© Vitonen Entertainment 2002-2009
Valid XHTML - Valid CSS - vito @ vitonen.net
Lauantai, 31.07.2010

Leffa-arvostelut - I Spit on Your Grave

Pelit Leffat Vitonen

I Spit on Your Grave Day of the Woman/ I Spit on Your Grave on jo kuuluisa teos kauhufanien keskuudessa. Kyseessä on vanhan vuonna 1978 tehty splatter- ja kostopätkän yhdistelmä, joka ilmestyessään sai kohun aikaiseksi, mutta jonka nostama metakka on pientä verrattuna huutoon joka elokuvasta on myöhemmin pidetty. Monesti ovat naiset ilmoittaneet kuinka tämä on naisia halventava ja raiskaamiseen innostava pätkä, joka pitäisi ehdottomasti kieltää. Tämän lisäksi elokuva on kielletty ympäri maailmaa, mukaan luettuna Suomi, ja Kanadan pornonvastainen poliisiryhmä otti tämän tutkintaansa snuff-elokuvana. Ja tottahan toki Vitosella pitää tämäkin pätkä valvoa ja arvostella, silläkin uhalla että kukkahatut kieltävät arvostelun aviomiehiltään, koska sen lukeminen voi yllyttää raiskaamiseen.

Naisen päivä

Jennifer Hill on New Yorkissa asuva kirjailija, joka päättää suunnistaa takapajulaan saadakseen rauhassa kirjoittaa ensimmäisen novellinsa. Jennifer törmääkin kylään saapuessaan ystävälliseen lähettipoikaan Matthew'hun, joka vaikuttaa hivenen henkisesti riivatulta (okei, mies on jälkeenjäänyt).

Jennifer tekee elämänsä mokan kun sallii Matthewn toimittaa ostoksensa perille, sillä pian toimituksen jälkeen Matthew ryntää junttikylän ainoalle bensa-asemalle kertomaan vastasaapuneesta kirjailijasta ja leuhkimaan kuinka on nähnyt tämän rinnat, vaikka asia ei näin olekaan. Ja tästä se alamäki sitten Jenniferille alkaakin.

Koko homma alkaa sangen vaatimattomalla häirinnällä, mutta lopulta herroilla pettää itsehillintä ja kaksi heistä kaappaa Jenniferin mukaansa metsän siimekseen, missä hänet raiskataan porukalla. Poppoo yrittää yllyttää Matthew'ta mukaan, mutta mies ottaa ja jänistää. Lopulta Jennifer pakenee metsään, mutta suunnistaa vahingossa väärin ja päätyy uudelleen raiskattavaksi.

Jennifer sinnittelee takaisin vuokraamalleen mökille vain huomatakseen miesporukan odottelevan häntä siellä - ja lopun voittekin arvata. Matthew lähetetään viimeistelemään homma ja ampumaan nyt jo henkihieverissä oleva Jennifer, mutta mies ottaa ja jänistää. Ampumisen sijaan Matthew jättää Jenniferin henkiin ja väittää kavereilleen ampuneensa tämän. Virhe, joka tulee kostautumaan erittäin kalliisti.

I Spit on Your Grave Nyt Jennifer on raiskattu kolme kertaa, neljän eri miehen toimesta (kyllä, myös Matthew päätyi lopulta raiskaajaksi) ja voimme olla varmoja, ettei kaikki enää ole niin kuin ennen. Kahdessa viikossa Jennifer onnistuu pääsemään koettelemustensa yli ja kuntoutumaan tarpeeksi, voidakseen kostaa raiskaajilleen, ehdan verisin keinoin.

Ja nyt ohjataan julmistelu kohtaus

Tämä todellakin on voimakas elokuva ja kuten jo aiemmin sanoin, syyttävät jotkut sitä syytetty raiskaamiseen yllyttämisestä. Toiset taas sanovat, että se on vain kostotarina uhrin näkökulmasta. Kumpaako teoriaa minä uskon? No sitä jälkimmäistä tietenkin.

Ohjaaja Meir Zarchi tekee hienoa työtä ohjaajana, eikä kameramiesten tai muunkaan henkilöstön tarvitse suoriutumistaan hävetä. Porukan suoriutuminen todellakin tuo esille kuinka suorasti Jenniferin mielenterveys kääntyy täydet 180. Tätä korosteta hienosti sillä kuinka hän pukeutuu ja käyttäytyy raiskausten jälkeen.

Todellinen kiitos menee ehdottomasti näyttelijöille ja heistä Camille Keatonille, joka tulkitsee uhrin roolin jopa Oscar-patsaan tasoisesti. Eikä Richard Pace ole hullumpi yksinkertaisen Matthew'n roolissa, tietenkään unohtamatta Johnnyn roolin vetävää Eron Taboria.

Julmuutta kansalle

I Spit on Your Grave Raiskauskohtaukset ovat julmia ja sangen realistisen oloisia, mistä suurin kiitos menee Keatonille. Lopun kostorumban alkaessa katsojan sympatiat ovat jo nöyryytetyn Jenniferin puolella ja teurastusta voidaan pitää anteeksiannettavana. 70-luku aloitti oikean kostoelokuvien ryöpyn, ja niiltä ajoilta on periytynyt monta menettelevää pätkää, mutta myös lukematon määrä epäonnistuneita tekeleitä, joissa pahimmassa tapauksessa katsoja on lopulta konnien puolella kärsineen osapuolen sijaan. Tämä ei kuitenkaan toteudu I Spit on Your Gravessa, vaan katsoja toivoo Jenniferin selviävän tekosistaan ilman seurauksia, vaikka yksi hänen uhreistaan on jopa perheellinen. Sitä, että katsoja saadaan antamaan anteeksi perheellisen miehen murhaaminen, voidaan pitää jo pienenä saavutuksena.

Näin ollen onkin ikävää, että filmin kerronta ponnistaa kunnolla vauhtiin vasta lopussa. Ennen tappamisen alkua ainoa mitä katsojalle suodaan on raiskaamista, nyyhkytystä ja vuoropuheluja. En minä mitään toimintapätkää odottanutkaan näkeväni, mutta tämä tuntuu jo selvältä pihtaamiselta. Kun tietää mihin elokuva lopulta kärjistyy ei voin kuin miettiä, että tuon keskustelun ja tuon raiskauksen olisi voinut jättää pois ja hypätä suolenpätkiin pikkusen aiemmin, etenkin kun elokuvassa juuri raiskaukset rosvoavat eniten ruutuaikaa. Olkoot vain kostopätkä, kyllä sitä kostajan puolelle kääntyy vähemmälläkin yrittämisellä.

Ja mitä jäikään käteen?

I Spit on Your Grave kärsii muutamista vioistaan tarpeeksi menettääkseen viiden tähden palkintosijan. Elokuva on hyvin shokeeraava, mutta sen kuljetus laahaa maassa hyvin pitkälti koko pätkän ajan. Kun kostokierre sitten lopussa alkaa voi katsoja kysyä, että pitikö sitä näin kauan pantata? Kuitenkin sen julmisteleva loppu ja hieno näyttelijätyö ovat jotain, mitä katsoo ihan mielellään ja Zarchin rohkea kommentointi epäpätevää lainvalvontaa kohtaan sekä elokuvan tiukka kapinallisuus tekevät siitä tarkastamisen arvoisen. I Spit on Your Grave ei ole niitä elokuvia, jotka pitää ehdottomasti hommata elokuvahyllyynsä, etenkin kun nauhan saaminen on oman työnsä takana, mutta ei sen ostaminen mikään vikatikkikään ole. Heikkohermoisen kannattaa tämä filmi kiertää kaukaa, mutta mikäli pidät kostoelokuvista ja kestät muutenkin julmistelua kannattaa tämä ainakin katsoa.

Info

Piste Piste Piste Piste Piste Henrik Telkki 24.12.2004