© Vitonen Entertainment 2002-2009
Valid XHTML - Valid CSS - vito @ vitonen.net
Lauantai, 31.07.2010

Vitonen Entertainment

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit
• TopVitonen

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit

• Etusivu
• Info
• Päivitykset
• Toimitus
• Linkit
• Palaute

SWAT-sarja on edennyt kolmanteen osaansa asti ja on nyt siis arvosteluvuorossa. Kaikkihan me joskus haluamme olla suuressa sankarin roolissa. Tässä on loistava tilaisuus päästä sankarin rooliin virtuaalisesti.

Otapa Uzi kouraan ja oikein rento asento tuolillasi, niin päästään rynnäköimään tehokkaalla iskuryhmällä ja pidättämään tuhma setä ase kainalossa.

Police! Arrest warrant!

Pelillä ei ole mitään juonta, eikä stooria kerrottavana. Pelissä kuvataan SWAT-ryhmän vetäjän vinkkelistä tiimin toimintaa kriisitilanteissa. Ideana SWAT-sarjassa on saada rikolliset kiinni ja tuomiolle joko pidättämällä nämä ja antamalla oikeuden hoitaa hommansa tai säästää kaikkien aikaa ja eliminoida kohde omatoimisesti. Joissain tehtävissä tosin etsitään ja puretaan pommi ja toisissa pyritään päättämään panttivankidraama mahdollisimman verisesti...siis VÄHÄverisesti. Tiimitoverit ovat ennalta määrättyjä, eikä niitä voi vaihtaa. Tykkäsi pärstästä tai ei, samojen heppujen kanssa vain on elettävä ja joskus kuoltavakin.

Tehtävät alkavat rynnäköllä kohteeseen ja tämän jälkeen tutkitaan huone huoneelta, löytyykö terroristeja ja/tai siviilejä. Käytössä tällä poliisin eliittijoukolla on muutama konekivääri ja näiden lisäksi haulikko, sekä käsiase kakkosaseena.Lisäksi käytössä on mm. kyynelkaasua, flashbangeja, valotikkuja ja C5-pommeja. Pelkkä terroristien taltuttaminen ei riitä, vaan myös uhrit täytyy turvallisuussyistä operaation ajaksi pidättää. Tässä ilmenee välillä suorastaan huutamisen tarvetta itselle. Virtuaalikäsky uhreille ei aina tunnu menevän perille, vaikka kuinka komentaisi ja tähtäin on uhrissa. Pelaajan heppu ennättää suorastaan karjua äänensä käheäksi, ennen kuin uhri tajuaa "Ai mitä? Ai sinä huudat minulle. Minä kun luulin sinun huutavan tuolle tuolille."

Toinen ärsyttävä seikka on se, että nurkan takana saattaa väijyä terroristi, joka ampuu jostain kumman syystä suoraan pelaajaa kalloon, vaikka pelaaja ei olisi kerennyt edes kulman takaa tulemaan terroristin näkösälle. Niin ja kyllä flashbang voisi olla pitempikestoisempi. Terroristi ehättää sekunnin, pari huojua ja välittömästi tajuaa ampua juuri pelaajaa, vaikka tämä olisi terroristin takana tai sivulla ja hyvän välimatkan päässä. Siis hyvä neuvo: Flashbangien tilalla kyynelkaasua. Varmasti terroristi saa köhiä aikansa ja pelaaja ennättää huoletta terrorisoida terroristin päivän niskalaukauksella. Vielä neljäs seikka: Joskus aivan käsittämättömästi terroristi voi tulla tiimiläisen edestä niin, että tiimiläinen näkee terroristin tulon, eikä siltikään reagoi. Pahinta on, että jättää kaksi tyyppiä vahtimaan selustaa ja sitten näiden keskeltä tulee terroristi tervehtimään pelaajaa. Tämä on onneksi harvinaista, mutta ei lainkaan sallittavaa. Omaa ryhmäänsä voi komentaa tekemään rynnäkköjä tiettyyn huoneeseen tai vaikka laittaa punaisen tiimin tekemään rynnäkköä ja sinisen vartioimaan ympäristöä samalla kun itse esim. "varmistuspidättää" uhrin.

Valoa taloon

Grafiikka ei säväytä, se on myönnettävä. Kuitenkin esim. kotirynnäkössä huoneisiin on tungettu riittävästi esineitä ja muita yksityiskohtia. Pimeissä tiloissa aseessa oleva taskulamppu pääsee oikeuksiinsa tunnelman luojana ja hyvin valo heijastuu seinistä. Luonnollisesti niin SWAT-tiimiläisillä, terroristeilla kuin uhreillakin on kasvot. Ja silmät eivät ole terästä, vaan kyllä hahmot välillä silmiä räpäyttävät ja "varmistuspidätettävä" hahmo saattaa useammankin kerran nyyhkyttää. Uhrien osalta ääninäyttelijöille on annettava krediittiä. Sillä saralla on onnistuttu, mutta ikävä kyllä samaa ei voi sanoa SWAT-tiimiläisistä. Tyypit puhuvat aina samalla äänensävyllä ilman vivahteita ja muutoksia äänessä. Näin, vaikka tiimiläinen olisi saanut osuman ja makaa maassa henkihieverissä. Käskyt sentään tulevat yleensä riittävän äänekkäästi ja pontevasti.

Valikot

Grafiikka ei säväytä, se on myönnettävä. Kuitenkin esim. kotirynnäkössä huoneisiin on tungettu riittävästi esineitä ja muita yksityiskohtia. Pimeissä tiloissa aseessa oleva taskulamppu pääsee oikeuksiinsa tunnelman luojana ja hyvin valo heijastuu seinistä. Luonnollisesti niin SWAT-tiimiläisillä, terroristeilla kuin uhreillakin on kasvot. Ja silmät eivät ole terästä, vaan kyllä hahmot välillä silmiä räpäyttävät ja "varmistuspidätettävä" hahmo saattaa useammankin kerran nyyhkyttää. Uhrien osalta ääninäyttelijöille on annettava krediittiä. Sillä saralla on onnistuttu, mutta ikävä kyllä samaa ei voi sanoa SWAT-tiimiläisistä. Tyypit puhuvat aina samalla äänensävyllä ilman vivahteita ja muutoksia äänessä. Näin, vaikka tiimiläinen olisi saanut osuman ja makaa maassa henkihieverissä. Käskyt sentään tulevat yleensä riittävän äänekkäästi ja pontevasti.

Your mission is accomplished

Tuskin pelihistoria tuntee kovin montaa peliä, joka kertoo poliisin erikoisyksiköstä SWAT:sta, saatika oikein pelisarjaa. Siltikin SWAT 3: Close Quarters Battle: Elite Edition on onnistunut tekele, eikä jätä toiminnan ystäviäkään kylmäksi. Toimintaa riittää, mutta nyt vain on osattava toimia rauhallisesti. Häsläämällä tulee vain ylimääräisiä ruumiita ja sanomista. Grafiikkaan toivoisi parannusta ja sillä saralla pitäisi olla huimaa parannusta SWAT 4:n muodossa. Aika näyttää, miten pitkään sarja jaksaa porukkaa kiinnostaa.