© Vitonen Entertainment 2002-2009
Valid XHTML - Valid CSS - vito @ vitonen.net
Lauantai, 31.07.2010

Leffa-arvostelut - Sydän lyö kuolemaa

Pelit Leffat Vitonen

Sydän lyö kuolemaa TV-elokuviksi tehdyillä trillereillä ei ole se paras maine, mitä tulee ohjaukseen ja käsikirjoitukseen. Sydän lyö kuolemaa on tiettävästi Paul Antierin esikoisohjaus.

Viiripää vapaalla jalalla

Sydän lyö kuolemaa kertoo psykopaatista nimeltä Franklin (Timothy Busfield), jolla on pakottava tarve räjäytellä Tohtori Gillian Hayesin (Penelope Ann Miller) potilaita. Uhreja yhdistää yksi asia; kaikille on laitettu sydämentahdistin, joita on kopeloitu ennen niiden asettamista. Yhdessä Tri Hayes ja Seattlen pommiryhmän luutnantti Tom Royko (Judge Reinhold) muodostavat vähintäänkin erikoisen parivaljakon, joka yrittää yhteisvoimin pysäyttää tämän häiriintyneen miekkosen.

Ensinnäkin elokuvan juoni vaikutti kliseisen irreaaliselta jo ensisilmäyksellä. Onneksi pääosan esittäjät Penelope Ann Miller ja Judge Reinhold hoitavat tonttinsa tavallista TV-tasoa paremmin. Luonnettakin löytyy sopivasti. Miller on kaunis, älykäs ja vaikeasti tavoiteltava, työlleen omistautunut kiireinen tohtori Hayes. Reinhold taas vaikuttaa vakuuttavan karskilta miehenköriläältä ollakseen Seattlen pommiryhmän luutnantti.

Törppö trilleri

Valitettavasti juonessa on enemmän reikiä kuin reikäjuustossa yhteensä. Miksi Ltn. Royko raahaa juuri Tri Hayesia paikasta toiseen pelastamaan vaarassa olevia? Toki kyseessä ovat hänen entiset potilaansa, mutta kun tulevien uhrien määrän uhataan nousemaan jopa 14:ään, paikalla on edelleenkin vain yksi tohtori. Hassua myös, miten Tri Hayes pääsee niin tiiviisti mukaan salapoliisileikkiin Ltn. Roykon kanssa. Ongelmistaan huolimatta elokuva onnistuu peittelemään virheitään nopealla tempollaan. Tällä ei ole juurikaan merkitystä, koska koko elokuvan peruslähtökohta on vähän pönttö. Psykoisukin lapsen menettäminen leikkauspöydällä tuntuu huonolta tekosyyltä käynnistää 90-minuuttinen kissa-hiiri -leikki, etenkin kun tekele ei anna syytä tuntea sympatiaa Franklinia kohtaan. En tiedä voiko tätä edes kutsua trilleriksi, koska juoni on turhankin ennalta-arvattava. Myönnettäköön, että muutamia yllätyksiä silti löytyy. Jokaisella leffalla on pienetkin yllätyksensä. Ei tässä sentään mitään ennustajaeukkoja olla.

Elokuvalla on kuitenkin hyvätkin hetkensä, tietenkin. Alku alkaa vetävästi ja tarina pääsee vauhtiin nopeasti. Luutnantin ja tohtorin juoksentelu aikaa vastaan ympäri kaupunkia etsien tahdistimella varustettuja potilaita on ironisella tavalla hauskaa.

Kliseitä siellä sun täällä

Alusta asti osasin odottaa romanttista päätöstä elokuvalle. Tässä tapauksessa en käytä sanaa loppuratkaisu, koska sellainen oli juuri ennen romanttista osuutta. Ennen kaikkea loppuratkaisun jälkeen elokuva pitäisi saada päättymään mahdollisimman pian. Seikkailun aikana tapahtuneiden selkkauksien perusteella voisi kuvitella, että osapuolet haluisivat pysyä kaukana toisistaan unohtaakseen tapahtumat. No mutta logiikasta viis, kunhan loppu on über-kliseinen, vai mitä? Samalla mentaliteetillahan elokuva polkee eteenpäin alusta loppuun.

Erikoisefekteiltä ei voi odottaa ihmeitä, ihmekös tuo. Räjähdykset näyttävät tylsiltä ja silpoutuneita ruumiita ei voi näyttää edes vilaukselta. Tämä syö ikävällä tavalla juonen uskottavuutta, tai jos siinä sellaista nyt onkaan. Toinen olennainen osa, valaistus, ajaa asiansa, muttei siitä mitään elämää suurempaa mainittavaa löydy.

Musiikista vastaa herra Louis Febré, jonka meriittilistalta löytyy lukuisia TV-elokuvia ja muutamia Hollywood-halpiksia n. 20 vuoden ajalta. Pitkäkään kokemus ei ole takuu laadusta, eikä tästä soundtrackista jäänyt mieleeni ainakaan kertakaikkiaan yhtään mitään.

Kässäri tässä tahdistinta kaipaa

Sydän lyö kuolemaa ei ole pelkästään huono suomennos, vaan myös keskinkertainen TV-elokuva. Kaikesta ruikutuksestani huolimatta elokuvassa on tarpeeksi koukkuja, jotta sen jaksaa purematta nielaista. Ihan siedettävää sunnuntaisontaa, kunhan muistaa heittää hetkeksi aivot narikkaan.

Info

Piste Piste Piste Piste Piste Karri Ojala 26.11.2003