© Vitonen Entertainment 2002-2009
Valid XHTML - Valid CSS - vito @ vitonen.net
Torstai, 11.03.2010

Vitonen Entertainment

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit
• TopVitonen

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit

• Etusivu
• Info
• Päivitykset
• Toimitus
• Linkit
• Palaute

Sega on taas saanut neronleimauksen. Pannaan apinoita pallon sisään pyörimään ilmassa leijuville liikuteltaville laatoille ja tukku minipelejä päälle. Viihdyttävää? Kyllä.

Pelissä on useita pelimoodeja. Normal, jossa pallo yritetään saada maaliin mahdollisimman nopeasti samalla banaaneja keräten, on se pääpelimuoto, jota voi pelata yksin tai kavereiden kanssa. Pelilautaa ohjataan ohjaustikulla, tavoitteena päästä maaliin mahdollisimman nopeasti. Maaliin päästyään pelaaja heitetään joko seuraavaan kenttään tai muutaman kentän yli, riippuen siitä, mihin maaliin kentässä on päässyt. Yksin pelatessa kertyy ajan mittaan pelipisteitä, joilla voi sitten avata yhden kolmesta minipelistä: Biljardi, keilaus tai minigolf. Näistä biljardi on toteutettu parhaiten. Mukana on niinikään kilpa-ajoa, tappelua kuin liitovarjohyppyä maaliin. Tämä peli voi olla vain Segan.

Ihan kiva

Pelin ulkoasu on siisti, mutta mukana ei ole mitään ennennäkemätöntä tai mullistavaa. Eipä silti tällaiseen peliin oikein mitään upeita koko ruudun täyttäviä efektejä voisi laittaakaan. Apinoiden animointiin oltaisiin voitu paneutua hiukan paremmin, sillä nykyisellään se on hieman kankeaa ja mitäänsanomatonta käsien heiluttelua ja päänpyöritystä. Muu grafiikka ajaa asiansa, eikä suurempaa marinan aihetta animoinnin lisäksi iske silmään.

"3... 2... 1... GO!"

Ääninäyttely on taas sitä legendaarista Sega-laatua. Suupielet nousevat aina ylöspäin, kun ääni huutaa "hurry up!" tai "perfect" ja mieleen muistuu niin Daytona USA kuin Chu Chu Rocketkin. Ääninäyttely on kuitenkin kaikessa retroisuudessaankin korkeintaan keskiluokkaa. Muut äänet ovat tavallista kilinää ja kolinaa, mihin en juuri kiinnittänyt huomiota. Musiikit jatkavat niinikään passiivisella linjalla, vaikka biljardia pelatessa taustalla soiva jazz/blues pistääkin hymyilyttämään.

Helppoa pelattavaa

Pelattavuus on aina ollut Segalla hallussa, ja niin on edelleenkin. Kontrollit ovat varsinkin perusmoodissa todella yksinkertaiset, eikä ohjaustikun lisäksi tarvitse oikeastaan mitään, ellei nyt kartan kokoa halua säädellä. Minipeleissä nappeja onkin enemmän, mutta kontrollit ovat silti hyvin toteutetut.

Kenttäsuunnittelu olisi voinut olla mielikuvituksellisempaakin, samoja ideoita nimittäin kierrätetään surutta kentästä toiseen. Kentät on jaettu aloittelijoille, edistyneille ja eksperteille, ja joka paikassa nähdään toisiaan muistuttavia kenttiä. Uusia oivalluksia on silti edelleen rutkasti, ja pelaaminen on kaikesta huolimatta mukavaa. Kenttien määrää olisi myös voitu lisätä, puzzle-pelistä kun nyt kerran on kysymys. Mukana on n. 100 kenttää, joissa riittää kyllä tahkottavaa, mutta kierrätyksen takia määrä ei tunnu kovinkaan suurelta.

Pelattavaa riittää SMB:ssä tarpeeksi. On kenttiä, on minipelejä, on moninpelejä. Useamman pelaajan voimin SMB on viihdyttävimmillään, ja jos ei Cubesta vielä useampaa ohjainta löydy, niin tämän pelin myötä niiden hankinta olisi paikallaan, jos vain peliseuraa löytyy. Vaikeampia kenttiä tulee yksinkin tahkottua riittämiin ja minipelejä on kiva vääntää itsekseen.

Lopuksi

SMB on kannattava ostos, varsinkin kun sen varmasti löytää nykyään pilkkahinnalla, vahnemmasta pelistä kun on kyse. Vaikka moninpeliseuraa ei löytyisikään, riittää paketissa silti tyydyttävästi pelattavaa yksinpelaajalle. Sega on tehnyt hyvää työtä kehittäessään Super Monkey Ballin.