© Vitonen Entertainment 2002-2009
Valid XHTML - Valid CSS - vito @ vitonen.net
Perjantai, 12.03.2010

Leffa-arvostelut - Corpse Bride

Pelit Leffat Vitonen

Corpse Bride Ohjaaja-tuottaja-käsikirjoittaja Tim Burtonin animaatio, puolimusikaali ja komedia, Corpse Bride, on selvästi läheistä sukua miehen vuoden 1993 palkitullekin animaatioelokuvalle Nightmare before Christmas. Corpse Bride on valloittava, miellyttävä, Corpse Bride on satu. Corpse Bride on kaunis satu kauniille lapsille, lapsille, jotka ovat liian nuoria kulkemaan elokuvateatterille asti yksin, liian vanhoja menemään näytökseen ilman äitiä tai isää ja liian pelokkaita pyytämään ikätovereitaan seurakseen katsomaan nukketeatteria. Lisäksi Corpse Bride sopii kaikille muillekin.

Äiti ja isä, katsokaa lastenne kanssa Corpse Bride, menkää saunaan, juokaa te punaviinia ja syöttäkää lapsillenne kakkua. Säilyttäkää hyvä olonne mahdollisimman pitkään.

Älkääkä, vanhemmat, pelätkö, että tarina olisi lapsillenne tai edes teille liian monimutkainen, Corpse Bride antaa katsojalleen tasan niin paljon kuin katsoja jaksaa siitä irti repiä.

Älkääkä, vanhemmat, pelätkö, että Corpse Bride olisi liian pelottava. Animaation maailma näyttäytyy tasan niin iloisena kuin katsoja sen uskaltaa mieltää.

Yksi juoni, kiitos

Voi Victoria-parkaa. Vanhempansa pakottavat hänet naimisiin taloudellisen pelastuksen toivossa - mitäs elää sleepyhollowmaisessa synkässä kylässä synkkänä aikakautena. Mutta ah, Victor, kuinka oletkaan mainio sulho, vaikket tulevaa vaimoasi ole milloinkaan edes vilaukselta nähnyt! Opettele silti se vihkivala ulkoa, tai edes tämän Jumalan hylkäämän pikku taloröykkiön ainoan kirkon herra ei suostu sinua vihkimään.

Corpse Bride Ei Victor vihkivalaansa osannut silloin kun piti. Eikä kylän ainoan kirkon pitkä, vanhoillinen, kyyryselkäinen pappi häntä morsmaikulle suoda tohtinut, mitä vielä, peruutti koko häät luullen, että Victor ihan piruuttaan heittelee vihkisormustaan sinne tänne. Vuorokauden armonaikansa olisi Victor saanut käytettyä hyväksensä, ellei olisi, vietävä soikoon, erehtynyt harjoittelemaan vihkivalaansa hautausmaalla ja asettamaan vihkisormusta sievän oksan pieneen sormenoloiseen haaraan. Sitten tärisi maa Victorin jalkojen alla, ja nousi kuollut morsian. Victor pääsi sittenkin naimisiin!

Niin, toiset ovat kuolleita, toiset eivät. Elävyys on sitten vain "väliaikainen olotila", muistakaa se. Elämän ja kuoleman välillä ainakin on loppumattomasti materiaalia huumorille, sen Corpse Bride osoittaa.

Yksinkertainen juoni on pakko kertoa monimutkaisesti, muuten se vaikuttaa liian tylsältä eikä kuulosta niin mukavalta kuin oikeasti on. Koska Corpse Bride on nukke- ja tietokoneanimaatio, myönnyn hyväksymään elokuvan musikaalimaisen rakenteen ja ajoittaiset laulusessiot. Ei kukaan oikeassa elämässä laula kun hatuttaa, mutta eipä kukaan oikeassa elämässä kuolleista nouse. Tarinassa on samalla sekä elokuvamaisuutta että satumaisuutta, se sopisi erinomaisesti satukasettikirjaan. Silti ohjaaja Burton kollegansa Mike Johnsonin kanssa on saanut puristettua käänteistä irti kaiken dramaattisuuden ja mahtipontisuuden, mikä valkokankaalla auttaa vaikuttamaan katsojan.

Miksi olet niin sininen?

En kääntäjän osaa kadehdi, en missään nimessä. Corpse Bride on täynnä englannin kieleen perustuvia pikkuvitsejä, idiomivääntöjä, jotka pakottavat kuuntelemaan tekstien luvun asemesta. Ihmettelinkin etukäteen hiukan, miksi näin selkeästi sadunomaista tarinaa ei ole dubattu. Lipevä lordi Barkis pyytää anteeksi miekka kädessä luikauttamalla "Sorry to cut things short!" Vanha höperö tiedemies Elder Gutknecht kommentoi ideaa maanpäälliseen maailmaan palaamisesta ihmeissään: "Why go up there when people are dying to get down here?"

Corpse Bride Visuaalisesti kaikki on kunnossa. Kuolleet ovat sopivan sinisiä, jos heillä jotain luidensa päällä on, ja hahmot liikkuvat Nightmare before Christmas -tyyliin nukkemaisesti. Ympäristö vaihtelee harmaasävyisistä, hämähäkinseittisistä kartanoista ja kirkoista sekä puiden ja lintujen ympäröimästä hautuumaasta kuolleiden kapakan säkenöivään tanssilavashow'hun. Pakanallinen Corpse Bride on, sitä ei käy kieltäminen.

En voi olla ihan varma siitä, miten Corpse Bride on loppujen lopuksi tehty. Onneksi mitään Shrekissä tai Ice Agessa nähtyä epäluonnollisen tietokonemaista animaatiota ei tarvitse katsella, vaan voi rauhassa keskittyä olennaiseen. Katsojaa hemmotellaan harmonisilla värimaailmoilla ja ajoittaisilla revittelevillä tanssi- ja laulukohtauksilla. Missään vaiheessa ei mene yli.

Kaiken on mentävä täydellisesti

Ei Corpse Bridea voi täysiveriseksi musikaaliksi sanoa, mutta lähelle se pääsee. Laulua ei pusketa tuutista hengähdystauoitta, onneksi (minä en kestänyt Moulin Rougea tai Chicagoa viittä minuuttia). Musiikki on kaunista ja sävellykset kuulostavat hienoilta. Johnny Deppin ääninäyttelemä Victor van Dort soittaa pianoa erinomaisesti, ja kuolleen morsiamenkin käsi on selvästi melko harjaantunut. Äänimaailmaa on suunniteltu tarkasti ja siihen on panostettu, niin kuin pitikin.

Corpse Bride Äänimaailmaa on suunniteltu tarkasti ja siihen on panostettu, mutta puolen tähden verran se epäonnistuu tuomaan omaa osansa täydellisyyteen. Kaikki ääninäyttelijät ainakin yrittävät saada oikeaa aksenttia, mutta lopputulos ontuu jonkin verran. Johnny Depp näyttelee uusaristokraattisen perheen vesaa, joka totta kai ääntää englantinsa hienostoaksentilla. Mutta Depp on amerikkalainen, ja se kuuluu. Kohtalon soimaamaa Mayhew'iä, perheen hevoskärrykuskia suoraan alemmasta yhteiskuntaluokasta, näyttelee tuntematon isobritannialainen suuruus Paul Whitehouse, jonka suoritus jää mieleen hyvässä mielessä. Mayhew puhuu niin kuin palvelusväkiläiseltä odottaa sopii. Depp ei todellakaan ole ainoa, jonka ääntely kuulostaa kuin se olisi väärässä paikassa väärään aikaan.

Vaikka lähikuvissa puhujien suupielet nykivät nätisti, parissa pahassa paikassa ääni ja animaatio eivät pelaa yhteen oikein. Ehkä äänimaailmasta on helpointa löytää valitettavaa, koska sitä animaatiomusikaaliin toteutettaessa lienee helpointa tehdä virheitä. Pikkuviat eivät mitään pilaa, edes minä en niihin liiemmin huomiota jaksanut kiinnittää. Danny Elfmanin musiikkikin on mainiota kuunneltavaa. On hölmöä kuitata musikaalinkaltaisen musiikkitarjonta näin lyhyesti, mutta enemmälle jaarittelulle ei ole tarvetta. Musiikkia saa muuten kuunnelleskella Corpse Briden kotisivuilla osoitteessa corpsebridemovie.warnerbros.com.

Sulava, lyhyt, viihdyttävä

Lopputekstien alkaessa rullata en oikein keksinyt muuta pahaa sanottavaa kuin ennalta-arvatavuuden. Kuin kärppä ikään olin alusta lähtien keksimässä juonenkäänteitä etukäteen sen kummemmin ponnistelematta. Mutta kun Corpse Bride nyt on se satu. Sanoi Burton tai kuka tahansa muu mitä sanoi, minä olen oikeassa. Corpse Bride on satu.

Corpse Briden miljöö on ihanan pimeä, mutta samalla hilpeä ja kaikessa rikkaudessaan yhtä monipuolinen kuin katsoja haluaa sen olevan. Ja minä nauroin elokuvateatterissa ihan oikeasti! Elokuva on sujuvasti kääritty paketti, ja sen 79 minuuttia ovat liian lyhyitä. Tim Burtonin uusin satu on hilpeän synkän kuorensa alla sanalla sanoen kaunis.

Anteeksi, miessukupuoli.

Info

Piste Piste Piste Piste Piste Jerry Jäppinen 13.11.2005