Marvelin aikoinaan luoma sarjakuvasankari Blade ei ole sen enempää ihminen kuin vampyyri. Daywalkeriksi kutsuttu henkilö on päättänyt käydä ikuista sotaa vampyyreja vastaan ja vuonna 1998 tuo kärhämä levisi valkokankaille. Ensimmäinen Blade-elokuva oli ilmestymisvuotensa suosikkeja ja tietenkin mahtavalle elokuvalle on tehtävä jatko-osa. Niinpä del Toro nappaa Wesley Snipesin ja Kris Kristoffersonin mukaan matkaansa ja lähtee työstämään Bladelle jatko-osaa.
On kulunut muutama vuosi ensimmäisen Bladen tapahtumista. Ykkösessä Bladen vanha ystävä Whistler tappaa itsensä (tai niin ainakin annetaan ymmärtää) jouduttuaan vampyyrien kiduttamaksi ja puremaksi. Näin ei kuitenkaan ole, vaan elokuva alkaa kun Blade käy pelastamassa ystävänsä Prahasta. Lomailuun ei kuitenkaan ole aikaa, sillä Prahan vampyyrien valtaherra Damaskinos haluaa tavata Bladen. Tapaamisen syy tulee nopeasti selville. Vampyyrit ovat huomanneet uudenlaisen reapereiksi kutsutun vampyyrirodun, joka imee verta niin ihmisistä kuin vampyyreistäkin. Blade saa avukseen Blood Pack -nimisen vampyyrien erikoisyksikön ja niin reaper-jahti voi alkaa. Vaan onko Blood Packillä puhtaat jauhot pussissa? Retkahtaako Blade Blood Packin toiseen naisjäseneen Nyssaan? Onnistuiko Bladen sittenkään parantaa Whistleriä vai junaileeko tämä Bladen päänmenoksi? Mikä mättää Bladen uudessa asesepässä Scudissa? Mikä on totuus reapereiden takana? Miksi näitä kysymyksiä syntyy näin pirusti? Elokuva ei tarjoa käypää vastausta viimeiseen kysymykseen mutta muihin kyllä.
Ensimmäinen Blade oli mielestäni mahtava, joten odotukset jatko-osan kohdalla olivat korkealla. Blade 2 on edeltäjänsä tavoin täynnä hyvin rämäkkää toimintaa, mikä antaa siivet iloisuuden selkään. Elokuvan koreografia on todella vaikuttavaa ja meininki on yhtä nopeaa kuin ykkösessä.
Blade 2:n maailma on ykkösen tavoin kuvattu synkäksi ja toivottomaksi paikaksi, jossa vampyyreilla on valta lähinnä rahan avulla. Juuri tämä on yksi niistä tekijöistä jotka Bladessa säväyttää. Vampyyrit ovat jättäneet tutun olemattomuuden viitan pois ja muuttaneet katakombeista. Bladessa vampyyrit ovat hyödyntäneet kuolemattomuuttaan rikkauksien ja vallan saantiin. Näin vampyyrit asuvat kaupungin keskustassa nauttien elämän ihanuuksista ja omistavat vahvoja tahoja kuten poliitikkoja ja poliisin.
Elokuvaa hivenen häiritsee Bladen liitto vampyyrien kanssa sekä Bladen ja Nyssan välienselvittely. Vaikka liitto antaakin avaimet mahtavaan toimintaan ja hienoihin kohtauksiin, niin silti Bladehan on vannonut listivänsä jokaisen vampyyrin maan päältä, ja vaikka reaperit ovat paha uhka, niin liitto on vähän liikaa.
Whistlerin paluu on sitten vaikeampi pala purra. Whistler eittämättä kuuluu yksiin suosikkihahmoistani Blade-elokuvissa ja täten hänen paluunsa on ilo silmille. Pulman Whistlerin paluusta tekee se, että hahmon kuolemalla saavutettiin ykkösessä niin paljon, että paluu tavallaan surettaakin. Tämä johtaa epämiellyttävään tiedottomuuteen siitä, pitääkö hahmon comebackistä olla mielissään, vaiko tuohtunut. Mutta Whistler on palannut ja vaikka Bladen hahmon kehittymisessä menetetäänkin, niin on mies sen verran omaperäinen itsensä, että tuon voi antaa anteeksi.
Blade -elokuvat eivät ole koskaan olleet juoneltaan mitään uutukaisuuden hedelmiä. Molemmassa elokuvassa juoni on heppoinen ja kliseinen, ihmekös tuo. Bladeissahan juoni toimii vain tekosyynä näyttävälle toiminalle. Joten vaikka juonen kulun arvaa, niin eipä pahemmin haittaa.
Näyttelijätyö ei ole mitään uutta auringon alla, muttei myöskään huonoa. Se on tuollaista reippaan keskitason repliikkien lausuntaa, joka ei loksauta leukoja, muttei myöskään nosta ärräpäitä huulille. Snowman-nimisen vampyyrin poistuminen hivenen kyllä ärsyttää, sillä reaper-jahti kahdella katanalla olisi ollut hienoa. Vampyyreista Nyssa ja Reinhart ovat nokkelimmat tuttavuudet ja heidän seurastaan pääseekin nauttimaan ihan kivasti. Reaperit jäävät varjoon lukuun ottamatta johtajaansa Nomakia. Nomak onkin hyvä hahmo, eikä Luke Goss ole huono näyttelijäkään.
Aseistus on aikas tavanomaista, joskin Reinhartin pistoolit ovat hienot. Bladen uusi miekka (vanha miekka myytiin New Line Cineman verkkokaupassa ykkösen jälkeen) häviää tyylikkyydessään alkuperäiselle aseelle. Mutta koska olen aikojen alusta asti ihannoinut katanoita niin katson tämän läpi sormieni. Myös Bladen aurinkolasit (en tiedä mitä alkuperäisille tapahtui, mutta luultavasti myytiin) ovat mielestäni sitä vastoin aika rumat. Bladen luotiliivit ovat kokeneet muutoksen ja vaikka liivien lukitus onkin hieno, en näe syytä tyylimuutoksessa. Jotenkin uuden varustuksen myötä Bladen tyyli on muuttunut ärsyttävän jätkämäiseksi. Onneksi tästä ei tarvitse kärsiä kuin parissa kohtauksessa.
Arvosteltu Collector's Edition DVD (joka luultavasti on ainoa versio saatavilla DVD-puolella) kattaa kaksi levyä. Näistä etenkin toinen joka on pyhitetty dokumenteille ja oheiskamalle on kattava kiekko. Elokuvan teosta kertovat dokumentit ovat hauskoja ja miellyttäviä katsella. Muutenkin ekstrat ovat hyvin laadittuja ja vastaavat hienosti DVD-elokuvien keskinäiseen taistoon. Tästä tekee poikkeuksen musiikkivideo, jossa ei sinänsä ole mitään vikaa. Ongelma on siinä, että Cypress Hill ja Roni Size eivät vastaa musiikkimieltymyksiäni (kyseisen musiikin ystäville video sen sijaan voi olla mieleinen lisä).
Vaikka Blade 2:sta löytyy paljon pikku naputettavaa, on elokuva sen verran menevä, että sen antaa jo anteeksi. Valitettavasti tätä pikkunaputettavaa riittää juuri viemään elokuvalta yhden tähden. Näin ollen Blade 2 jää hienoksi jatko-osaksi ja mahtavaksi elokuvaksi, mutta se ei aivan yllä edeltäjänsä tasolle.
Henrik Telkki 25.02.2003