© Vitonen Entertainment 2002-2009
Valid XHTML - Valid CSS - vito @ vitonen.net
Lauantai, 31.07.2010

Vitonen Entertainment

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit
• TopVitonen

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit

• Etusivu
• Info
• Päivitykset
• Toimitus
• Linkit
• Palaute

Advance Wars on erittäin viihdyttävä ja omalaatuinen strategiapeli. Allekirjoittaneelle jo pelkkä sana "strategia" saa naaman vajoamaan alaspäin ja korvat soimaan Neuvostoliiton kansallissävelmää. Advance Wars on kuitenkin kaukana siltä Command & Conquerien ja Warcraftien viitoittamalta länsimaisen totiselta ja muka realistiselta tieltä joka yleisesti mielletään PC:n yksinoikeuspelityypiksi, ja jota se kieltämättä onkin.

Tankkirymistelyä Japanin malliin

Game Boy Advancen loistavasti toteutettu Advance Wars seuraa Orange Star-armeijan taisteluja muita armeijoita vastaan. Mukaan on istutettu kevyttä dialogia ja japanilaiseen tyyliin myös tällä kertaa harvinaisen suoria juonikoukeroita erottamaan pelin muista sotastrategioista ja antamaan sille lisää sisältöä ampumisen ja ajelemisen vierelle. Pelaaja ohjaa armeijaansa CO:n (Commanding Officer) kautta. Jokainen CO osaa tehdä jotain taitavammin kuin toinen: yksi esimerkiksi on loistava meritaistelija kun taas toinen liikkuu nopeasti ilmassa. Myös vihollisten johtajilla on omia vahvuuksia. Komentajilla on myös erikoiskykyjä, joita voi mittarin täytyttyä hyödyntää. Erikoiskyvyt vaihtelevat omien joukkojen parantamisesta sään väliaikaiseen muuttamiseen.

Hyvin toteutetun harjoitteluosuuden jälkeen päästään itse asiaan. Yksiköitä Advance Warsissa on paljon ja varmasti riittämiin. Maa-, meri- ja ilmayksiköitä hallitaan kaikkia vuoropohjaisella taistelusysteemillä. Jokaisella tankilla, lentokoneella ja jalkaväkijoukolla on omat statsinsa, jotka vaikuttavat sen tuhovoimaan, kestävyyteen ja liikkumiseen. Maasto on myös taisteluissa erittäin olennaisessa osassa, sillä se antaa armeijoille suojaa samalla rajoittaen niiden etenemistä.

Taistelut etenevät yksinkertaisesti. Vuoropohjainen systeemi tarjoaa mahdollisuuksia taktikointiin ja useammat tavat voittaa mahdollisuuksia läpäistä otteluita eri tavalla mielenkiinnon yhä säilyessä. Omalla vuorolla liikutetaan joukkoja yksi kerrallaan. Kun joko pelaaja itse tai vihollinen hyökkää vastapuolen kimppuun, vaihtuu ruutuun lähikuva hyökkäyksestä, johon on animoitu yksiköt ja maastot hienosti. Jokaisella yksiköllä on energiaa 10, ja energian väheneminen myös vaikuttaa yksikön tehokkuuteen. Myös manga-tyyliset hahmot ovat tyylikkäästi piirrettyjä.

Yksiköiden välisiet erot saattavat olla hyvinkin suuria: Jalkaväki pystyy tallustamaan vaikka vuorten yli, pääasiallisena tarkoituksenaan vallata vihollisen hallussa olevia kaupunkeja ja ennen kaikkea tukikohta, joka on usein paras tie taistelun voittamiseen (toinen vaihtoehto on tuhota kaikki vihollisen joukot). Mukana on myös tuhovärkkejä, jotka eivät tarvitse suoraa kosketusta kohteeseensa, vaan voivat ampua matkan päästä pysyen itse samalla turvassa vihollisen hyökkäykseltä. Taistelukentällä vallitsevat viidakon lait, eikä jalkaväellä ole mitään asiaa tankkia vastaan ja niin edelleen. Oikean strategian valitseminen ja pelin myöhemmässä vaiheessa oikeiden yksiköiden valmistaminen on pakko olla hallussa, mikäli mielii antaa viholliselle kunnolla selkään.

Mainitsemani yksiköiden tehtailu on pelissä tärkeässä asemassa. Pelikentillä lojuu kaupunkeja, jotka tuottavat aina jokaisen vuoron alussa kassantäytettä, jolla voikin sitten hankkia lisää kiusankappaleita vihollisten pään menoksi. Valmistamiseen tarvitaan paitsi tietenkin tarpeeksi pääomaa niin myös oikeanlainen tehdas - satamassa ei voi valmistaa tankkeja eikä lentokentällä laivoja.

Pelattavaa riittämiin

Kontrollit on istutettu GBA:lle mainiosti nappien vähäisestä lukumäärästä huolimatta. A toimii tavallisena toiminto-nappina B:n peruuttaessa valitut toiminnot tuttuun tyyliin ja kertovan yksikköjen hyökkäysetäisyyden. Vihollisten yksiköitä ja maaston ominaisuuksia voi tarkastella olkanapilla ja koko kartankin saa tarvittaessa näkymään. Ruudun alalaidassa näkyy koko ajan tarpeellisimpia tietoja valitusta ruudusta.

Kenttiä ja skenaarioita on tehty Advance Warsiin hilittömästi. Pelkkä peruspeli ei riitä, vaan mukaan on ängetty iso tukku lisäkarttoja ja vieläpä kenttäeditori. Omista kentistä saa kohtuullisen laajoja ja tarkkaan määriteltyjä. Valitettavasti yhdelle pelikasetille mahtuu vain kolme kenttää, mutta onneksi Advance Wars on täynnä muutakin pelattavaa. Yksittäisissä taisteluissa ja tarinamoodissa kerääntyy kolikoita, joilla voi sitten ostaa kenttiä ja kenttäpaketteja hullulta neuvoja suoltavalta kauppiaalta.

Koska kenttiä on niin paljon, on lievää toistoa vaikea välttää. Tarinamoodin skenaarioihin on usein istutettu joku jippo, joka tekee ottelusta omalaatuisen, vaikean tai muuten vain erilaisen, kuten esimerkiksi voittaakseen on pakko vallata tarpeeksi kaupunkeja ennen vastustajaa, tai tappio tulee. Osiin taistoista saa mukaan vieläpä useamman kuin kahden armeijan kinaamaan keskenään. Joka tapauksessa perusperiaate on aina sama: litistä vastustaja mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti.

Moninpeli on sangen viihdyttävää, varsinkin kun sitä voi pelata yhdellä koneella Hot Seat-tyyliin normaalin kaapelipelin lisäksi, eli kaverilla ei ole pakko olla Game Boyta omasta takaa.

Grafiikka ja äänet

Advance Wars on nätti ja hyvin tehty myös graafisesti. Kartalla peli ei loista mitenkään erityisesti, mutta itse taistelut ovat ylen komeita. Animointi on hienoa, ja erilaisiin yksiköihin on selvästi käytetty aikaa, varsinkin kun jokaisen armeijan vastaavat yksiköt on tehty hieman eri näköisiksi muutenkin kuin vain värin suhteen.

Musiikit ovat tarttuvia pimputuksia ja jäävät kiitettävän hyvin päähän soimaan. Onneksi Nintendo ei ole alentunut tekemään pelkkää marssimusiikkia. Muut äänet ajavat asiansa hyvin, mutta mitään mainittavan uutta ja erikoista ei audiorintamalta löydy.

Ihanaa

Advance Warsista on vaikea löytää mitään huonoa tai mitään pätevää syytä, miksi sitä ei pitäisi jokaisen GBA:n omistajan hankkiman. Pelattavaa riittää, se miellyttää niin silmää kuin korvaakin, pelattavuus on huippuluokkaa ja pelattavaa riittää vielä lisää. Kenttien paljous saattaa saada jotkut tuntemaan pelin itseääntoistavaksi, mutta minun peli-iloa se söi erittäin vähän.

Ei ole edes niin väliksi, pitääkö strategiapeleistä yleensä vai ei, koska Advance Wars poikkeaa kaavasta niin paljon ja niin edukseen, että C&C ja kumppanit jäävät kauas taakse kuin jänis kilpikonnalle ikään.