© Vitonen Entertainment 2002-2009
Valid XHTML - Valid CSS - vito @ vitonen.net
Lauantai, 31.07.2010

Vitonen Entertainment

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit
• TopVitonen

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit

• Etusivu
• Info
• Päivitykset
• Toimitus
• Linkit
• Palaute

Kromia, kromiaaa, tänne vaan! Tulevaisuudessa asiat ovat kuten tänään potenssiin kymmenen, suuryrityksistä suurimmat pyörittävät ihmiskuntaa ja sitä rataa, ei mitään uutta. Chromessa mystinen chrome on raaka-aine, jonka vuoksi kehtaa yrityksenkin hiukan listiä porukkaa. Eikä edes ihan hiukan. Missään vaiheessa ei chromen syvällisempää olemusta vaivauduta selittelemään, riittää kun tietää että arvokasta se on.

Kaiken keskellä, pelinappulana istuu palkkionmetsästäjä Bolt Logan, kivileuka jonka housuihin pelaaja heitetään. Vuoden 2100 tienoilla tunnettu avaruus on tyly paikka, eivätkä Loganin mieltä sankat, vihreät ja laajat metsiköt tai trooppiset saarialueet paranna lainkaan samalla lailla kuin pelaajan. Henkilökohtainen vendetta on lisäksi mielessä ihan koko ajan.

Kuin varkain ilmestyi Chrome markkinoille, ja vaikka Pelit aikanaan kuinka peliä keskitason ylittäväksi tekeleeksi kehui, ei kukaan tunnu olevan kuullut koko pelistä halaistua sanaa. Koen tällaisen epäkohdan korjaamisen arvoiseksi siinä vaiheessa kun peliä myydään alelaarissa vitosella. Vitonen auttaa.

Sarrrjaa chromelaisittain

Chrome on siitä erilainen FPS, että toiminta, jota toki peli täynnä on, tapahtuu suurimmaksi osaksi valtavilla ulkoalueilla. Kentät ovat täynnä metsiä, jotka ihan oikeasti ovat metsiä. Aluskasvusto on tiheää, puita paljon ja alueet laajoja. Chrome hoitaa koko systeemin ihailtavasti, metsissä on sitä jotain. Vastaavaa vapaudentuntua taidettiin nähdä viimeksi Far Cryssa, sitä aikaisemmista peleistä mieleeni tulee lähinnä Operation Flashpointin.

Pyssyykkää on moneen junaan. Vaikka Chromesta noin ylipäätään pidänkin, täytyy todellisuuden nimissä sanoa että asetarjonta on kaukana omaperäisestä. Pakolliset käsiaseet, kranaatit, haulikot ja rynnäkkökiväärit löytyvät. Esineistö onkin astetta fiksumpi. Suosikkini on hilpeänä ideana mukaan läiskäisty, oikeasti täysin hyödytön DDF-player, pelin sisäinen musiikkisoitin jota viholliset silloin tällöin kanniskelevat mukanaan. Myös inventaario on toteutettu oivasti RPG-tyyliin: tila on rajattu ja sen saa täyttää miten huvittaa, parillakymmenellä ensiapupaketilla tai kranaatinheittimellä ja kasalla pikkukrääsää. Aseita ei siis mahdu mukaan naurettavia määriä. Vihollisilta saa vieläpä napata mukaan mitä huvittaa niin paljon kuin reppu sietää.

Eivätkä Chromen erikoispiirteet vielä lopu. Seikkailun mittaan saa Logan elämää ja erityisesti teurastusta helpottavia erikoiskykyjä. Näistä kätevimmät ovat ihmishahmojen tiirailu materian läpi ja reaktiokyvyn nopeutuminen, joka luonnollisesti näkyy pelaajalle bullet time -efektinä.

Pidän siitä kuinka tulevaisuus on kuvattu kautta linjan likaisena, ylikapitalistisena "every man for himself" -meininkinä. En voi olla ajattelematta sitä minkä takia ihminen Chromen maailmassa alunperin omalta planeetaltaan laajentamaan lähti, nykyiset eri planeettojen siirtokunnat näyttäisivät olevan hakemassa lähinnä puhdasta ilmaa ja juomakelpoista vettä, chromen ohella tietenkin. Avaruusasemat ovat valtavia metallikasoja, metsien siimeksestä nousevat rakennukset ovat kuin kahdeksankymmentäluvun teräs- ja betonipylväitä: rumia mutta vaikuttavia. Orgaanista materiaalia näkee panssareiden ulkopuolella vain asumattomilla planeetoilla.

Lasku, juoksu kohteeseen X, sotaleikit ja takaisin

Kaikessa on ongelmansa. Juuri kun alan ihastua valtaviin ulkomaailmoihin, huomaan pelin toistavan samaa kaavaa. Kyllä, juonta seurataan orjallisemmin kuin monissa muissa peleissä, ja teen mitä teen aina syystä, mutta miksi ihmeessä minun pitää aina mennä planeetoille rakennettuihin komplekseihin valtavien vihollislaumojen läpi hakkeroimaan joku tietokone, jotta paikalliset SAMit pysyisivät kiltisti hiljaa? Missä miehekkäät räjäytysoperaatiot (no hyvä on, kyllä niitäkin päästään toteuttamaan), missä taidokkaasti mallinnetuissa metsissä armeijaa karkuun kömpininen pissit housuissa, missä realismin hiukkanenkin, kun Logan tykittää lakoon satamäärin aseistettuja joukkoja? Ja kun niitä ajoneuvoja kerran on vaivauduttu peliin iskemään, miksi niiden kanssa leikkimisen pitää olla niinkin rajattua, miksi saan ajella vain sen seitsemisensataa metriä rantakirpullani A:sta B:hen, vaikka voisin viettää tunnin kierrellen saarta ympäri? Ja miksi en saa lentää? Haluan lentää!

Ikävästi moni asia on onnistuttu latistamaan. Potentiaalia Chrome sisältää, mutta moni pieni asia vammauttaa peliä inan. Loppua kohden suunnittelukämmeistä oppii olemaan välittämättä, mutta "pitikö toi nyt noin tehdä" raikaa kuin sirkkelöity satakieli happosateella. Vapaus ei ole ihan sitä mitä voisi odottaa, harvoin laajojen pelialueiden ylimääräisestä kiertelystä mitään oikeaa hyötyä on. Joka tapauksessa koko ajan pitää käydä kiertelemässä sisätiloissa, jotka eivät mitään ahtaita, epäluonnollisen oloisia käytäviä kyllä ole. Silti.

Chrome on helppo, vaikka alussa aivan muulta tuntuukin. Erikoiskykyjen myötä hommasta alkaa haaste loppua. ensiapupaketteja jaellaan turhan auliisti, ja viholliset joutuvat nöyrtymään auttamattoman voimattomina Bolt Suuren edessä, vaikka luonnottoman kestäviä, tarkkanäköisiä ja ampumataitoisia ovatkin. Tämä johtaa vammaisuuksiin. Vaikka logan ei juuri vihuja kestävämpi olekaan ja vaikka tekoäly on suhteellisen fiksu, ei kukaan mahda Boltin mahdille mitään. Ja vaikka pelialue kuinka olisi täynnä vihollisia, on Logan paikan kuningas jahka jalallaan maahan astuu. Apujoukkojakin heltiää harvoin. Yksi vastaan sata: lopputulos on naurettavan epälooginen. Ehkä kaikki johtuu siitä, ettei vastapuolen kommunikaatiosysteemi oikein toimi, ja jos toimiikin, on tehtävä loppu sillä sekunnilla kun joku kuulee tunkeilijasta, joka pystyisi sekunnissa putsaamaan koko saaren kaikesta liikkuvasta.

Ja kone yskii... -kö?

Konesuositukset eivät ultrakevyet ole, se pitää myöntää. Puolitoistagigaisella prosessorilla ja puolen gigan muistilla päästään hyvin alkuun, jos näytönohjain vain pääsee sinne 64:n megan tienoille. Chrome pyöri oikein nätisti ja oikein nätillä resoluutiolla koneellani, kiitos tuoreen 128-megaisen GeForce 6600GT-näytönohjaimeni (mainos, mainos). Kylmää prossutehoakin myllystäni löytyy hiukan päälle pari gigaa.

Ja onhan se nätti, ei ehkä siinä mielessä kuin on totuttu, mutta Chromessa kauneus piilee kokonaisuudessa, ei yksityiskohdissa. Kulmikkaiden rakennusten tai hahmomallien ulkonäkö ei ehkä anna aihetta juhlaan, mutta upeat kentät ovat kauniimpia kuin yksikään Doom 3:n valoefekti. Tuhansia puita, tuhansia neliökilometrejä, aakeeta laakeeta ja sadeetsää, aavikkoa ja lumimaisemaa. Puut jatkuvat korkeuksiin, samoin mahtavat pytingit. Pelialuetta rajaavat vain korkeat vuorenalut ja meret. Muistia tarvitaan ymmärrettävästi paljon laajojen alueiden pyörittämiseksi ilman latausaikoja.

Vaikka yhdessä kentässä möyritään parhaimmillaan yli tunti, on se aivan liian hiljainen. Aseet kyllä huutavat, eivätkä edes mitenkään munattomasti, eikä ajoneuvojen tai ääninäyttelynkään alueilta juuri valittamista löydy, mutta kun niin hienoja musiikkinäytteitä kuuluu aina tilanteen kiristyessä, voin vain ihmetellä miksi muuten koko homma on jätetty musiikitta. Ymmärtäisin, jos äänimaailma muuten olisi mielenkiintoinen, mutta kun ilman ammuskelua ääniä ei juuri kuulu, ei linnunlaulua, ei tuulenvirettä kasvustossa. Muutenkin tulee enimmäkseen kuljettua kyykyssä tai ryömien, jolloin Loganin haalarien kahinakaan ei kaiuttimia kuluta. Musiikki on hienoa ja sopii peliin erinomaisesti silloin kun se olemassaolostaan suvaitsee ilmoittaa. Ehkä Chromen kehittäjä Techland uskoi pelaajan uhraavan neljä arvokasta paikkaa inventaariostaan kanniskellakseen mukanaan virtuaalisia musiikkisoittimia.

Kaverille kans

Moninpelissä ei tarvitse kirota tekoälyn maagista näkökykyä eikä osumatarkkuutta. Monipuolinen kasvillisuus ja rikas kenttäsuunnittelu pääsevät oikeuksiinsa, kun sitä saa ihan oikeasti edetä hissukseen, tarkkaillen, kyyläillen ja syynäillen koko ajan hiukan lisää ja tarkemmin sinne sun tänne ihan vaan uskaltaakseen likkua edes sen metrin. Siinä on äkkiä vainaa kun joku huomaa pelaajan siellä kykkimässä, ampu tulee mutta kun ei tiedä mistä. Pakko panna juoksuksi ja toivoa että säilyy hengissä.

Chrome ei järjettömän suosittu peli ole, millä on oma vaikutuksensa moninpeliin. Peliseuraa ei ole linjoilla äärettömästi, ja liian usein peli menee vain puolivarovaiseksi rynnäköimiseksi. Vika ei ole Chromen, vika on pelaajien, mutta minkäs teet. Moninpelissä ei muuten ole koettavissa suuria uudistuksia tai innovaatioita, peruspelimuotoa ja tiimipeliä pelataan jos pelataan.

Grand finale

Chromen kasvottoman kuoren alla piilee persoonallinen FPS, jonka pelaamisesta nautin. Tarina pitää otteessaan niin kauan kuin tehtäviä riittää, ei loputtomiin mutta ihan riittämiin. Moninpelissä on tunnelmaa oikeassa seurassa. Jos koneesi on ajan tasalla, ovat tekosyyt vähissä: etsi ja osta. Chrome ei todellakaan ole ansainnut huonoa näkyvyyttään ja kuluttajien neverheardia. Murisin paljon mutta vähästä, älkää turhaan siitä välittäkö.