On kulunut jo peräti neljä vuosikymmentä siitä, kun Ian Flemingin romaaneista tuttu agentti 007 siirtyi valkokankaalle. Hän on tietenkin James Bond, jonka 20. seikkailu saa ensi-iltansa Suomessa 29.11.2002. Bondin roolia on esittänyt vuoden varrella jo viisi eri näyttelijää: Sean Connery, George Lazenby, Roger Moore, Timothy Dalton ja lopulta Pierce Brosnan, joka aloitti vuonna 1995 ja on tehnyt jo sopimuksen viidennestä Bond-elokuvastaan, jonka kuvaukset alkavat vasta 2005. Vuosien saatossa nämä elokuvat ovat muuttuneet hurjasti.
Kiinalaisen rikollisjärjestön johtaja Tohtori No (Joseph Wiseman) huijaa salaseuraa ja onnistuu täten saamaan käsiinsä sievoisen summan rahaa. Hän pääsee maailmanlaajuisen rikollisjärjestö SPECTRE:n jäseneksi. Huijaamillaan rahoilla hän rakennuttaa Crab Key -nimiselle saarelle valtavan laitoksen, josta käsin on tarkoitus häiritä USA:n avaruusraketteja "suistamalla". Britannian salainen palvelu lähettää agentti James Bondin (Sean Connery) tutkimaan tapausta Kingstoniin. Matkallaan hän törmää myös CIA:n Felix Leiteriin, joka tutkii samaa tapausta. Bondin oltua useita kertoja vihollisten maalitauluina jäljet johtavat Crab Keyn saarelle, jonne monet ihmiset ovat kadonneet jäljettömiin.
Tohtori No on varmasti yksi pelottavimmista Bond-pahiksista SPECTRE:n pääjohtaja Ernst Stavro Blofeldin jälkeen. Tohtori vaatii alaisiltaan kovaa kurinalaisuutta, eikä siedä epäonnistumisia, joka kuuluukin järjestön perusperiaatteisiin. Tohtorin apulaiset ovat tosin tuttuun tapaan huonoja valehtelijoita, joka edesauttaa Bondia etenemään tehtävässään sopivalla vauhdilla katsojan näkövinkkelistä katsottuna.
Ohjauksesta vastannut Terence Young on onnistunut luomaan elokuvaan jännittävän ilmapiirin. Elokuva etenee tasaiseen tahtiin eikä jää paikalleen jumittamaan hetkeksikään. Terence Youngin Bond on selvästi haavoittuvaisempi ja muutenkin jotenkin enemmän tavallinen kuolevainen, kuin nykyään tuntemamme luotisateessa juokseva teräsmies. Ehkä juuri siksi elokuva pystyy pitämään jännityksen korkealla alusta loppuun. Katsoja ajattelee väkisinkin jossain kohtaa elokuvaa itsensä Bondin paikalle. Kun yleensä Bond menee suin päin surman suuhun, niin tässä hän suunnittelee ansat huolellisesti ennen vihollistensa kohtaamista. Siinä missä Sean Connery näytteli ensimmäiset Bond-seikkailut mielestäni melko vakavalla otteella, niin Roger Moore puolestaan tekee hahmostaan pikemminkin koomikon, oli tilanne mikä hyvänsä. Näiden kahden näyttelijän välillä Bond-fanit jakautuvat mielipiteineen parhaasta näyttelijästä melko tasan kahtia.
Brosnanin Bondin ajoista lähtien sarjaan tutustuneet tuskin tulevat kuitenkaan pettymään, sillä elokuva noudattaa kumminkin vankasti sarjan perinteitä, niin kuin ykkösosalta voi odottaa: Kauniita naisia ja maisemia, hyvää dialogia ja piirun verran toimintaa. Bond-tyttönä nähdään tällä kertaa Ursula Andressin esittämä Honey Ryder. Sarjasta tuttu huumori tuli sarjaan muutama leffa myöhemmin, joten elokuva luottaa ratsastavansa enemmän toimivalla juonikokonaisuudella ja jännityksellä. Salainen agentti 007 ja Tohtori No on hyvä elokuva. Sitä ei pidä arvioida ihan kuin se kuuluisi samaan kategoriaan, mitä uudemmat. Sarja koki selvän suunnanmuutoksen jo kolmannessa osassaan 1964. Kahdesta ensimmäisestä on pyritty tekemään realistisia agenttijännäreitä, ja juuri siksi ne ovat omaa luokkaansa - sekä hyvässä että pahassa.
Karri Ojala 03.12.2002