© Vitonen Entertainment 2002-2009
Valid XHTML - Valid CSS - vito @ vitonen.net
Torstai, 11.03.2010

Leffa-arvostelut - Kill Bill: Vol. 1

Pelit Leffat Vitonen

Kill Bill: Vol. 1 Kill Bill on arvostetun Quentin Tarantinon paluu ohjaajan paikalle kuuden vuoden tauon jälkeen. Mies on tuonut itsensä kaikkien huulille mm. elokuvilla Reservoir Dogs, Pulp Fiction ja Jackie Brown. Yhdeksän vuotta Oscar-palkitun rikostrilleri Pulp Fictionin jälkeen elokuvan tähtisikermään kuulunut Uma Thurman ja mies kameroiden takana, Quentin Tarantino, saavuttivat jotain pitkään tavoiteltua. Vuosia sitten kaksikko sai idean naispuolisesta "tappajakoneesta". Tällä tavalla pitkään jäissä pidetty projekti sai alkunsa.

Kill Bill kertoo morsiamesta, jonka häät keskeytyvät ikävästi, kun ex-mies Bill ja tämän palkkamurhaajaystävät saapuvat kirkolle. Seuraa hillitön verilöyly, jossa kuolee sulhanen, pastori ja seitsemän muuta tapahtuman osanottajaa. Morsian saa luodista päähän, mutta jää ihmeen kaupalla elävien kirjoihin. Uma Thurmanin esittämä Black "The Bride" Mamba vajoaa koomaan, kunnes herää pitkästä unestaan sairaalassa neljä vuotta myöhemmin. Morsian uskoo menettäneensä myös lapsen, jota hän odotti häiden aikaan. Black Mamballa on nyt vain yksi päämäärä: tappaa kaikki ammattitappajaryhmän jäsenet, jotka tappoivat osan hänen sieluaan.

Lännestä itään

Kill Bill: Vol. 1 Kill Bill on erilaisten visuaalisten esitysmuotojen eksploitaatio. Se yhdistää westerniä, toimintaa, aasialaisia kung-fu -leffoja, animea... Usean eri genren yhdistäminen saa, ainakin Kill Billin tapauksessa, elokuvan vaikuttamaan vähintään viideltä eri elokuvalta. Alussa katsojan annetaan ymmärtää, että leffa keskittyy päättömään mäiskintään. Pian sännätäänkin jo villiin länteen a la Sergio Leone, viskataan väliin vähän animea, ja lopulta ollaankin silpomassa sakkia miekoilla Tokiossa.

Elokuvan juoni on halkaistu palasiksi, jotka on ripoteltu pitkin pituutta. Mementossa se toimi, Kill Billissä ei. Itse olisin asetellut kohtaukset päällisin puolin kronologiseen järjestykseen ja tehnyt hääkohtauksesta huomattavasti pidemmän ja yhtenäisemmän. Tällaisenaan Kill Bill tekee vain hallaa itselleen, moukaroiden leffan "koukun" pirstaleiksi. Taidetta? Ei, pelkkää turhaa kikkailua.

Kökköä kerrontaa

Päähenkilö esitellään alussa kehnosti. Tiedämme ensin vain, että hän on morsian, joka saa kuulan kalloonsa. Kun elokuvaa on kulunut viisi minuuttia, morsian saapuu rauhalliselle pikku asuinalueelle ja alkaa potkimaan eräässä talossa asustavaa iloista perheenäitiä. Katsojana ainakaan minulta ei heru erityisesti sympatiaa morsiamen riehumiselle, kun en saa siihen ensin selkeää motiivia.

Kill Bill: Vol. 1 Black Mamban tappolistan ensimmäinen, alamaailman japanilais-kiinalaisen O-Ren Ishiin esittely tökkii samaten. O-Renin nuoruuden muistot selitetään tarpeettoman pitkässä anime-jaksossa, jossa mm. tytön vanhemmat murhataan tämän silmien edessä. Mikä on koko kohtauksen tarkoitus? Saada katsoja tuntemaan myötätuntoa Black Mamban vihollista kohtaan? Siinä ainakin onnistuttiin hienosti. Kaiken lisäksi esittelyjaksoilla ei ole juurikaan pohjistusta. Miten voidaan olettaa, että yleisöä kiinnostaisi yhtäkkiä tarinatuokio yhdestä kyykäärmetapporyhmän neljästä jäsenestä? Jokainen heistä on kasvotonta massaa toistensa joukossa, koska ketään heistä ei olla kiinnostavalla tavalla "istutettu" juoneen aikaisemmassa vaiheessa. O-Renin esittely on ylipitkä, eikä kuljeta pääkerronnan konfliktia laisinkaan eteenpäin. Onneksi Tarantinon silmä visuaalisuudelle ilmenee edukseen sentään hitaissa kohtauksissa.

Käsikirjoitus on kuin kliseistä puuroa, johon joku unohti lisätä kanelin sekaan. Se on oikeastaan sitä tarkoituksella ollakseen vihjailevan hauska, mutta lähinnä epäonnistuu tehtävässään. Lisäksi Thurmanilta puuttuu karismaa ja sivuesiintyjät menettelevät.

Tahditus tunaroitu

Toiminnan kuljetus häiritsee hajanaisuudellaan. Alkupuolella mätetään naamaa niin, että seinät natisevat. Seuraavaa toimintajaksoa saadaan odottaa aina leffan kliimaksin kynnykselle asti, jos sitä nyt sellaiseksi voi kutsua. Alunperinhän Kill Billistä piti tulla likimain kolmituntinen pätkä, mutta Miramax päätti jakaa paketin kahtia ja rahastaa ihmisiä kahta kauheammin. Tämä lienee osasyy siihen, miksi Vol. 1 on rakentunut näin kömpelösti.

Loppupuolen miekkailukohtauksen aikana Uma Thurman saa katsojankin hiukset halkeilemaan. Syy voidaan kuitenkin langettaa post-production -tiimin ja ohjaajan piikkiin, sillä tämäkin jakso on tuskastuttavan ylipitkä. Vaikka tappelukohtauksien koreografiat ovat onnistuneita, niin saman toisto ja Black Mamban ylivoimaisuus siirtävät huomion toisaalle, nimittäin kellon katseluun.

Hyvää huonosti

Kill Bill: Vol. 1 En ole nähnyt pariin vuoteen Tarantinon aikaisempia kädenjälkiä, mutta miekkosta on kehuttu myös leffamusiikin taitavasta käytöstä. Mitä tulee Kill Billiin, niin ainakin tällä kertaa miekkosella ovat langat aivan hukassa. Kauniit lavasteet kaatuvat niin sanoakseni niskaan, kun Tarantino tuhoaa tunnelman tunkemalla taiston tiimellykseen toinen toistaan tökerömmin toimivia kappaleita. Homma taitaa kaatua liialliseen omaperäisyyden tavoitteluun. RZA:n tekemä tunnari ja muu soundtrack on erinomaista käsityötä, mutta sen hyödyntäminen tökkii itse leffassa pahasti. Ah, ehdinkin jo ihan unohtaa, että Kill Billlin idea on sekoittaa tyylisuuntauksia kuin sähkövatkaimella löysäksi sörsseliksi. Millään ei ole siis mitään merkitystä, pääasia että Tara pääsee vapauttamaan sisäisen pentunsa tämän moraalittoman rävellyksen kautta. Tällä tarkoitan elokuvan ns. väkivaltaisuutta. Miekka heiluu, raajoja irtoilee, päitä putoilee ja verta lentää litratolkulla. Toiminta on niin sarjakuvamaisen kärjistettyä, että K-18 -leima vaikuttaa liioittelulta. Mutta samapa tuo, jätetään leimojen murehtimiset asiantuntijoille.

Itsetuho

Valtaosa väestöstä on minua tässä vastaan, mutta mielipiteitä on moneen junaan. Kill Bill kompastuu omaan yritteliäisyyteensä. Elokuva lunastaa paikkansa kuitenkin hyvänä opetusvideona. Opetus on se, että pelkästään elokuvia katsomalla ei välttämättä opita tekemään mestariteoksia.

Info

Piste Piste Piste Piste Piste Karri Ojala 16.05.2004
Kill Bill: Vol. 1

DVD-arvostelu (tuote-id: 1222531 / Nordisk Film)

Kuva on siirtynyt DVD-formaattiiin terävästi ja virheettömästi. Värit ovat kirkkaat, eikä tummasävyisistä taustoistakaan tunnu erottavan pikselivilinää. Levy tukee niin DTS:ää että DD:tä, molemmat 5.1. Ekstroissa jää paljon toivomisen varaa, mutta niitä säästellään erikoisjulkaisua varten.