© Vitonen Entertainment 2002-2009
Valid XHTML - Valid CSS - vito @ vitonen.net
Torstai, 11.03.2010

Vitonen Entertainment

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit
• TopVitonen

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit

• Etusivu
• Info
• Päivitykset
• Toimitus
• Linkit
• Palaute

Hitmakerin suosittu kolikkopeli löytyy toki myös Dreamcast-versiona. Peliä on hehkutettu oikein viimeisen päälle, mutta onko peli kaiken sen arvoinen? Segan käännökset kolikkopelirintamalta konsolille ovat kaksipiippuinen juttu. Versiot ovat usein lähes identtisiä keskenään, joka on sekä hyvä että huono asia. Pelattavuus ja grafiikka pysyvät samana, mutta niin myös muu sisältö. Konsoliversion on tarjottava enemmän tekemistä, ettei peli jää pölyttymään nurkkaan ikiajoiksi muutaman tunnin pelaamisen jälkeen. Vaikka Virtua Tenniksen kotiversio tarjoaa enemmän kuin halliversio, on peli nopeasti hoideltu.

Tennispelaajat ja kentät

Virtua Tennis sisältää kahdeksan lisensoitua tennispelaajaa, jotka ovat Tim Henman (Englanti), Thomas Johansson (Ruotsi), Carlos Moya (Espanja), Tommy Haas (Saksa), Cedric Pioline (Ranska), Yevgeny Kafelnikov (Venäjä), Jim Courier (USA) ja Mark Philippousis (Australia). Loput 10 ovat Segan itse keksimiä pelaajia, jotka pitää ansaita World Circuit -pelimuodossa. Yksikään näistä pelaajista ei ole naispuolinen. Tenniskenttiin sisältyvät mm. Espanja, Venäjä, Ruotsi, Ranska, Iso-Britannia ja Japani.

Arcade ja Exhibition

Arcade on luonnollisesti pelin kolikkoversiota vastaava pelimuoto. Siinä valitaan yksinkertaisesti joku 18 tennispelaajasta ja pelataan tietokonetta vastaan kuudessa eri matsissa maailman eri kolkissa. Kentät ja vastustajat tulevat sattumanvaraisesti. Pelimuoto on läpäisty noin kymmenessä minuutissa, jonka jälkeen laitetaan nimikirjaimet turnauksesta ansaittujen rahojen ennätyslistalle.

Exhibitionissa voi valita itse tietokonevastustajan ja kentän tai pelata jopa neljän hengen kaveriporukassa yksittäisiä otteluita. Pelin pituuden voi valita niin Arcade- että Exhibition -pelimuotoihin. Harmi vain, että oikean pituisia tennisotteluita ei pysty pelaamaan, koska pisin mahdollinen peli on yhden erän mittainen.

World Circuit

Ilman World Circuit -pelimuotoa Virtua Tennis saisi pian tehdä seuraa pölypunkeille. World Circuit on tehty vain konsoliversiota varten. Siinä pelaaja seikkailee ympäri maailmaa haastamassa muita tennistähtiä. Homma etenee vähän niin kuin oikeassakin elämässä: voitetaan pelejä ja parannetaan sijoitusta, kunnes ollaan maailman huipulla. Pelien vaikeustaso tietenkin nousee, ja vastustajan taso ilmoitetaan otteluikonin yhteydessä. Ottelut ja harjoitukset näkyvät kolmiulotteisella maailmankartalla. Voitetuista otteluista ansaitaan rahaa, ja rahalla ostetaan kaikenlaista tarpeellista.

Etunenässä mainittakoon, että pelaajan kuntoa on ylläpidettävä ostamalla energiajuomia ja lyöntivoimaa (?). On varsin epäselvää, milloin pelaaja on hintavan juoman tai voiman tarpeessa, koska minkäänlaista energiamittaria ei ole. Eri kauppoja aukeaa ympäri maailmaa sitä mukaa, kun pelissä etenee. Nelinpelikoitoksia varten on hankittava partnereita. Pelatessasi nelinpelejä voit käskeä partneriasi pelaamaan taka- tai etukenttää painamalla L ja R -liipaisimia. Uudemmista kaupoista saa aina parempaa tavaraa, joka luonnollisesti maksaa enemmän.

Muita ostettavia kohteita ovat paidat, kentät ja edellä mainitut pelaajat, joita on saatavilla yhteensä 10. Kahdeksan näistä voi ostaa, loput kaksi pitää avata pelaamalla. Ensimmäisen ansaitsee pelaamalla Arcade-muodon läpi häviämättä yhtäkään peliä. Toisen saa läpäisemällä World Circuitin finaalin. Lisäksi peliin on piilotettu kaikkea mielenkiintoista, esim. armeijapuku, jonka mukana tulee radio, joka toimii tässä tapauksessa mailana. En ole joka kerta saanut avattua kaikkia tuntemiani piilotettuja varusteita, syytä en siihen tiedä.

Harjoitukset ovat pakollisia, ja ne ovatkin sitten merkillistä hölynpölyä. Harjoituksissa pitää kaataa keiloja tennispallolla, tyrkkiä jättimäisiä golf-palloja tai kumisia palikoita ulos kentältä, kääntää seinälaattoja ympäri, tähdätä ?häränsilmään? tai tynnyriin ja palauttaa oikeat pallot niitä sylkevälle robotille ja varoa samalla punaisia palloja. Virtua Tennis on siis hyvin pitkälti arcade-peli. Useassa harjoituksessa on myös mukana Master, joka syöttää palloja pelaajalle, jotka pitää saada osumaan kentällä lojuviin kohteisiin. Harjoituksissa vältyttäisiin kymmeniltä uusintakierroksilta, mikäli Master antaisi kunnollisia syöttöjä. Esim. jos kentällä oleva kohde on kentän sivulla lähellä verkkoa, Master saattaa antaa syötön väärään kulmaan, jolloin kohteeseen on mahdotonta osua. Tällä tavoin pelaaja menettää turhaan lyöntikertoja avustajan pelleillessä.

World Circuitin ongelma on se, että tekeminen loppuu lyhyeen. Vaikeustaso ei ole itse valittavissa, eikä tietokone anna juurikaan vastusta, kun pelin oppii. Koko hoidon vetää kokonaan läpi alle kolmessa tunnissa.

Grafiikka

Virtua Tenniksen grafiikka oli aikanaan huippuluokkaa. Pelin kentät näyttävät tänäkin päivänä hyviltä, mutta olen aina ollut sitä mieltä, että värejä käytetään liikaa. Kaikki on räikeätä, mutta ilmeisesti se on ollut tavoitekin. Vetoaapa peli näin ainakin perheen pienimpiin. Katsomo on sekoitus kolmiulotteisia sekä epäselviä, levymäisiä heppuja. Saadessasi pisteen kamera kuvaa joskus katsomoa, jossa yleisö taputtelee iloisesti. Kun siirrytään takaisin pelaamaan, voi välillä havaita, että katsomo onkin täynnä heppuja jotka taputtelevat katsomossa koko ajan riippumatta siitä, mitä tapahtuu (vaikkei läpsytysääniä kuuluisikaan). Vuorokaudenaikoja ei ole otettu pelissä huomioon, mutta joskus harvoin pelikentän ylitse leijuu pilvenhattara, joka tummentaa hienosti peliareenaa. Grafiikka on hyvin samanlaista sekä Dreamcast- että kolikkopeliversiossa, mutta kasvot ovat selvästi parempia Dreamcastilla.

Äänet

Onneksi musiikit saa pois taustalta. Otteluiden lomassa kuullaan Segan hirveää hard rockin ja korkeiden ääniefektien sekoitusta. Sellainenko sopii tennispeliin? Oli miten oli, pelin vingutuksia en jaksa kuunnella pitkään ja musiikit menevät nopeasti off-asentoon. Tennisotteluissa on saatava keskittymisrauha, eikä taustalla soiva räminä auta asiaa. Muillakin äänen osa-alueilla ollaan hakoteillä. Pallonlyönnistä tuleva ääni ei vakuuta alkuunkaan. Se tuo mieleen lähinnä viinipullon korkin avaamisesta lähtevän poksahduksen. Yleisöäänissä ei ole pienintäkään vaihtelua. Samat älähdykset kuuluvat aina samoissa tilanteissa. Katsomon suosionosoitukset saavat aikaiseksi vain vihamielisiä ajatuksia. Pallon lentäessä ulos kentältä kuullaan intoileva "OUT!!" -huuto, joka on pidemmän päälle niin ärsyttävä, että uloslyöntejä yrittää välttää siksi viimeiseen asti.

Pelattavuus

Pelaajat liikkuvat muuten hyvin, mutta joskus tapahtuu aivan käsittämättömiä ohilyöntejä. Vaikka olisi kuinka ajoissa tilanteessa ja täysin oikeassa kohtaa, niin joskus pelaaja ei lyö palloa käskyistä huolimatta. Tämä tapahtuu aika ajoin, vaikka olisit juuri ostanut uudet energiajuomat ja lyöntivoimat, tai pelaisit Arcadea tai Exhibitionia, joissa energiaa ei edes menetetä. Pelin kontrollointi on liian automatisoitua. Liian monta peliä hävitään sen takia, että pelihahmoni tekee automaattisesti kierähdyksiä tai sivuttaishyppyjä. Miksei pelaaja voi itse päättää tekemisistään? Pelkkä lyönti- ja lobby-nappi eivät riitä.

Yhteenveto

Virtua Tennis on kelpo peli hallilla, mutta himassa puutteet pulpahtavat esiin eikä peliä pelasta pelkkä World Circuit. Pelattavuuteen olisi tarvittu enemmän syvyyttä ja pelattavaa olisi pitänyt olla enemmän. Moninpelaaminen on hauskaa aikansa, mutta Exhibition käy nopeasti yksitoikkoiseksi. Grafiikka on hienoa, mutta se ei yksin tee peliä. Mutta niin kauan kun pelattavaa riittää, on Virtua Tennis kohtalaisen hauskaa ajanvietettä. Onpahan pelissä enemmän sisältöä kuin Segan kolikkopelikäännöksissä yleensä. Se ei vain riitä. Lisää syvyyttä.