© Vitonen Entertainment 2002-2009
Valid XHTML - Valid CSS - vito @ vitonen.net
Lauantai, 31.07.2010

Vitonen Entertainment

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit
• TopVitonen

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit

• Etusivu
• Info
• Päivitykset
• Toimitus
• Linkit
• Palaute

Kirkuvat kotkat hyppäävät liittoutuneiden koneista vihollislinjojen taakse. Ensimmäisenä tavoitteena on tuhota rannalle ylettyvää tykistöä, jotta varsinaisessa maihinnousussa voitaisiin onnistua ja sen jälkeen vallata ja pitää Carentanin risteyskaupunki. On jälleen kesä 1944 ja pelaajan on sodittava kahdeksan ensimmäistä päivää ristiretkestä Euroopan vapauttamiseksi Natsien ikeestä.

Toista maailmansotaa on peleissä sodittu jo niin monta kertaa ja niin monessa eri pelityypissä, että herää kysymys, voiko Half-Lifen lisäosista ja Halon PC käännöksestä tuttu Gearbox Software luoda aiheen tiimoilta jotain oikeasti mehevää ja vieläpä kalutuimpaan FPS-muottiin?

Myö ei olla tääl kuolemas, vaan tappamas.

Peli pohjaa hieman keskivertoa enemmän tositapahtumiin sillä pelin pääjehu, pelaajan ohjastama kersantti Matt Baker hyppäsi tuona päivien päivänä oikeastikin Ranskaan. Ihan kaikkiin pelissä kuvattuihin taisteluihin hän ei kuitenkaan osallistunut, reitti Normandiassa seuraileekin paremmin 101. laskuvarjodivisioonan F-komppanian kaikkien joukkueiden vaiheita, joista mielenkiintoisimmat on poimittu peliin ja laitettu Bakerin hoidettavaksi.

Myöskään Bakeriä seuraavat miehet eivät ole mitään arvottua kamaa, vaan ihan huolella käsikirjoitettuja hahmoja. Tämä johtaa ongelmiin kuolemisen kanssa. Joukkonsa voi kyllä näennäisesti tapattaa, mutta tankin seulaksi ampuma ja jonnekin kauas taakse jätetty mies on taas muutaman tunnin kuluttua innolla lähdössä seuraavaan tehtävään pieksemään saksalaisia. Vain välivideoissa miehiä kuolee pysyvästi. Ratkaisu ihmetyttää lähinnä sen takia, että hahmoja ei pelin aikana kuitenkaan syvennetä oikeastaan ollenkaan, vaan taustat täytyy halutessaan lukea manuaalista. Syventämiseen ei kylläkään jää edes aikaa, sillä kaikki hiljaiset hetket hypätään yli feidaamalla mustaan ja sitten takaisin juuri ennen kuin mäiske taas jatkuu. Operation Flashpoint -henkisiä makkaranpaistohetkiä on siis turha odotella.

Manuaali itse asiassa vihjaa, että pelissä voisi nähdä jopa itsensä Dwight Eisenhowerin virtuaaliversion, mutta ainakaan vielä tässä ensimmäisessä osassa ei miestä näkynyt.

Vapaata tallennusta ei ole, vaan tilanne tallennetaan vaikeustasosta riippuen tehtävän aikana usein tai ei ollenkaan. Automaatti tallennus voi aiheuttaa tilanteita, joissa pelaaja on aina latauksen jälkeen henkihieverissä ja edessä on tuskainen rynnäkkö vihollisasemiin. Ongelmaa on paikkailtu muutaman kuolemaan jälkeen tulevalla mahdollisuudella täyttää pelaajan energiavarannot.

Nyt mennään tästä aukean yli niin, että heilahtaa!

Yleensä pelaajan komennettavana on kaksi kolmen tai neljän hengen ryhmää, joista satunnaisesti toinen tai jopa molemmat korvautuvat panssarivaunulla. Shermanin sylkäistessä jalkaväen asemiin ei taktiikoita tarvitse pahemmin miettiä.

Komentaminen on yksinkertaista, mutta tehokasta. Valitaan ryhmä ja sille kohde hiiren kakkosnappia painamalla. Kohde voi olla kohta maassa, yleensä tietenkin jonkin suojan takana, tai vihollinen. Vihollisen osoittaminen on yhtä kuin käsky antaa suojatulta, jolloin itse voi toisen ryhmän kanssa pyrkiä kiertämään sivustaan tai tekemään jotain muuta ovelaa. Suojasta toiseen käskyttämisen lisäksi ryhmän voi kiinnittää itseensä, jolloin miehet juoksevat perässä ja pysähdyttäessä etsivät suojaa. Jonkinlaisen suojan ne yleensä jopa löytävät, mutta tekoäly ei aina hahmota kummalla puolella sitä pitäisi olla. Toinen ongelma liittyy kohteiden osoittamiseen. Mikäli haluttu suoja, esimerkiksi aita, on pelaajan ja vihollisen välissä, on välillä todella tuskaisaa löytää kohta, jossa käskyksi tulee "menkää tuonne" eikä "tappakaa nuo".

Koska ainoa toimiva taktiikka suurimman osan aikaa on toisella ryhmällä suojaaminen ja toisella kiertäminen voisi meno käydä puuduttavaksi melko nopeasti. Karttoihin on kuitenkin saatu riittävästi vaihtelua ja sivustaan kiertoa rikotaan antamalla pelaajalle tai viholliselle tankkeja, kääntämällä asetelma siten, että pelaaja onkin puolustajana, pakottamalla salaman nopeaan etenemiseen vihollisten tykistötulessa tai jollakin muulla virkistävällä tavalla. Vihollistankit tutisuttavat punttia melkoisesti, sillä niiden konekiväärit niittävät avoimella olevat ja tukevimmankaan aidan takana kykkiminen ei pelasta 75 millimetrin murkulalta. Bonusyllärinä ryhmän aseistukseen ei kuulu mitään panssaria runnovaa, eivätkä ryhmäläiset edes osaa poimia sellaisia saksalaisten jäämistöistä. Panssarintorjunta jää siis kokonaan pelaajalle, joko maastosta löydetyiltä aseilla - joita huomaavaisesti on usein jätetty tankkien läheisyyteen - tai paiskaamalla ylläri kranaatin muodossa luukusta sisään.

Jotta suojien takana kykkiminen toimisi pelillisesti on Gearbox joutunut tekemään joitakin todellisuutta taivuttavia ratkaisuja. Suojan takana kyyristelevään viholliseen ei voi osua vaikka kypärä näkyisikin, samoin ilmeisesti ainakin AI-tovereiden ampumista vastaan suoja antaa bonusta vaikka vihulainen seisoisi sen takana yläkroppa näkyen. Pelaaja kuitenkin pystyy tällaisia vihulaisia poimimaan, vaikka varsinkin kauempaa osuminen on haastavaa. Onko pelaajan kohdalla sitten kyse bonuksista tai taikaluodeista, vai pyritäänkö aseiden hajontaa tai luodin lentorataa mallintamaan, on melko mahdotonta sanoa koodia tuntematta. Ratkaisut kuitenkin toimivat mallikkaasti, mikäli pelaaja hyväksyy, että suojasta ruikkiminen ei johda juuri mihinkään ja ratkaisut tilanteen eteenpäin viemiseksi jäävät nimenomaan pelaajalle, AI-Wehrmacht kun kuolee vanhuuteen ennen kuin lähtee suojistaan. Osumia omat ja viholliset kestävät aseesta riippuen yhdestä kunnon sarjaan.

Vaikka tunnelma onkin keskeytymättömän toiminnan ansiosta varsin tiivis, häiritsee silti jonkinlainen eeppisyyden puute. Pelaajan ryhmä ei koskaan toimi osana joukkuetta, eikä joukkue osana komppaniaa. Maailmanhistorian suurin sotatoimi ei vain tunnu kovinkaan suurelta. Lopun massiivisessa Carentanin puolustuksessakin sekä omia että vieraita on vain puoli kourallista. Puolustuksen epätoivoista tunnelmaa kuitenkin osataan listätä mainioilla välipätkillä. Pienuuden vaikutelmaa vielä korostaa kenttien tiukka putkimaisuus. Eksyä ei voi ja koukkaus mahdollisuudetkin ovat tarkkaan rajattuja.

Graafista vaihtelua on kovin vähän. Alun komeaa laskuvarjohyppyä lukuun ottamatta kaikki toiminta tapahtuu päivällä, ja koska peli kuvaa vain operaation kahdeksaa ensimmäistä päivää ei Ranskan maaseudultakaan päästä pois, muutamaa kaupunkivierailua lukuunottamatta.

Tuu sä hakeen leipäs päälle voita.

Teknisesti Brothers in Arms on varsin toimiva. Unreal-moottorin päälle viritelty paketti pysyy kasassa ja rullaa tasaisella tahdilla eteenpäin ilman pienimpiäkään grafiikkabugituksia tai köhimisiä, mikä PC:llä ei todellakaan ole yleistä. Näytölle vieritetään maaseutua ja kaupunkia, välillä hämmästyttävän pitkillä piirtoetäisyyksillä. Aseet ja erityisesti tiirailu rautatähtäinten lävitse on varsin onnistunutta. Myös äänimaailma on perussiistiä työtä.

Moninpeli on hieman erilainen kuin mitä on totuttu 3D-räiskinnöissä näkemään. Pelaajia mahtuu mukaan vain muutama, mutta jokaisen ihmispelaajan mukana tulee ryhmä AI-sotilaita, joten melskettä riittää yksinpelin malliin. Kartoissa on eri tavoitteita, mutta lopunkaiken ilmassa leijuu vahva Team Deathmatchin haisu. Kokemus voisi olla ainakin hyvässä porukassa kiinnostavampi, jos kaikki taistelijat olisivat ihmiskontrollissa. Teknisiä ongelmia ei, kiitos Unreal-moottorin, moninpelissäkään ole.

Brothers in Arms on mainio sekoitus faktaa ja fiktiota, toimintaa ja taktiikkaa. Vähän niin kuin Operation Flashpoint, mutta helpommin hallittavassa ja pienemmässä mittakaavassa. Vähän niin kuin Call of Duty tai Medal of Honor, mutta pelaajalle annetaan enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa tapahtumien etenemiseen ja taktiikkaan. Jos ei odota BIAn olevan superrealistinen simulaatio toisesta maailmansodasta vaan keskivertoa autenttisempi räiskintä, ei tule pettymään.

Aika velikultia.