© Vitonen Entertainment 2002-2009
Valid XHTML - Valid CSS - vito @ vitonen.net
Perjantai, 12.03.2010

Leffa-arvostelut - Hellraiser: Veriviiva

Pelit Leffat Vitonen

Hellraiser: Veriviiva Hellraiser ja Hellbound saattoivat tarinan loppuun, mutta kyllä sille silti saatiin jatko-osa raavittua. Kesti neljä vuotta ennen kuin keksittiin kuinka temppu tehtäisiin, mutta se tehtiin. Nyt kesti jälleen neljä vuotta (luultavasti siihen, että haettiin joku joka viitsi yrittää kolmosen tason jälkeen), mutta taas putkahti jatko-osa. Takakansi toki kuulostaa hauskalta: "22. vuosisata. Helvetin iskujoukot ovat valmiina. Painajaisen viimeinen luku kirjoitetaan verellä...". Joten mitä pitäisi odottaa? Alkuperäisien tyyliä ja loistokasta henkeä lisättynä eeppisiin mittasuhteisiin. Mitä me sitten saamme? No tässä arvostelussa se selviää halvemmalla, kuin videokasetin vuokraamalla.

Wanna-be Kubrick

Syvällä avaruuden sinessä Lemarchand-sukujuuren viimeinen jäsen varautuu avaamaan kuution viimeistä kertaa. 1800-luvun Ranskassa juuri Lemarchandin suvun edustaja teki mystisen kuution. Vaikka kyseinen leluntekijä ei tiennyt, mihin hänen tekemänsä kuutio pystyisi, niin sen tilaaja kyllä tiesi. Kuutio tulisi toimimaan porttina helvetin ja maan välillä. Kuutio avataan ja aristokraattinen De L'Isle kutsuu yhden helvetin demoneista maan päälle. Lemarchand pääsee perille tästä vasta liian myöhään ja hänen yrityksensä perua tapahtunutta päättyy herran omaan kuolemaan. Lemarchandin raskaana oleva vaimo tosin säästyy ja hän onkin tuleva synnyttämään Lemarchandin suvun seuraavan jäsenen. Mutta esi-isänsä teon tähden koko Lemarchandin suku on nyt kirottu.

Vuosisatojen ajan Lemarchandin suku on taistellut saadakseen tapahtuneen peruttua, mutta jokainen suvun jäsen on epäonnistunut. Nyt Tri (ei sen etunimeä kerrottu) Lemarchand on kuitenkin päättänyt onnistua siinä, missä edeltäjänsä ovat epäonnistuneet. Hän avaa kuution, mutta valitettavasti tämän jälkeen turvallisuuspoliisi ryntää avaruusasemalle ja pidättää tohtorin. Odottaessaan kyytiä maahan tohtori alkaa kertoa porukan naispuoliselle jäsenelle sukunsa tarinaa. Helvetti on irrallaan aluksella ja Lemarchand on päätymässä maahan, saamatta tehtäväänsä päätökseen. Mikäli Lemarchand epäonnistuu, koko maapallo voi tuhoutua.

Don't do this Dave... I mean Smithee

Hellraiser: Veriviiva Hellraiser III oli jo aikamoinen fiasko, mutta veriviiva lyö viimeisen naulan arkkuun. Koko tarina on todella onneton Hellraiserin irvikuva. Kenenkä penteleen idea oli antaa kuutiolle tekijä, vieläpä ihmisten keskuudesta? Ja kuka helkkari sai päähänsä leikkiä koti-Kubrickia ja filmata Avaruussoopa 1997:n? Oikeasti! Hellraiser ulkoavaruudessa on jo niin tyhmä idea, että ei hyvää päivää! Ja tästä sitten leikitään flashbackeillä menneisyydestä ja leikkauksilla tyypin isän elämästä. Jestas että tämä on mahtavaa. Kummastuttavasti elokuvan takakansi väittää tarinan kirjoittajan olevan itse Clive Barker. Näin ei kuitenkaan ole, vaan tekstin takana on Peter Atkins -niminen tyyppi. Ihmeellistä kuinka kuluttajalle on nykyään valehdeltava jopa siitä kuka on tarinan takana. Laadusta kertoo vielä se että elokuvan ohjaaja ei ole uskaltanut käyttää oikeaa nimeään. Sen sijaan mies toimi salanimellä Alan Smithee.

Kuole, Smithee, kuole!

Alan Smitheen ohjaus mättää kaikissa kategorioissa. Kamerasta saa toki selvää, mutta se jää sangen tunteettomaksi koko elokuvan ajaksi. Ainoa hetki jolloin kameramies tarjoaa tunnetta on, kun elokuvan alussa kuvataan erikoisjoukkojen juoksua aluksen sisällä. Äänimies koittaa hänkin toki saada meneviä taustoja aikaan, tai ainakin luulen niin. Pauhaus on sen verran vaatimatonta, ettei miekkosen tarkoitusperistä pääse täysin selville. Jälleen kerran se ei ole kaameimmasta päästä, mutta sangen mitäänsanomatonta kyllä. Leikkaaja on hänkin ollut vauhdissa oikein koko rahan edestä. Kohtaus jossa Twins-kenobiitti "syntyy" on nimittäin todella ruma leikkausvirhe. Kuva kun katoaa prosessin loppupuolella kokonaan. Aluksi luulin että kohta oli sensuroitu ja että tässä oli munatta. Näin ollen hain myös leikkaamattoman version käsiini, mutta huomasin ettei kyseinen kohta ollut yhtään raaempi. Vika on siis alkuperäisessä leikkauksessa. Katsottuani molemmat versiot, en tiedä mitä suomijulkaisusta oikein on pitänyt saksia pois. Kaikki raakuudet näyttivät paljolti löytyvän molemmista, mutta leikkaamaton on n.10min pidempi joten kait jotain sitten puuttuu.

VHS-kasetilla kukaan ei kuule huutoasi

Hellraiser: Veriviiva Elokuvan näyttelijät ovat tainneet vetää kaikki hirsiä taidekoulun oppitunneilla. Tietenkin Rimmerinin näyttelijässä on samaa henkeä, kuin Hellraiser III:n Joannaa näytelleessä Terry Farrelissa, mutta sama ongelma toistuu myös hänellä. Roolisuoritus on juuri Farrelin tasoa, eikä sitä kyllä voi laskea mitenkään pelastavaksi tekijäksi. Muiden osalta homma on todella vaikeaa seurattavaa. Etenkin pääosan esittäjä ja hänen isänsä muodostuivat pettymyksiksi ja 1800-luvun sekopääkultistit ovat jo aikamoinen pohjanoteeraus. Ashley Laurence sentään on ilahduttavasti tajunnut ettei tähän soopaan kannata sekaantua. Valitettavasti taas Doug Bradley on tuhlaamassa lahjojaan Pinhedina. No, eipä äijä sentään kaksoisroolia vedä. Dialogi yrittää jälleen olla über-kornia, mutta onkin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tylsää, onttoa ja kliseistä. Viat koskevat koko henkilöhahmogalleriaa Pinheadista pääsankariin.

Avaruuden örmötit

Tehostepuoli on erittäin pliisua. Helvetin porttien väkisin avaamista kuvataan omituisena valopallojen tanssilla, mikä lievästi sanottuna tuntuu oudolta. Kun helvettiä kutsutaan, lattia alkaa putoilla palasina mystiseen kuiluun. Sinänsä tämä ei ole niin pahan näköistä, mutta se sotii täysin Hellraiserin helvettiä koskevaa kuvausta vastaan. Pinheadin tarjoamat tekniset kidutukset ovat yllättävän vaatimattomia. Poran teriä ilmestyy metalliputkista ja omituisia muovinaamioita vilahtelee ja siinä se on. Itse kenobiitit voittavat kyllä Hellraiser III:n versiot, mutta eivät vedä vertojaan alkuperäisille. Angeligue on nyt ihan hienosti tehty, mutta Twins-niminen tuplaörmötti on selvä CGI-tekele ja äärimmäisen heppoinen ilmestys. Pinheadin lisäksi vain Chatterbeast kelpaa kunnon kenobiitin mittoihin nyljettynä koirana.

Tunge se avaruussukkula...

Hellraiser: Veriviiva Ärsyttävästi Angeliguen motiiveista hänen temppuiluunsa elokuvassa ei pahemmin löydy vinkkiä. Armottoman etsinnän jälkeen löysin jutun, jossa kerrottiin Angeliguen yrittäneen tuhota Pinheadin ja muut kenobiitit. Tälle ei syytä löytynyt, saatikka sitten elokuva olisi sitä tarjonnut. Myöskin elokuvan loppu sotii tätä käsitystä vastaan, aivan kuin Pinheadin ja Angeliguen kohtaaminen nykyajassa. Nettijuttuun kaiketi kuitenkin on uskominen. Myös Pinheadin motiivit on lakaistu maton alle. Poissa on Hellraiserissa ja Hellboundissa esiintynyt asiamies, tai edes demoni, joka ei halua takaisin helvettiin (à la Hellraiser III). Nyt Pinheadin suuri fantasia on päästä maahan tappamaan koko maapallon väestö. Kaikista mahdollisista syistä terrorisoida viattomia, tämä on Hellraiserien historiassa huonoin. Kaiken kruunaa loppuratkaisu, joka on niin ali riman menevä suoritus, että ihan hävettää. Eikö kukaan todellakaan keksinyt mitään muuta kuin ontuvan sci-fi-tempun?

Sanalla sanoen Hellraiser: Veriviiva on todellinen pohjanoteeraus. On oikea häpeä, että Barkerin loistavat fantasiat tuhotaan tällä tavoin. Ainoa, mikä pelastaa elokuvan huonoimmalta mahdolliselta arvosanalta, on se, että sen pystyy katsomaan muutamaan kertaan. Muuta hyvää ei löydy, mutta kyllä siitä nyt puolikas irtoaa. Suomalaisilla on sauna ja sen takana on paljon tilaa Alan Smitheen kaltaisille ohjaajille!

Info

Piste Piste Piste Piste Piste Henrik Telkki 06.10.2003