© Vitonen Entertainment 2002-2009
Valid XHTML - Valid CSS - vito @ vitonen.net
Lauantai, 31.07.2010

Vitonen Entertainment

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit
• TopVitonen

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit

• Etusivu
• Info
• Päivitykset
• Toimitus
• Linkit
• Palaute

Erityisesti Yhdysvalloissa ihan käsittämättömiä määriä myyneen RollerCoaster Tycoonin ja sen keskinkertaisesti menestyneen, täysin sitä samaa tarjonneen, jatko-osan tehnyt Chris Sawyer vapautettiin kolmosen tekovastuusta. Samalla päästiin eroon Sawyerin 2D-pelimoottorista, jota mies on tekohengittänyt jo viimeiset kymmenen vuotta ja projekti voitiin aloittaa puhtaalta pöydältä. Vähemmän yllättäen näkyvin uudistus on uusi ja kiiltävä 3D-moottori. Ihan oikeasti yllättäen uusi ulottuvuus ei kuitenkaan tuhoa helppoa huvipuiston rakentelua, vaan melkeinpä jopa tukee sitä.

Hiekkalaatikolla leikkimässä

RCT3 tarjoaa huvipuistonrakentelua useassa eri muodossa. Uramoodissa pelaaja heitetään kehittämään jo ainakin jollain tavalla toimivaa puistoa. Tavoitteet vaihtelevat jonkin tietyn krääsän riittävästä myymisestä VIP-henkilöiden kieroimpienkin halujen tyydyttämiseen. Lisäksi puiston täytyy toki olla aina toimiva ja tuottava, jotta rahaa tavoitteiden toteuttamiseen olisi riittävästi. Jokaisessa uratehtävässä on kolme eri voittotasoa, joista alimman saavuttaa helposti, mutta korkeimpaan vaaditaan oikeasti töitä ja taitoa. Uramoodin täydellinen läpäisy vaatii tietysti korkeimman tason saavuttamista jokaisessa puistossa.

Toinen vaihtoehto on tietenkin hiekkalaatikko, jossa ei ole mitään valmiiksi asetettuja tavoitteita, vaan pelaaja saa melskata vapaasti. Itse asiassa jopa niin vapaasti, että edes rahaa ei lasketa, vaan kaikki on ilmaista. Ratkaisu on mielenkiintoinen eikä todellakaan toimi bisnespelissä. Oikeastaan koko pelin voisi julistaa olevan pilalla tämän hiekkalaatikko lapsuksen takia, ellei sen kiertäminen olisi varsin simppeliä. Kolmas pelitapa nimittäin on yksittäiset skenaariot, joita pelin mukana ei tule yhtään, vaan ne pitää joko tehdä itse tai imutella netistä. Tyhjän skenaarion luominen raharuksi päällä on niin helppoa, että varsinaisen hiekkalaatikon torsouttamisesta ei viitsi paljoa valittaa.

Teoriassa neljänneksi pelitavaksi voisi laskea työkalulaatikon, jossa voi rakennella vuoristoratoja tai kulissirakennuksia ilman raharajoja. Suunnitellut radat voi sitten ostaa omaan varsinaiseen puistoonsa. Sääli, että esimerkiksi minigolfratojen suunnittelu ei työkaluboksissa onnistu, ne pitää rakentaa aina on-site, mikä voi pahimmillaan olla rasittavaa ja rahaa kuluttavaa säätämistä.

Mistä on suuret huvipuistot tehty?

Suuressa roolissa on edelleen tietenkin vuoristoradat ja niiden suunnittelu. Radan rakentaminen toimii täsmälleen samalla tavalla kuin aiemmissakin osissa. Pelaaja valitsee seuraavalle radan palaselle suunnan, kallistuksen ja käyryyden tai valitsee jonkin valmiin isomman palasen kuten korkkiruuvin tai silmukan. Mukana seuraa toki myös läjä valmiita ratoja, mutta niitä käyttämällä missaa pelin ehkä keskeisimmän pointin. Rataa suunnitellessa pitää ottaa huomioon, ettei radasta tule liian lälly, muttei myöskään 10 G:n voimalla sisuskaluja runnova itsemurhakone. Valmis rata arvioidaan jännitys-, kiivaus- ja pahoinvointipisteillä.

Muita vapaasti suunniteltavia laitteita edustavat golfradat, muutamat vesivehkeet, mikroautoradat ja erilaiset sisäiset joukkoliikennevälineet. Näiden lisäksi on toki olemassa kymmenittäin erilaisia pienempiä valmislaitteita, nakkikioskeja ja matkamuistokojuja. Erityisesti erilaiset myyntikojut ovat nysvärin unelmia, sillä esimerkiksi myytävien ilmapallojen hinnan ja värin voi valita vapaasti kuten myös hampurilaisten ketsupin määrän. Selvänä puutteena pelaajalle ei kerrota paljonko vaikkapa salaatin lisääminen hampurilaiseen tekee lisäkustannuksia, joten myyntihinnan joutuu vetämään täysin hatusta. Varsinaiset tulot kerätään kuitenkin joko laitteiden lippumyynnillä tai sisäänpääsymaksulla.

Pyöritinten ja vatkainten lisäksi tarjolla on aivan hillitön määrä erilaista koristesälää, joilla puistonsa voi personoida viimeisen päälle mieleisekseen. Hyvänä esimerkkinä jo pelkästään erilaisia penkkejä on seitsemään eri sorttia. Sälä ja osin laitteetkin on jaettu viiteen eri teemaan vaihdellen Villistä Lännestä sci-fiin. Kävijöillä on sen verran tyylisilmää, että kaikkien teemojen sotkemisesta tulee sanomista. Nysvääjä ihastuu myös siihen, että puistoa voi pitää auki 24 tuntia vuorokaudessa, jolloin pääsee suunnittelemaan myös valaistusta. Vaikka kieltämättä komeaa onkin tuppaa yöstä silti olemaan enemmän haittaa, sillä uusien laitteiden paikoilleen tähtääminen yöllä on ikävää valaisevasta kursorista huolimatta.

Suo, kuokka ja tontti huvipuistolle

Käyttöliittymää on varsin onnistunut ja kaiken löytää helposti, vaikka nappuloita onkin ruudulla parhaimmillaan ihan kotitarpeiksi. Laitteet on jaettu loogisesti eri ikkunoihin ja niidenkin sisältöä voi vielä filtteröidä teeman tai tyypin mukaan. Valitukset kohdistuvat uutisiin, jotka tulevat yläpalkin alta vedettävälle lapulle, joten ne menevät ohitse mikäli lappua ei vedä äänimerkin jälkeen. Pikku mutru täytyy heittää myös siitä, että henkilöstön palkkaus hoidetaan epäloogisesti finanssinappulan alta, eikä sieltä pääse edes suoraan määrittelemään työntekijöiden toiminta-alueita. Sanomattakin lienee selvää, että henkilöstön palkkaa pystyy säätämän ja heitä pystyy jopa lähettämään koulutukseen.

Edellisissä Rollereissa hienosti toiminut teiden rakentelu on menty sössimään kolmosessa. Ennenhän se toimi samaan tyyliin kuin ratojenkin rakentelu eli naksautettiin alkupiste ja sitten valittiin palanen jolla jatkettiin. Nyt valitaan palanen ja naksautetaan se kohdalleen, joka erityisesti siltoja rakennellessa syö miestä ja pahasti. Toinen otsasuonia pullistuttava ominaisuus on maasto. Kaikki rakentelu tapahtuu edelleen ruutuihin sidottuna ja teiden nousu voi olla 25 tai 45 astetta. Kuitenkin maastonmuodot ovat pehmeitä eivätkä siis välitä ruuduista tai muista rajoitteista. Tämä on varsin ikävää tilanteessa jossa kevyesti kumpuilevaan maastoon on vedetty tie ja sen varrelle yrittää laittaa kojua. Koju saattaa pläjähtää kymmenen senttiä korkeammalle kuin tie ja siten kävijöiden tavoittamattomiin. Ratkaisuksi tarjotaan monipuolisia maastonkäpistelyvälineitä, joilla toki kaiken saakin aina korjattua, muttei ilman tarpeetonta hikoilua.

Kameraa voi pyöritellä vapaasti miten tahtoo. Vatkaamisen jälkeen kamera kuitenkin aina palautuu perinteiseen isometriseen kulmaan, joten 3D-kikkailu ei pääse häiritsemään rakentelua. Laitekamera on uusi hassu lelu, jolla pääsee minkä tahansa vempaimen kyytiin. Vaikka vatsanpohjasta kourivat voimat eivät ihan ruudulta välitykään, toimii ominaisuus kuitenkin mukavana täytteenä tapahtumaköyhiin hetkiin.

Graafisesti RCT3 on varsin näyttävä. Kaikki laitteet ja muut sälät kestävät lähitarkastelunkin, eikä edes niillä ajelu paljasta säästöä polygoneissa. Valoefektit, erityisesti ilotulitukset, ovat kaunista katseltavaa ja vesistöt peilaavat ympäristöään luonnollisesti. Lyhyesti voisi todeta Rollerin olevan täynnä pieniä graafisia yksityiskohtia. Äänimaisema ei valitettavasti yllä aivan samaan. Monet kirkunoista ja nauruista ovat selkeää huonosti näyteltyä studiokamaa ja musiikin virkaa toimittavat huvipuistopimputukset käyvät nopeasti hermon päälle, peliin tosin voi tuoda soitettavaksi omat musiikkinsa.

Suoraan paketista reväistynä RCT3 on myös melkoinen bugikasa, päivitykset tosin ovat hoitaneet homman jo melko hyvään kuosiin. Pahimmaksi ongelmaksi on jäänyt laitteiden suosion outo heittelehtiminen, karuselli voi vetää aluksi porukkaa valtaisia määriä ja palaute on positiivista, mutta hetken kuluttua kukaan ei halua sinne edes ilmaiseksi. Pienemmistä harmeista mainittakoon roskien näkymättömyys silloilla, joka tuli ikävästi esille roskaherkän VIPin vierailessa puistossa.

Maininnan ansaitsee ehdottomasti myös se, että pelistä on olemassa täysin lokalisoitu versio. Vaikka suomennos onkin perushyvää jälkeä herää kysymys, miksi tällainen peli on pitänyt kääntää? Tekstiä kuitenkin on melko niukasti ja tuskin käännös lisää merkittävästi potentiaalisten ostajien joukkoa.

RollerCoaster Tycoon 3 jättää hieman oudon jälkimaun. Se ei ole yhtä koukuttava bisnespeli kuin moni muu, mutta silti selkeiden puutteiden yksilöiminen on vaikeaa. Täytynee siis tyytyä kliseisiin ja todeta, että tästä puutuu se "jokin".