© Vitonen Entertainment 2002-2009
Valid XHTML - Valid CSS - vito @ vitonen.net
Perjantai, 12.03.2010

Leffa-arvostelut - Elät vain kahdesti

Pelit Leffat Vitonen

Elät vain kahdesti Elät vain kahdesti on Sean Conneryn viimeinen Bond-elokuva ennen George Lazenbyä, joka näytteli superagenttia vain kerran. Tällä kertaa James Bond seikkailee Japanissa.

Avaruuden ahmatti

Amerikkalaiset lähettävät miehitetyn tutkimusraketin avaruuteen. Yhtäkkiä tutkaan ilmaantuu toinen avaruusalus, jonka etuosa aukeaa. Tuntematon alus ?syö? amerikkalaisten aluksen kuin mikäkin Pac-Man. USA syyttää tästä heti ensimmäisenä venäläisiä. USA uskoo, että motiivina on vain vallata avaruus. Brittiläisten tutkimusten mukaan vihollisalus laskeutuu lähelle Japania. Niinpä James Bond lähtee paikan päälle tutkimaan asiaa. Kaappausta tutkiessaan Neuvostoliitto jo ennättääkin lähettää oman rakettinsa avaruuteen, joka kaapataan samaten. NL ja USA syyttelevät toisiaan, ja seuraava kaappaus johtaisi sotaan. Mutta kaappauksien takana ei ole kumpikaan maa, vaan rikollisjärjestö SPECTRE, jonka suuruudenhullu johtaja Ernst Stavro Blofeld (Donald Pleasence) haluaa sytyttää sodan maiden välille. Kun USA ja NL olisivat tuhonneet toisensa, maailmaa hallitsisi täysin uusi suurvalta. Maailmanvalta, se vanha, tuttu unelma. Mutta aina yhtä toimiva pohja elokuvalle.

Niin kaunista

Elät vain kahdesti Elät vain kahdesti on yksi kauneimpia, ellei kaunein Bond-elokuva. Sen varmistaa Bondin kumppani Aki (Akiko Wakabayashi), joka on autoista pitävä japanilaistyttö ja tapahtumapaikka Japani sekä sanoin kuvailemattoman hyvin natsaava musiikki. Tunnusmusiikin laulelee Frankin tytär Nancy Sinatra varsin tyylipuhtaasti. Toimintakohtauksissa ynnä muissa tunnelmalla pakatuissa kohtauksissa on monia erilaisia sovituksia tunnarista, jotka ovat siis läpikotaisin toimivia. Japanin kauniit kadut ja kaunis luonto ovat asioita, jotka pitää nähdä, varsinkin, kun musiikki on täydessä balanssissa kuvan kanssa. Ohjaaja Lewis Gilbert on ohjannut useampiakin Bond -elokuvia, ja tämä on ylivoimaisesti miehen töistä omaperäisin ja mielenkiintoisin.

Pirun kasvot paljastuvat

Elät vain kahdesti Sean Conneryn Bond-elokuvat keskittyvät lähes poikkeuksetta koko maailmalle levittäytyneeseen rikollisorganisaatioon, SPECTRE:en, joka on suurin, voimakkain ja pelottavin tapaus, mihin 007 on koskaan törmännyt. Tässä jaksossa nähdään myös ensimmäistä kertaa itse järjestön pääpirun, Ernst Stavro Blofeldin kasvot, jotka kuuluvat Donald Pleasencelle. Hän aloitti näyttelyn jo vuonna 1951 ja on näytellyt lukemattomissa rooleissa, isoissa ja pienissä, puhuttiin sitten elokuvista tai TV-sarjoista. Parhaiten hänet muistetaan kumminkin roolistaan Halloween -kauhuelokuvissa, joissa hän roikkui mukana kuolemaansa saakka vuoteen 1995, jolloin kuudennen Halloweenin kuvaukset saatiin juuri päätökseen. Muut Blofeldia esittäneet ovat Telly Savalas (Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa) ja Charles Gray (Timantit ovat ikuisia), joista ensin mainittu kuoli syöpään muutama vuosi sitten.

Itämainen ilmapiiri

Näyttelijäsuoritukset ovat kaiken kaikkiaan huippuluokkaa. Myös kaikki japanilaiset ovat aidosti japanilaisia, joka lisää uskottavuutta. Muun yrittäminen on turhaa: Muutama meikkiputilo ei tee Joseph Wisemanista kiinalaista, eikä r:n ääntäminen venäläisittäin tee Daniela Bianchista neukkua. Sean Connery vie tietysti pisteet himaan, ja Donald Pleasence sopii mitä parhaiten julman Blofeldin rooliin. Tämä elokuva on nähtävä. Kaikki on viittä vaille täydellistä, eikä mitään haukuttavaa löydy nimeksikään. Bondia aidoimmillaan.

Info

Piste Piste Piste Piste Piste Karri Ojala 03.12.2002