© Vitonen Entertainment 2002-2009
Valid XHTML - Valid CSS - vito @ vitonen.net
Lauantai, 31.07.2010

Leffa-arvostelut - Pimeällä ajaminen

Pelit Leffat Vitonen

Onko tämä tuttu tilanne? Olet ajamassa kotia kohti ja hivenen kauempana joku ikiteini on ylittämässä tietä vieressään rollaattorilla sotkeva mummo ja näille kahdelle pitää seuraa hirvi. Kenelläkään ei ole heijastinta. Lopulta äkkäät teinin, mutta se on jo liian myöhäistä. Teini paiskautuu konepellille ja alat hädissäsi kääntämään rattia, jotta auto pysähtyisi. Auto ajautuu liukuun, jossa se koukkaa mummon päältä ja lopuksi iskeytyy hirveä lonkkaan. Lopputuloksena on yksi kuollut teini, yksi hengetön mummo ja yksi lonkkavaurioinen hirvi. Viidessä minuutissa paikalla on poliisi ja eläinten äärisuojelijat. Ensimmäinen rankaisee antamalla hirven telomisesta rapsut ja jälkimmäiset puhkomalla autostasi renkaat. Siinä on sitten vähän turha alkaa selittämään kuinka pimeällä ei oikein näe.

Opetusfilmi Memento

Filmi lainaa Mementosta ja muista sen kaltaisista kerrontansa. Juttu kulkee kahden erillisen toisistaan riippumattoman tarinan turvin, jotka sitten lopussa sulautuvat yhteen. Sinällään temppu on sangen passeli ja voisi tuoda pätkään pientä pitkäikäisyyttä, mutta valitettavasti videon tekijät eivät ole tätä tajunneet. Koko juonijatkuma käsittää vain yhden ohituksen, joka saa alkunsa siitä että auton kuski onnistuu rikkomaan renkaansa talvikelillä, omanlaisensa taidonnäyte sekin.

Äänessä nauhalla on lähinnä vain se äärityypillinen kertojaääni. Kertoja on jälleen kerran ammattinsa vankka osaaja, eli yhtä kiinnostunut selvittämästään aiheesta kuin mitä pupu on haulikonpiipusta. Kuunnellessani nauhan kertojaa tuli heti mieleen se sama energisyys, jota vanhan rättikäsityön opettajani huokui valistaessaan meitä ristipiston saloista "...ja tuon jälkeen neula sujautetaan alimmaiseen, silmukkaan. Jookosta penskat?".

Kiitettävästi tällä videolla nyt edes koitetaan hyödyntää koko ruutu, joten katsojalle tarjotaan kuvaa sekä tiestä ajajan silmien kautta, että myös havainnollistamiseksi tarkoitettua piirroskuvaa ruudun reunassa. Tämä onkin pätkän ainoa oikeasti vekkuli ja kunnolla toimiva ratkaisu.

Kukkahattujen mieleen

Ikävästi elokuvasta on väen väkisin koitettu tehdä lapsille sopivaa, mikä tässä tarkoittaa ahkeraa sensurointia. Mitään mikä voisi vähääkään järkyttää nuorta katsojaa ei näytetä, vaan elokuvan ainoa kolarikin ilmaistaan löyhäisesti kameran kieputusefektillä, jossa kamera pyörii kuin juoppo possujunassa. Mokomalle pihtaukselle ei sitten löydy mitään syytä. En minä nyt ainakaan tätä pätkää viisivuotiaille näyttäisi, yrittäen täten uskotella kuinka olen muka kuolematon auton ratin takana. Lyön vaikka vetoa, että elokuvan kohderyhmän edustajat kestävät jo nähdä hiukan verta korostamassa sitä, että kolareissa oikeasti sattuu.

Viiden euron tunarit pääosissa

Näyttelijäsuorituksista ei mitään positiivista voida sanoa, sillä elokuva tuhoaa melkein kaikki kohtaukset, joissa näyttelijät voisivat päästä oikeuksiinsa. Toisin sanoen filmissä kuvataan liikenteessä ajoa niin turkasen vähän! Näin ollen jäljelle jää vain pari vilausta, joissa kuvataan ihmisiä ratin takana ja näissä kohtauksissa taso laahaa asfalttipintaa. Eihän sitä nyt opetusvideolta voi mahdottomia vaatia, mutta kyllä siinä sentään nyt täytyy jotain tasoa olla. Poloinen sentään maksaa tästäkin pätkästä pitkän pennin, jotta joku raukka parka joutuu sen läpi katsomaan.

Konepellin alla

Tässä filmissä kohtaavat juuri ne opetusfilmien pahimmat mokat: huono näyttely, tylsä kertoja ja suurenmoinen sensurointi. Näitä vastaamassa on vain kuvaruudun nokkela käyttö, joka ei nyt niin kauhean suuri ansio ole. Jotain tämän filmin tasosta kertoo myös se, että tekijät eivät uskalla rohkeasti nimetä itseään filkan kotelossa. Sen sijaan tarjolla on vain ympeä kuva ja ikuisuus-enigma; kukakohan poropeukalo nyt taas on ollut vauhdissa. Loppujen lopuksi Pimeällä ajo olisi jopa voinut olla mielenkiintoinen ja lyhyt kertauskurssi. Nyt se on vain lyhyt kertauskurssi.

Info

Piste Piste Piste Piste Piste Henrik Telkki 12.01.2005