© Vitonen Entertainment 2002-2009
Valid XHTML - Valid CSS - vito @ vitonen.net
Lauantai, 31.07.2010

Leffa-arvostelut - Uzumaki

Pelit Leffat Vitonen

Japanista rantautuva kauhuteollisuus on vielä tänäkin päivänä yllättävän suuri myytti. Vaikka on jo kauan ollut puhetta japanilaisesta kauhuelokuvista, niin silti massat pitävät sitä vain ninja-elokuvien mekkana. Sivu alkaa pikkuhiljaa kääntyä näin Ringun uusintafilmatisoinnin, The Ring, jälkeen. Vaikka japanilaisista kauhuelokuvista ei paljon olekaan kuulunut, on palaute ollut positiivista. Veikkojen hengentuotteita on kehuttu nokkeliksi ja epätavallisia aiheita käsitteleviksi. Mukavasti näitä elokuvia näkyy Suomenkin elokuvaliikkeiden hyllyissä. Kun jenkkilä turvautuu päänsääntöisesti niihin tyypillisiin aiheisiin (saatana, vampyyrit, ihmissudet ja zombiet), ja Japani näiden lisäksi käsittelee myös poikkeavampia innoitteita, on pöytä sangen mukavasti katettu. Uzumaki - The Vortex on jälleen yksi epätavallisemmalla juonella liikkuva kauhupätkä.

Paljon pahaa spiraaleista

Spiraaleja. Niitä on kaikkialla. Sormenpäissäsi, kääretortussa, korvakäytävässäsi, madoissa? Listaa voisi jatkaa sivukaupalla eikä loppu kuitenkaan edes häämöttäisi. Mutta unisen Kurouzucho-kylän asukkaat ovat kauhukseen saaneet huomata spiraalien vaarallisen ja kuolettavan puolen. Nuori poika kuolee pudotessaan spiraalinmuotoisesta portaikosta, spiraaleista pakkomielteen saanut mies tappaa itsensä pesukoneessa, spiraali alkaa kasvaa erään oppilaan selkään ja nousevatpa spiraalit vielä suosituksi hiusmalliksi. Yksi kerrallaan Kurouzuchon asukkaat alkavat kieroutua sekä henkisesti että fyysisesti.

Kaksi ystävystä, Kirire ja Shuichi, ovat eturivin todistajia, kun todellisuus itsessään rupeaa kiertymään spiraalin muotoiseksi pyörteeksi. Kirie ja Shuichi joutuvat sen epätavallisemman elokuvailmiön eli epätietoisuuden valtaan. Mitä pitäisi tehdä? Pitäisikö vain suoraan paeta? Kuinka teet sen, kun lähimmäisesi olisi silti vaarassa? Pitäisikö laittaa kampoihin? Ja kuinka teet sen? Pitäisikö sitten pyrkiä ratkaisemaan outojen tapahtumien syy, kun omakin selviämisesi voi hyvinkin olla tuurista kiinni?

Jo Uzumakin traileri oli sangen yllättävä kokemus. Se ei pelannut raakuuksilla tai inhoilla hirviöillä, vaan sen alussa soi sangen lapsellisen oloinen ?hurr, hurr, hurr? -hokema. Silti se sai kylmät väreet kulkemaan selkäpiissäni. Eikä elokuva itsessään paljoa trailerinsa tunnelmasta poikkea. Meininki on painostavaa ja todentuntuisen hiljaista. Elokuvan hallitseva värimaailmakin on synkkää, eikä pahemmin viljele toivoa onnellisesta lopusta.

Kyllä Japanissa osataan

Ohjaaja Higuchinsky pitää langat käsissään mestarillisen hyvin. Elokuvan ohjaus hipoo täydellisyyttä, ja leikkaajia, äänittäjiä, tehostemiehiä ja muita vastaavia miehiä koskevat valinnat on ilmeisesti tehty erittäin suurella huolella (tai sitten japanilaiset vain ovat edelläkävijöitä elokuvan teossa). Erityismaininnan ansaitsevat elokuvan näyttelijät. Jokainen elokuvassa esiintyvä hoitaa roolinsa yllättävän ammattitaitoisesti (ja edes kaikki esiintyjät eivät omaa aiempaa kokemusta). Roolisuoritukset ovat sen verran hyviä, että elokuvan pystyisi katsomaan ilman tekstitystä ja silti pysyy ihan kohtalaisesti kärryillä. Roolihahmot ovat hienoja ja realistisen oloisia, mistä kiitos sille persoonallisuudelle joka niille on annettu. Samalla roolihahmot myös poikkeavat totutusta massasta, mikä tekeekin hahmoihin ja maailmaan eläytymisestä lapsellisen helppoa. Onnistuinpahan vielä kaiken lisäksi löytämään itseni Shuichista, mikä onkin iloinen yllätys. Kaiken tämän jälkeen pidin elokuvan loppua suurena vääryytenä hahmojen osalta. Filmi ei saa loppua näin, ja silti se loppuu.

Ei verta eikä suolenpätkiä

Kuten jo sanoin, Uzumaki ei pelaa verellä ja raaoilla kuolinkohtauksilla. Vähän raaempia kohtauksia ei ole kuin kaksi, eivätkä nekään ole siitä pahimmasta päästä. Ei mitään Indrustial Light & Magicin tehosteryöpytystä, vaan tietokoneella tehtyjä temppuja on sangen vähän, ja nykymittapuussa nekin ovat hivenen aneemisia. Elokuvan muut tehosteet sitten puolestaan on tehty sangen kotikuntoisesti. Aseina toimivat muotoillut muovilevyt, pyörivät silmät yms. temput. Ainaisten high-tech -painajaisten keskellä tämä on sangen piristävä ratkaisu. Yllättäen nämä myös riittävät aiheuttamaan väristyksiä koko rahalla. Täysin tavoistani poiketen huomasin miettiväni olisiko paikoitellen aiheellista keskeyttää katselu (toisaalta myös takavuosien hitti The Blair Witch Project oli myös mielestäni piristävän pelottava). Malliesimerkki siitä, että vanhat temput ovat vieläkin parempia kuin pussillinen uusia.

Uzumaki on alun perin luokiteltu K-15-pätkäksi, mutta käsiini saama versio on saanut K-18-luokituksen. Takakansi ilmoittaa, että tämä johtuu elokuvaan lisätystä alkuperäisversiosta pakon edessä poistetuista kohtauksista. Näitä kohtauksia ei pahemmin nimetä, mutta uskon niiden olevan loppupuolella näkyvät kaksi ruumista. Sinänsä ruumiit ovat sangen iskevästi lavastettu, joten ikärajan nousu ei välttämättä ole täysin selittämätön ilmestys.

Ekstroissa kiitos lepää? Vai lepääkö?

Elokuvan mukana tulevat ekstrat ovat sangen vähäisiä tekeleitä. Mukana on mm. trailereita, still-kuvia ja dokumenttipätkä. Uzumaki Q -nimellä kulkeva dokumentti on ihan mukava pienpala, joka ohuesti valottaa tekoprosessia Uzumakin takana. Dokumentin ainoa haastateltava on Kirien roolin hoitanut Eriko Hatsune. Tässä sitten selviää näyttelijättären suosikkikohtaukset ja pientä selontekoa hahmosta ja tekoprosessista. Valitettavasti doka on kuitenkin hivenen laiha ilmestys. Mitään elämää suurempaa ei ole tarjolla ja osa pituudesta menee puhtaasti spiraalikuvion omaavien ruokien nimeämiseen. Tuohan tämä vielä oman panoksensa elokuvalle, sillä spiraalien paljoutta selvitetään. Ihminen vieläpä syö spiraaleja, joka on vekkuli säikyttelyidea, jota myös elokuva hyödyntää. Silti dokumentti tuntuu hivenen laihalta.

Pientä nurinaa

Kaikkea täydellisyyttä vastaan nousee kuitenkin kolme riippakiveä. Ensimmäinen on elokuvassa olevassa uutislähetyksen tekoa koskevassa otoksessa. Tässä kun puhutaan jättiläisetanoista, mikä ei mielestäni oikein sovi kuvaan. Isot etanat tuntuvat sangen naurettavalta ajatukselta elokuvan muuhun antiin verrattuna. Tällaiset ilmestykset kuulostavat suoraan fantasiaelokuvaan kuuluvilta, mutta sangen rankkaa kauhuelokuvaan? Enpä usko.

Toinen valittamiseni kohde löytyy elokuvan mysteerien takana olevasta syystä. Sitä kun ei oikein löydy. Elokuvassa syötetään johtolankoja kirouksista ja lahkoista, mutta siihen se jää. En täysin tiedä mistä moinen johtuu, mutta uskon, että elokuvan tekstittäjä on syypää. Mysteeriä kun selvitetään lehtiartikkelien ja muistiinpanovihkosen avulla. Molemmissa selvästi nähdään ihan mukavasti kirjoitusta, joka mitä varmimmin käsittelee syitä tapahtumien takana. Etenkin lehtiartikkelit vaikuttavat siltä että kaikki johtolangat annetaan katsojalle, mutta meille länsimaalaisille niitä ei ole toimitettu. Kun vertaan näytettyä tekstimäärää siihen mitä on käännetty, saa auttamattomasti kuvan, että vain otsikot ja tärkeimmät lainaukset on tulkattu. Tätä samaa sanoo myös muuan ystäväni, joka kirjoittaa arvosteluja toiselle sivustolle. Kolmas ongelma on elokuvan jaksotuksessa, mikä toimii muuten, mutta ärsyttävästi viimeinen kappale on kohdasta 12 ja kulkee osuvasti nimellä ?Changing?. Muuten hyvä, mutta tästä kohdasta joutuu vielä kelaamaan saavuttaakseen lopputekstit ja tätä kautta Ravenin mahtavan Do As Infinity -biisin.

Loppujen lopuksi Uzumaki on todella onnistunut elokuva. Näyttely, ohjaus, äänitys, lavastus ja muutkin osaset on hoidettu esimerkillisen hyvin. Elokuvien ainoiksi murheellisiksi osiksi jäävät elokuvan loppuratkaisu, lopussa oleva etanajuttu ja (oletettavasti) kääntäjän laiskuus. Näistä elokuvaa ei voi syyttää siitä, että sille on annettu laiska kääntäjä, ja loppuratkaisukin läpäisee tarkastuksen. Omalla tavallaan se sopii elokuvaan kuin nenä päähän, ja enpä kyllä löytänyt muutakaan vaihtoehtoa päättää tarinaa näin uskottavasti. Lopetus vielä antaakin elokuvan painajaismaisuudelle sen viimeisen silauksen. Uzumaki - The Vortex on äärimmäisen suositeltava kauhuelokuva. Hurraa Japani ja sen elokuvien laatu.

Info

Piste Piste Piste Piste Piste Henrik Telkki 30.05.2003

DVD-ekstrat

Levy 1

Levy 2