajalle hienoista pistesuorituksista ja temppujen suorittaminen ei ole helppoa. Vaikeustaso on tämän pelin myötä noussut Sonic-pelien saralla aika tavalla. Olenkin jo itse yrittänyt saada pelin ensimmäisen kentän ensimmäisestä tehtävästä A-luokituksen n. 50 kertaa - mutta ei niin ei.

Kaksinpeli on saatu myös mukaan. Se sisältää kolme erilaista pelimuotoa: juoksentelut, smaragdin metsästys, räiskintä ja kart-ajot. Jokaisessa näistä on mahdollisuus saada aikaan joku jäynänpoikanen vastustajalle keräämällä tietyn määrän sormuksia. Näin sormustenkin merkitys pelissä on kasvanut merkittävästi. Valitettavasti kaksinpelikenttiä ei ole kuin 10 ja niihin kyllästyy aika nopeasti.

Pelin omilta kotisivuilta saa imutettua myös kaikkea pientä hauskaa, kuten taustakuvia itse peliin ja uusia kart-ratoja.

Kaikki tasoille hyppimään!

Kyseessä on ehdottomasti yksi pelihistorian upeimmista ja nopeimmista tasohyppelypeleistä, mitä on nähty. Grafiikkaa on jälleen onnistuttu hiomaan terävämmäksi ja nopeammaksi ja pelattavuus on täydellisessä balanssissa vauhdin kanssa. Kameraa on saatu hiukan toimivammaksi, mutta vauhtipeli kun on kyseessä, niin kamera tahtoo välillä jäädä seinän sisuksiin. Kenties jää vähän harmittamaan Sonicin osuuden vähentyminen pelissä. Jatkuva pelihahmon vaihtuminen Story-muodon aikana häiritsee usein. Pelaaja ei ehdi totutella tarpeeksi yhteen hahmoon kerrallaan, joten niiden persoonallisuus kärsii. Asiaa ei auta yhtään keskinkertaiset amerikkalaiset ääninäyttelijät, mutta onneksi pelissä saa laitettua alkuperäiset japanilaisäänet amerikkalaisten tilalle. Pakko-ostos kaikille tasohyppelypelejä arvostaville ihmisille.