Sonicin kolmannen esiintymisen jälkeen Sonic Team julkaisi nopeasti perään lisäpalikan Sonic & Knuckles. Edellisen osan lopahdettua lyhyeen teki hyvää saada tarinalle pikaista jatkoa. Pelikasetin yläosan innovatiivinen, lipan taakse piilotettu liitäntäpaikka tarjoaa mahdollisuuden kytkeä aiemmat Sonic-kasetit Sonic & Knucklesiin. Käytännössä tämä tarkoittaa tuntitolkulla pelattavaa ja antaa vanhoille pelikaseteille uuden elämän.
Sellaisenaan Sonic & Knuckles näyttää ja tuntuu samalta kuin edeltäjänsä. Ongelmanratkaisua on lisätty jokseenkin erilaisten vipujen ja ajastettujen ansojen muodossa. Graafisesti S&K kuuluu samaan kastiin kuin Sonic 3, eli Mega Driven kermaan. Mitään juuri sen ihmeellisempää uudistusta pelkästä Sonic & Knucklesista ei löydy, paitsi mahdollisuus pelata Sonicin lisäksi Knucklesilla. Jutun koukkuna on Knucklesin kyky kaivautua salareitteihin käyttäen nyrkkirautojaan, mahdollisuus liitää ilmassa kuin liito-orava ja kiipeillä seinillä. Mikä saa punaisen nokkasiilin niin sekaisin, että pitää oikein seinilläkin kiipeillä? Pelipahisten pitkäviiksisin puolimieli on täällä taas.
Jo kolmannen kerran julma tohtori Robotnik havittelee maailmanherruutta Death Egg -avaruusaluksella käyttämällä maailmanlopun työkaluina kaaossmaragdeja. Tohtorilla ei oikein tunnu menevän jakeluun, että hänen onnettomat suunnitelmansa eivät saa jalansijaa niin kauan kuin eräs sininen luontokappale nimeltä Sonic heiluu elävien kirjoissa. Sonic löytää itsensä jättitattien täyttämästä metsästä ja lähtee metsästämään smaragdeja ja hoitamaan kalavelkoja arkkivihollistaan vastaan. Knuckles uskoo edelleen Robotnikin syöttämän pajunköyden, jonka mukaan Sonic ja Tails ovat ryöstämässä leijuvan saaren smaragdit. Laiskotellessaan Mushroom Hillissä Knuckles törmää Robotnikin valmistamaan tappajarobottiin ja lähtee selvittämään mistä oikein on kyse. Tässä lähtökohdat, eipä paljasteta sen enempää. Mainittakoon, että pelin väliesitysten, juonen ja dramatiikan määrä nousee tässä osassa isompaan rooliin.
Kolmososasta alkanut välivastustraditio jatkuu Sonic & Knucklesissa ja vastukset ovat taas entistä erikoisempia. Miten kävisi esimerkistä vaikkapa puita päälle halkova robootti tai Robotnik, joka pommittaa Sonicia aluksestaan, samalla kun on hypittävä laatalta toiselle osumatta laavaan. Sky Sanctuary -kentässä kohdataan myös jonkinlainen uusi prototyyppi Sonic-robootista, joka nähtiin ensimmäistä kertaa Sonic 2:ssa.
Pelattavia kenttiä on kahdeksan, muutamat tosin selvästi lyhyempiä kuin toiset. Sonic & Knuckles ei etene niin lineaarisesti kuin aiemmat osat. Tattimaa Mushroom Hillin jälkeen taistellaan Robotnikin Flying Battery -ilma-aluksessa, josta matka jatkuu kuivalle aavikolle ja sen pyramidiin. Siinä välissä moikataan muumiotakin ja myöhemmin pudotaan maanalaiseen, tuliperäiseen Lava Reef -kaupunkiin. Lopulta eksytään pilvilinnaan ja sitä kautta hipsitään Robotnikin Death Egg -alukseen kohti loppuratkaisua. Eipä unohdeta kahta uutta alipeliä, joista toinen on Sonic 1 -tyylinen 360 asteen pyörivä kasinoautomaatti. Kentät huokuvat jälleen uusia hienoja ideoita, mutta eniten pelistä saa irti, jos omistaa Sonic 3:n.
Kytkettäessä peli Sonic 3:een pelaaja voi käyttää Knucklesin nyrkkirautoja kaivautuakseen salaisille käytäville, jonne Sonicilla ei ennen päässyt. Knuckles kohtaa myös upouusia vastuksia ja kenttiä. Sonicilla ja Tailsilla on yhteiset reitit ja vastukset finaalia lukuunottamatta, mutta pelin läpäisee kaikilla hahmoilla läpi mielellään laajennetun tarinan sekä lisättyjen bonuksien vuoksi. Tavallisten smaragdien lisäksi kerättävissä on myös supersmaragdeja, jotka haalimalla saa käyttöönsä Hyper Sonicin tai Hyper Knucklesin. Tails-fanitkin voivat riemuita, sillä tässä Super Tailsikin on todellisuutta. Smaragdien Special Staget ovat samanlaisia niin Sonic 3:ssa kuin Sonic & Knucklesissakin, toisin sanoen shakkilaudan tapaisia 3d-areenoja.
Sonic 3 & Knuckles -yhdistelmä tarjoaa yksinkertaisesti pisimmän 16-bittisen Sonic-seikkailun, joka sitoo hienosti kolmosen ja S&K:n yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Harvemmin, jos koskaan, tulee pelattua näitä kahta peliä erikseen, koska siinä ei ole juuri järkeä, koska yhdistelmä sitoo palaset kasaan ja tarjoaa paljon enemmän.
Sonic 2:een yhdistettäessä voit pelata Sonic 2:n läpi Knucklesilla. Mitään muuta uutta ei tämä yhdistelmä tuo tullessaan. Haastetta kaipaavat tulevat kuitenkin nauttimaan, sillä Knuckles hyppää matalemmalle kuin kettu- tai siiliystävänsä. Tämä johtaa siihen, että päävastuksen hoitamiseen tarvitaan ihan erilaiset metkut. Itse asiassa päävastus on niin järjettömän vaikea verrattuna edeltäviin tasoihin, että monet pelaajat ovat olleet täysin ällikällä lyötyjä eivätkä ole ikinä päässeet tuota vastusta Knucklesilla läpi. Sonic 2 ei yksinkertaisesti ole suunniteltu pelattavaksi Knucklesilla. Silloin tällöin täytyy keksiä muita tapoja edetä, kuten kiipeämällä seiniä pitkin. Vähän piiskaa pitää antaa Sonic Teamille siitä, että eivät jaksaneet modifioida Sonic 2:sta paremmin Knucklesille, sillä myöskään kaikenlaisia seiniä pitkin ei voi kiivetä. Joskus käy jopa niinkin, että kiipeät pitkän matkan seinää ja yhtäkkiä Knuckles putoaakin kesken kaiken irti. Onneksi tämä ei pääse kiusaamaan niin että pitäisi hiuksia halkoa, mutta moka mikä moka.
Jos Sonic 1 löytyy hyllystä, saat siis senkin liitettyä S&K:hon. Et kylläkään pääse pelaamaan ykköstä Knucklesilla, mutta pääset käsiksi Sonic & Knucklesin piilotettuihin Special Stageihin. Näitä ratoja on tuhansia ja ne ovat mitä ilmeisimmin tietokoneen generoimia ratoja, kuin ihmisen tuotoksia. Mikäli keräät radalla kaikki sormukset, pääset hyppäämään 10 rataa eteenpäin. Jokaisella radalla on oma koodinsa, jonka syöttämällä voit jatkaa siitä radasta mihin viimeksi jäit. Mitäkö radoista loppupeleissä voittaa? Veikkaisin, että lähinnä hyvän mielen. Vaikka niin pidänkin Sonic-sarjasta, en ole tarpeeksi hullu jaksaakseni läpäistä tuhansia samankaltaisia shakkilauta-3d-pallokenttiä maailman ääriin. Kun edes tietäisi paljonko tasoja kaiken kaikkiaan löytyy ja onko niiden suorittamisesta mitään hyötyä.
Sonic & Knuckles vie Sonicin 2d-tasohyppelyn aikakauden kunnialla loppuun. Idearikkaat kentät, grafiikka ja melodiset musiikit pitävät siitä huolen. Sonic 3 oli kuitenkin hivenen originaalimpi ja nopeampi kokonaisuus, eikä Sonic & Knuckles pärjää sellaisenaan yhtä hyvin kuin kolmonen. Saadakseen pelistä kaikki hyöty irti onkin tärkeää omistaa vähintään Sonic 3. Sonic & Knuckles toimii ihan hyvin yksinäänkin, kiitos sen saman pelattavuuden ja ideoiden, jotka tekivät aiemmistakin osista menestystarinoita. Tätä osaa on turha ohittaa heti kättelyssä hämäävän nimen takia. Sonic & Knuckles on Sonic 4 valepuvussa.
Karri Ojala 25.1.2005