© Vitonen Entertainment 2002-2009
Valid XHTML - Valid CSS - vito @ vitonen.net
Lauantai, 31.07.2010

Vitonen Entertainment

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit
• TopVitonen

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit

• Etusivu
• Info
• Päivitykset
• Toimitus
• Linkit
• Palaute

Meillä on Doom, meillä on Duke Nukem 3D ja tukku huonoja klooneja. Doom oli se peli joka muovasi FPS (first person shooter) -pelien hengen ja normit (nyt tietenkään unohtamatta Wolfenstein 3D:tä). Duke Nukem 3D puolestaan otti jo silloin vanhaksi käyneen pelityypin ja lisäsi siihen ehkä parhainta huumoria mitä peligenressä on nähty. Doom ja Duke Nukem ovat kuitenkin kaikessa kauneudessaan jo toinen jalka mullassa.

Ikuisuusprojekti Doom 3 on alustavien puheiden mukaan viimein tulossa ulos, mutta kaunista grafiikka lukuun ottamatta ei sille pahemmin vielä uskalla virsiä säveltää. Muistissa kummittelee vieläkin Doom-legenda John Romeron comeback. Vielä suurempi haamuprojekti Duke Nukem Forever ei enää saa edes grafiikkapisteitä. Vaikka pelistä esillä olevat kuvat hienoja ovatkin, niin tismalleen samat kuvat ovat olleet julkisuudessa jo vuosia. Huolimatta kehitystiimin väitteistä Duke Nukem Forever on jo ehditty julistaa projektiksi, jota ei ole koskaan edes tarkoitus julkaista. Serious Sam ottaa sekä Doomin että Duke Nukemin ja keittää niistä yhden keiton.

Time to get serious

21. vuosisadan alussa Egyptin hiekkojen alta löydetään merkkejä aiemmasta ja vielä tuntemattomasta, mutta teknologisesti kehittyneemmästä rodusta. Innokkaat tiedemiehet ryntäävät selvittämään hiekkaan kätkettyä salaisuutta ja pian löytämiään jalanjälkiä seuraten onnistuvat työntymään universumin laidoille. Mutta kolikolla on kääntöpuolensa. Vuonna 2104 hiekkaan merkkinsä jättäneet muukalaiset hyökkäävät maahan jättimäisten armeijoidensa muodossa. Vaikka ihmiskunta taistelee urheasti, ei sen rohkeus ole riittävästi toimiakseen pelastavana oljenkortena. Planeetta planeetalta ihmiskunta pakotetaan perääntymään Alpha Centaurista aina takaisin omaan aurinkokuntaamme.

Rohkeutensa ansiosta yksi mies kuitenkin nousee ylitse muiden sodassa valloittajia vastaan. Usein haavoittunut, mutta ei koskaan voitettu Sam "Serious" Stone muodostuu eläväksi symboliksi maan vastarinnasta. Nyt kuitenkin muukalaisten seuraava hyökkäys kohdistuisi suoraan maahan ja se tietäisi maan tuhoa. Viimeiseksi muodostuva keino on Time Lock-niminen aparaatti, joka löydettiin Egyptistä. Time Lock mahdollistaa yhden ihmisen matkustamisen ajassa taaksepäin. Lienee turha kysyä kuka lähetetään aikamatkalle tuhoamaan uhkaa edeltä käsin ja täten pelastamaan maailmaa.

Laukaus, laukaus, sarja

Serious Sam on juuri sitä ihteään. Kovaäänistä massateurastusta, jota pelatessa voi huoletta laittaa aivot off-asentoon ja nauttia veren lentämisestä. Tältä osin Serious Sam tekeekin tervetulleen paluun vanhoihin hyviin aikoihin. Aseistusta ajavat ne tyypilliset: puukko ja kaksi haulikkoa (kaksipiippuinen ja pumppari). Räjäyttelystä pitää huolen ulkoasultaan hivenen muokatut sinko ja kranaatinheitin. Sci-fi-tykeissä pätee laserkonekivääri. Hivenen harvinaisemmissa tuttavuuksissa vilahtavat revolverit (joko yksi tai mutka kummassakin kädessä), sekä paranneltu versio Thompsonista (ei mainittavia eroja alkuperäiseen versioonsa). Se mikä todella kirvoittaa hymyn suupielille ovat kanuuna, jonka ampumat kuulat sisältävät Uraniumia ja Gatling-konekivääri. Näistä juuri Gatling nostaa pintaan sympaattisia muistoja, eihän pyssyä ole nähty sitten Doomien. Vaikka uutuuksia ei kanuunan lisäksi ole ja pyssyköiden päänsääntöinen arvo on Gatlingin varassa, ajaa aseistus silti asiansa.

Päätöntä ja aivotonta

Pelin tekoäly, vai pitäisikö sanoa tekoälyttömyys, on suoraan Doomin ajoilta. Viholliset on ohjelmoitu vain yhtä tarkoitusta varten ja se on rynnistää Samin päälle ja mahdollisesti tulittaa niille annetulla aseella. Viholliset eivät osaa väistää, kiertää selän taakse, suojautua tai edes hakea kaveria kun tulee päihin. Jos pelin asenne olisi vähänkin vakavampi, veisi tekoälyn puute pelin pisteet heti yhteen tai kahteen tähteen.

Samin kuitenkin pelastaa se, että se on Sam. Huonoudessaan huvittavien punaniskavitsien lauonnan ja päättömäksi menevän asevaraston kanssa aivottomien zombien lauma on juuri paikallaan. Mikäli viholliset olisivat yhtään tämän viisaampia, pilaisi se oletettavasti samalla myös Samin hurtin meiningin.

Grafiikka hoi, älä jätä!

Pelin grafiikkaa ei ole tasoltaan voinut koskaan kehua mitenkään mahtavaksi. Aikanaan Serious Sam vastasi keskivertoa grafiikan tasoa, joka kyllä ajoi asiansa, mutta ei todellakaan tarjonnut mitään silmäkarkkia. Nykypelinä olisi Samin grafiikka siitä heikoimmasta päästä. Tekstuurit ovat hyvinkin yksityiskohdattomia ja kentissä on luisteltu helpoilla perusmalleilla. Hiekka on maahan jämähtänyt ruskea laikku, joka ei pöllyä lainkaan, vaikka olisi mikä vääntö menossa. Rakennukset ovat suoria palikkataloja ja joka paikassa tismalleen samannäköisiä. Edes pelin monumentit eivät pahemmin poikkea toisistaan.

Siinä missä peli epäonnistuu näyttävyydessään, voittaa se laajuudessaan. Samin grafiikkamoottori nimittäin mahdollistaa yhdet laajimmista ulkoilma-alueista, mitä on nähty PC-räiskyttelyissä, eikä sitä aina koiteta edes peitellä. Vuorettomissa aavikkomaisemissa pelaaja todellakin voi paeta vihollisia sangen pitkiäkin matkoja. Grafiikkamoottorin suomat laajat pelialueet saavat kuitenkin surullisen vähän tähteyttä osakseen.

Grafiikkamoottorin sortamisesta saa vapaasti syyttää kenttäsuunnittelua ja väärää peligenreä. Aivan liian monet kentät sijoittuvat temppeleihin, kaupunkeihin tai luolastoihin. Näissä kentissä pelaajalle ei anneta koko kenttää pelialueeksi, vaan raukka suljetaan pieneen laatikkoon, joka vieläpä useimmiten koostuu päällekkäisistä kerroksista. Homma ei parane aavalla erämaallakaan, sillä kun tyyppi on räiskyttely jossa pelaaja rynnii eteenpäin toinen toistaan pahemman torakon kanssa ja huutaa rivouksia, niin ei sitä tule kentän laidoille peruutettua. Näin ollen vaikka pelialueet isoja ovatkin, niin niitä ei hyödynnetä ja kun sitä hyödynnetään, ovat ne turhankin isoja..

Massaylivoimaa!

Kuten sanottu, Serious Sam pelaa puhtaasti suurten massojen ylivyöryvillä tulvilla ja niiden pysäytyksellä. Sinällään resepti ei ole mikään uusi, sillä samaa temppua yritettiin aiemmin Kiss-yhtyeen nimellä rahastavassa Psycho Circus -pelissä. Psycho Circus kuitenkin lässähti, sillä vihollislaumoja päänsääntöisesti edustivat ykköstason päättömät rapumonsterit, jotka tupsahtelivat joka nurkasta. Kissin kohdalla meno ei sytyttänyt, sillä ensimmäisen kentän tusinapahiksia ei olut enää myöhemmin kiva listiä. Sam kuitenkin onnistuu siinä missä ravut menivät metsään.

Vihollisia tulee monilta eri vaarallisuusasteilta ja ne todellakin tulevat valtavissa laumoissa. Jälleen kerran punaniskaisuus on valttia ja kun kohtasin laumat ensimmäisen kerran, suupieleni kohosivat virneeseen. Ruudun täyttyessä hirviöistä ja verestä (sekä vihreästä että punaisesta) todellakin tunsin, että nyt on löydetty oikea nimi jatkamaan Doomin ja Duke Nukemin viitoittamalla tiellä.

Valitettavasti Samilla ei ole pidemmän päälle massoja ihmeellisempää tarjottavaa. Muutama hauska oivallus ja sutkaus löytyy (kettuillaanpa pelissä jopa Indiana Jonesillekin), mutta ne ovat kuitenkin sangen vähissä. Näin ollen peliin kyllästyy helposti ajan myötä, eikä sitä tämän jälkeen jaksa tahkota eteenpäin kuin pienissä erissä (itsekin tappelin pelin lopulta läpi vain voidakseni kirjoittaa tämän arvostelun). Soppaan heitetään toki pari bossia, mutta silti ultraisoja örmöttejä nähdään aivan liian vähän pelin aikana. Näistäkin se viimeinen ilmestys on tappotaktiikkansa takia jo aikamoinen antikliimaksi, puhumattakaan siitä että tarina jää ikävästi kesken.

Vaikka Sam kärsiikin karusta grafiikasta, eikä sen mukanaan tuomista laajoista kentistä ole paljon iloa, on se silti tyhmien vitsiensä ja massaideologiansa ansiosta sangen viihdyttävää tahkottavaa. Vitsit tosin ovat vähissä ja peliin kyllästyy helposti itseään toistavan meiningin ansiosta. Ja kun "To be continued" -teksti rävähtää lopuksi ruutuun on helppo tuntea itsensä hivenen pettyneeksi. Kuitenkin niin kauan kunnes kyllästyminen tulee vastaan, on Sam mitä viihdyttävintä ammuskeluviihdettä. Mikäli etsii aivoille kunnon off-peliä, on Serious Sam - The First Encounter yksi parhaimmista, ellei paras vaihtoehto markkinoilla. Ja nykyään pelin jo löytää jopa alekopasta.