James Bondin toisessa seikkailussa maailmanlaajuinen rikollisverkosto SPECTRE yrittää kostaa agentti 007:lle Tohtori Ein kuoleman ja samalla usuttaa venäläisiä ja brittejä toistensa kimppuun. Venäläisten Smershin operaatioiden päällikkö eversti Rosa Klebb (Lotte Lenya) loikkaa salaa rikollisjärjestö SPECTRE:n leipiin. Klebb pakottaa valtion turvallisuuden korpraali Tatjana Romanovan (Daniela Bianchi) mukaan suunnitelmaan, jonka hän luulee tietenkin, loikkauksesta tietämättömänä, tekevänsä Äiti-venäjän hyväksi. Tatjana työskentelee Venäjän salakirjoitusosastolla Turkissa. Siellä odottaa salakirjoituskone Lektor, jota CIA ja Britannian salainen palvelu ovat havitelleet vuosia. Koneella saisi purettua neukkujen salaisia viestejä, joista myös SPECTRE on kiinnostunut.
Niinpä Tatjana Romanova laittaa SPECTRE:n suunnitelman täytäntöön. Hän lähettää briteille kuvan itsestään ja väittää haksahtaneensa agentti James Bondiin. Hän sanoo myös, että hän antaisi Lektorin briteille ja loikkaisi Englantiin, mikäli Bond hakisi koneen ja naisen Istanbulista. Britit eivät tietenkään voi ohittaa tarjouksia, kun on kyse Lektorista. Niinpä James Bond lähtee seikkailemaan Istanbuliin, jossa turkkilaisen suuryrityksen omistaja Kerim Bey (Pedro Armendáriz), Tatjanan yhteyshenkilö, ottaa agentin vastaan. SPECTRE:n huippukuntoinen agentti Red Grant (Robert Shaw) lähetetään Bondin perään, ja hänen tehtävänään on toimia Bondin "suojelusenkelinä", kunnes Grant saisi Lektorin Bondilta kuin hopeatarjottimella.
Juoni on huippuluokkaa, ja elokuva jatkaa samaan tyyliin kuin ykkösosakin (Salainen agentti 007 ja Tohtori Ei), eli realistisen tuntuisen agenttiseikkailun linjalla jatketaan. Elokuva tarjoaa yllätyksiä ja rikasta dialogia Tohtori Ein tapaan. Tässä osassa ohjaaja Terence Young kumminkin ylittää itsensä, ja tämä on ehdottomasti hänen paras Bond-seikkailunsa niistä kolmesta, mitkä hän on ohjannut (Salainen agentti 007 ja Tohtori Ei, Salainen agentti 007 Istanbulissa ja Pallosalama). Youngin Bond-jännitys on huipussaan, varsinkin pitkällä junamatkalla Triestestä Grantin pakoreitille kaikenlaisine kommelluksineen. Musiikki on yhtä synkkää, kuin elokuvakin, ja siksi varsin toimivaa. Toimintaa on hiukan enemmän kuin aikaisemmassa seikkailussa, mutta elokuva uskoo toimivansa ensimmäisen seikkailun tapaan lähinnä realistisen ilmapiirinsä voimin. Ja siinä se onnistuu lähes kiitettävästi.
Turkkilaisen firman omistajaa, Kerim Beytä esittävä Pedro Armendáriz on näytellyt useissa sivurooleissa, joskus isommissakin, mm. vuonna 1954 valmistuneessa Ford -länkkärissä. Vuoden 1989 Bondissa 007 ja lupa tappaa hän näytteli muutaman minuutin ajan presidenttiä.
Tässä Bond-jaksossa Majuri Boothroydia (Q) esittää Desmond Llewelyn ensimmäistä kertaa. Q on ollut Bond-seikkailuissa yksi tärkeimpiä hahmoja, sillä tämän osastolta Bond on saanut aina kaikki kuuluisat ihmevempeleensä vuosien varrella, kuten mm. konekivääreillä, ohjuksilla ja vaihtuvalla rekisterikilvellä vastustetut autonsa, tai TV-kuvanlaatuisilla ruuduilla varustetut digitaalikellot, joilla voi kaukolaukaista pommin. Siinä oli vain hyvin pieni osa Bondin käyttämistä Q-osaston laitteista, mutta laitteitakin mielenkiintoisempi seikka on se, että Desmond Llewelyn on ollut Q:n roolissa 19 elokuvasta 15 kertaa! Hän teki siis uransa aikana töitä kaikkien Bond-näyttelijöiden kanssa, joita on kertynyt tähän mennessä viisi! Valitettavasti Llewelyn menehtyi pian vuonna 1999 valmistuneen Kun maailma ei riitä -Bondin jälkeen auto-onnettomuudessa.
Elokuva jatkaa tuttua Terence Young -linjaa entistä voimakkaammin jännityksen ja fantastisen juonen keinoin. Elokuva seuraa harvinaisen uskollisesti Flemingin alkuperäistä tarinaa ja onnistuu kahlitsemaan kirjan uhkaavan realistisen ilmapiirin loistavasti.
Karri Ojala 03.12.2002