© Vitonen Entertainment 2002-2009
Valid XHTML - Valid CSS - vito @ vitonen.net
Lauantai, 31.07.2010

Leffa-arvostelut - Hellraiser

Pelit Leffat Vitonen

Ollessaan vielä nuori nimike, kauhumaailmassa edennyt Clive Barker ohjasi ja käsikirjoitti Hellraiserin. Hellraiser oli Cliven ensimmäinen kunnolla mainetta niittänyt elokuva. Aiemmat tarinat kuten Rawhead Rex, Salome tai The Forbidden, kun eivät suurempaa suosiota nauti. Veren kirjoissa Helvetilliset-nimisenä ja erillisenä The Hellbound Heart -jenkkiteoksena tunnettu tarina kuitenkin nauttii nykyään jo pienoista kulttimainetta.

Taivaan ja helvetin välissä

Hellraiser Frank Cotton on häkkilintu, vankikarkuri ja täysi nilkki. Frankin hämäräreissut ovat johdattaneetkin miehen salaperäisen kuution jäljille. Kuution, joka huhujen mukaan avaa oven joko taivaaseen tai helvettiin. Frank ratkaisee kuution salaisuuden, ja helvetti aukenee vanhan talon ullakkohuoneessa. Frankin sielu revitään kappaleiksi ja hänet vedetään helvettiin. Aika kuluu ja Frankin veli Larry muuttaa samaiseen taloon, jossa Frank kohtasi loppunsa. Muuton yhteydessä Larry teloo kätensä ja hänen vertaan vuotaa lattialankuille. Veren turvin Frank pakenee helvetistä, aloittaakseen uudestaan maan pinnalla. Ongelmana on se, että Frankin ruumis on kaukana kokonaisesta. Veri palautti Frankin helvetistä, joten verellä Frank voisi rakentaa ruumiinsa uudestaan. Suunnitelmaansa Frank valjastaa Larryn vaimon Julian, jonka kanssa Frankilla oli kiihkeä suhde. Kiire kuitenkin on, sillä on vain ajan kysymys, milloin helvetin julmat asiamiehet, Kenobiitit, pääsevät karkurin jäljille. Ruumiilla sijattu matka kivun äärirajoille on alkanut.

Vain muutamaan kuvauspaikkaan sidottu Hellraiser on yllättävä kauhuruiske. Tarina ei pelaa turhilla yllätyksillä tai pompuilla historian ja nykypäivän välillä. Jopa maantieteisiin ja kirjallisuuteen nojaava hienostelu on jäänyt pois. Hellraiserin ainekset ovat tiukassa, mutta helpossa tarinassa, henkilöhahmoissa ja teräksisessä dialogissa. Näistä dialogi ja henkilöhahmot koskevat erityisesti kenobiitteja.

Kerrankin toimivat hirviöt

Hellraiser Kenobiitit ovat miellyttävän yksipuolisia hahmoja elokuvapahisten galleriassa. He eivät juokse ympäriinsä tyydyttämässä verenjanoaan, tai täyttämässä turhia veritekoja. Sen sijaan Pinhead, Female Kenobite, Butter Ball, Croup Kenobite ja The Engineer toimivat vain helvetin kylminä asiamiehinä. Kun joku kutsuu helvettiä, he ilmestyvät viemään tämän mukanaan. Teon takana ei ole tunnesyitä, historiallisia tekijöitä tai mitään muutakaan. Vain yksinkertaiset säännöt. Myös kenobiittien sanavarasto on mukavan suppea. Veikot selittävät tekemisensä ja näkökantansa muutamalla sanalla ja paikoitellen mukavan kryptiseti. Ei pitkiä sepustuksia dramaattisten taustamusiikkiensa kanssa, tai rautalangasta väännettyjä luentoja. Vain joukko lausahduksia, joiden tajuaminen on katsojasta kiinni. Hellraisereita pidetäänkin yhtenä one-linerien suurimmista arkuista.

Edukseen olevat hirviöt

Hellraiser Näyttelijät hoitavat myös hommansa asiallisesti. Näistä etenkin Ashley Laurence ja kenobiitit. Frank ja Henry eivät suuremmin säväyttäneet, enkä Juliallekaan nyt kahmaloittain kultaa antaisi. Tästä kolmikosta Julia tosin kyllä erottuu parhaiten näyteltynä hahmona. Vaikka roolisuoritus on hiukan niukka, niin Julian luonne kylmänä naisolentona sen sijaan tulee harvinaisen selväksi.

Myöskin tehostenikkarit ovat tehneet hienoa jälkeä. Vaikka kaikki hienoudet ovatkin jo vanhentuneita, eivätkä siitä parhaimmasta päästä, niin asiansa ne ajavat esimerkillisen hyvin. Lopussa vilahtava "lohikäärme" teki todellakin vaikutuksen, kenobiittien inhan ulkoasun lisäksi. Elokuvan tehosteista lähinnä lopun valoefektit ja revittävä iho ovat huvittavimmasta päästä. Iho kun selvästi on riistetty kanapaistilta. Frankin ulkonäkö lopun "kuulustelussa" taas on ennätysinhan näköinen. Vielä nykyäänkään harva kauhuelokuva pystyy samaan jälkeen.

Hellraiser on ehdottoman suositeltava kauhuelokuva. Vaikka katsoja ei kuitenkaan elokuvasta pitäisi, niin kannattaa se silti katsoa kauhuelokuvien "historianluentona". Se kun on Halloweenin ja Manaajan ohella yksi suurimmista merkkipaaluista kyseisellä saralla.

Info

Piste Piste Piste Piste Piste Henrik Telkki 06.10.2003