Virtua Tennis 2 on jatkoa kolikkopelipohjaisen konversion edeltäjälleen. Hitmaker on onnistunut parantamaan usealla osa-alueella kolikkopelipohjaisen Virtua Tenniksen jatko-osassa.
Pelimuodot ovat Tournament, Exhibition ja World Tour. Tournament vastaa pelin kolikkopeliversiota, jossa pelataan muutama matsi maapallon eri kolkissa. Exhibitionissa valitaan hahmo ja kenttä, jonka jälkeen siirrytään haastamaan kavereita tai tietokonetta yksittäisessä näytösottelussa.
World Tour on pelin ydinidea. Kuten nimestäkin voi päätellä, siinä seikkaillaan ympäri maailmaa harjoitellen ja pelaten otteluita. Jostain käsittämättömästä syystä ykkösessä ei ollut edes stamina-mittaria, joka oli todella ärsyttävää, kun ei aina ollut perillä, että milloin pitää taas ostaa se kymppitonnin energiajuoma tai lyöntivoima. Tämä arcademainen energianpalautussysteemi on nyt historiaa. Stamina-mittari löytyy, ja energiaa saadaan niin kuin se oikeasti saadaan - lepäämällä! Pelaaja voi levätä viikon, jonka jälkeen stamina on taas täynnä. Ennen lepäämistä kannattaa kumminkin katsoa, mitä viikon aikana voi menettää. Virtua Tennis 2:ssa löytyy nimittäin kalenteri, jossa näkyy joka viikon ohjelma. okaisen pelatun harjoituksen tai ottelun jälkeen siirrytään aina seuraavalle viikolle. Ottelut on jaettu neljälle eri tasolle. Tasoissa noustaan ylöspäin voittamalla otteluita, jolloin sijoitus paranee.
Kummallista kyllä, kakkosessa pelaaja ei voi vetää World Touria läpi suosikkipelaajallaan, vaan aloitettaessa luodaan kaksi omaa pelaajaa, mies ja nainen. Kasvot, hiukset, vaatteet, mailan, kätisyyden ja vetotyylin voi valita. Hahmon pituuden ja leveyden säätäminen on sekin varsin viihdyttävää touhua. World Tour on tasapainoinen ja antaa aikaa pelin oppimiseen.
Virtua Tennis -veteraanitkin löytävät jatko-osasta monta uutta haastetta. Pelissä on nyt jopa 16 lisensoitua pelaajaa joista puolet on miehiä, toinen puoli naisia. Williamsin siskoksetkin löytyvät, Venus ja Serena.
Virtua Tennistä vaivasi muutamat omituiset pikku ongelmat. Joskus pallo saattoi mennä aivan pelaajan vierestä, mutta varsinkin Tim Henman heilautti mailan varmaan metrin verran ohi pallosta vaikka pelaajan stamina oli täysillä. Toinen ehkä vieläkin ärsyttävämpi juttu tapahtui pelaajan hypätessä pallon tielle. Jos silloin osuikin palloon, oli peli jo yleensä menetetty, koska vastustaja pystyi aina tekemään yliluonnollisen kovan lämärin tämän jälkeen. Muussa tapauksessa pallo olisi pomppinut ulos kentältä. Kaikki tämä on eliminoitu Virtua Tennis 2:ssa. Pelaajat lyövät silloin kun pitääkin, nousevat nopeammin maasta mahdollisten hyppelyjen jälkeen ja ratkaisevan lyönnin hakeminen on vaikeampaa. Minkäänlaisia kontrolliongelmia ei ilmene.
Nelinpeli on parantunut jonkun verran. Virtua Tennis 2:ssa tietokone pysyy paremmin omalla alueellaan ja jos pelaaja lennähtää maahan pötkölleen, on tietokone yleisesti ottaen auttamassa.
Harjoituksista valtaosa on tietenkin vaihtunut. Kumminkin klassinen keilailu ja häränsilmä on säilytetty mukana. Ei Segalta ainakaan mielikuvitusta puuttunut tässäkään pelissä, sillä nyt mukana on myös jalkatreenausta, jota ei ollut ollenkaan ykkösessä. Yksi harjoituksista on jo kyllä niin älytön, että... Siinä ideana on lämätä pallo mahdollisimman korkealle, kun sen kone sylkäisee. Samalla yritetään kerätä maasta mahdollisimman monta purkkia pallon lentäessä. Toisaalta en käsitä, miksi pitää keksiä tällaisia ihmeellisiä virityksiä. Miksei voisi harjoitella yksinkertaisesti niin kuin tennispelaajat oikeastikin harjoittelevat? Esimerkiksi voisi harjoitella lyöntejä tai käydä salilla. Nykyisistäkään harjoituksista ei ole hyötyä tosipeleissä, joten miksei ne voisi vaihtaa johonkin realistisempiin, jotka tapahtuisivat myös tenniskentän ulkopuolella?
Grafiikka on todella, todella upeaa ja huomattavasti terävämpää kuin edeltäjässään. Kasvot ovat kyllä nyt saatu jo niin fotorealistisiksi, että eipä muuten enää kaukaa katsottuna erota, onko kasvo oikea vai Dreamcastin jumalainen polygonipotkaisu. Tosin välillä huvittaa, kun pelaajat aukovat suutaan, jolloin Serena Williamskin näyttää sammakolta (suokaa anteeksi Serena ja Hitmaker). Muilta osin pelaajien animaatio onkin lähes saumatonta ja paljon parempaa, kuin ennen. Varsinkin palmupuilla varustetut kentät ovat jo niin upeita, että päätä huimaa! Värejä käytetään paljon, mutta karkkimaista vaikutelmaa ei ole.
Musiikki on edelleen sitä Segan kiusallista kitaranvingutusta, jota en henkilökohtaisesti jaksa kuunnella muutamaa matsia pidemmälle. Onneksi musiikit saa poiskin. Ääniefektit ovat selvästi parempia kuin ykkösosassa, varsinkin lyönti- ja yleisöäänet ovat vakuuttavampia. Palloilut pähkinänkuoressa
Kyseessä on markkinoiden paras tennispeli, jossa haastetta riittää myös sarjan ensimmäisen osan läpäisseille. Suosittelen peliä kumminkin vain harvinaisen pitkäpinnaisille persoonille.
Karri Ojala 20.01.2003