© Vitonen Entertainment 2002-2005
Valid XHTML - Valid CSS - vito @ vitonen.net
Tiistai, 06.01.2009

Vitonen Entertainment

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit
• TopVitonen

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit

• Etusivu
• Info
• Päivitykset
• Toimitus
• Linkit
• Palaute

Taskukokoisen multimedialaitteen työntäminen Sonyn ja Nintendon hallitsemille markkinoille tuntuu hieman riskikkäältä. Sen voisi hyväksyä, mikäli taustalta löytyisi Microsoft, Sega tai joku muu suurista alan toimijoista, mutta kun kaiken takana on ilmeisen pieni eteläkorealainen GamePark Holdings herää kysymys: Onko tämä jokin vitsi?

GameParkin ensimmäinen käsikonsoli, GP32, saavutti ainakin jonkinlaisen kulttisuosion julkaisunsa jälkeen 2001. Sen seuraajan suunnittelun kanssa päädyttiin niin suuriin näkemyseroihin, että suuriosa GameParkin henkilöstöä jätti firman perustaakseen omansa. GamePark jatkaa edelleen XGP-käsikonsolin valmistelua, mutta sen entisten työntekijöiden perustama GamePark Holdings sai oman laitteensa, GP2X:n, valmiiksi vuoden 2005 lopulla.

Kannen alla

Raakaa dataa

• Prosessori: tuplaytimellinen ARM-prosessori, 200 MHz
• RAM: 64 Mt
• Tallennusmedia: Secure Digital –muistikortti
• Liitännät: USB 2.0, TV-ulostulo, EXT
• Virtalähde: 2 x AA tai AC-muuntaja
• Näyttö: 320 x 240, 3,5 tuumaa
• Mitat: 142 x 82 x 27mm, ~170 grammaa (ilman pattereita)
• Käyttis: Linux-pohjainen viritys

Puhtaasti paperilla laite ei siis juurikaan häviä esimerkiksi PSP:lle. Käytännössä kuitenkin raudan suunnittelun lähtökohtana ovat olleet muut asiat kuin sulava 3D-pelaaminen, joten raskaissa peleissä laite varmasti jää huomattavasti kilpailijoista. Toisin sanoen suoraa rautatukea ei löydy ollenkaan nykypeleistä tutuille grafiikkakikoille.

Laitteen mukana ei toimiteta muistikorttia, joten se täytyy hankkia erikseen. Tukea löytyy aina neljän gigan kortteihin asti, joten dataa saa tarvittaessa mukaan ihan kiitettäväsi. GP2X sisältää 64 megatavua sisäistä flash-muistia, josta puolet voi tarvittaessa käyttää itse, joten ihan pulassa ei ilman muistikorttiakaan ole.

Virrankulutus on yksi laitteen suurimpia ongelmia. Alkuperäisellä firmwarella (hyvin lähellä rautaa oleva ohjelmisto – oikeastaan koko käyttis tässä tapauksessa), tehokasta peliaikaa sai vain pari tuntia. Hauskuutta lisäsi toimimaton varoitusvalo, sekä laitteen taipumus aloittaa mystinen kaatuilu virran vähetessä. Näistä ongelmista on kuitenkin ohjelmistopäivitysten myötä onneksi päästy lähes kokonaan eroon, nyt raskaassa käytössä 2200 milliampeerin paristot riittävän noin neljän tunnin leikkiin. Musiikin kuuntelua pystyy harrastamaan vielä liki tuplaten kauemmin. Laite on mahdollista kytkeä myös verkkovirtaan sopivalla muuntajalla, jolloin luonnollisesti kaikki käyttöaikaongelmat poistuvat.

Myös näytön kanssa oli melko pitkään ongelmia. Se näytti siltä kuin se olisi toiminut lomitetussa tilassa – vain joka toinen vaakarivi päällä kerrallaan – mikä olisi ollut melkoisen kyseenalaista toimintaa TFT-näytön kanssa. Asiaa korjailtiin lisäämällä mahdollisuus säätää näyttöä, jolloin pääseekin eroon suurimmista ongelmista. Mikään kirkkauden tai värikylläisyyden messias ruutu ei ole, mutta ajaa varsin hyvin asiansa. Resoluution on samaa luokkaan PSP:n kanssa, mitä Sonyn tuotteessa nyt on laajakuva.

Ulkokuori ei koreile

Ensivilkaisulla GP2X tuo mieleen ennemmin Nintendon klassiset elektroniikkapelit 80-luvulta kuin modernin käsikonsolin. Vaan ehkä ulkomuodossa on tavoiteltu ajatonta charmia, kuten Nintendon 80-luvun elektroniikkapelejä muistuvan Nintendo DS:n kohdalla.

Lähempi tarkastelu osoittaa, että laiteessa on kuusi varsinaista nappulaa, yksi ohjaintatti (toimii myös nappina) sekä äänenvoimakkuuden säätö, Select, Start ja Power –nappulat. EXT-lisälaiteliitäntä löytyy alareunasta, kuulokeliitin sekä muistikortti ylhäältä ja virtaliitin sekä USB-reikä oikeasta reunasta.

Laite sopii käteen niin kuin tämän kokoinen kapine nyt vain voi: kaikki voisi olla hieman kauempana ja väljemmin. Ohjaintatti on tosin yksiselitteisen huono. Se on kupera, vaikka sen pitäisi olla kovera ja sen toiminen myös painonappina aiheuttaa vain tahattomia virhetoimintoja. Uusimmassa painoksessa tulee tiettävästi mukana vaihtoehtoinen tatti.

Torvaldsin koodia

Laitteen ehdottomasti mielenkiintoisin puoli kilpailijoihin verrattuna on sen avoimuus. Käyttis on Linux-pohjaisuudestaan johtuen GPL-lisenssin alainen, eli lähdekoodien tulee olla saatavilla. Pääosin näin nykyään onkin, tosin muutaman komponentin koodia GamePark Holdings ei ole vieläkään julkistanut, syyllistyen näin lisenssirikkomukseen. Tämän tosin ei haittaa edes kovempaa virittelijää, mutta on kuitenkin mielenkiintoinen kupru korealaisten toiminnassa.

Avoimuuteen kuuluu myös vapaasti saatavilla oleva SDK, jonka avulla kuka tahansa koodaustaitoinen voi nakerrella laitteelle vapaasti ohjelmia, myös kaupallisia. Kiinostuneille kerrottakoon, että SDK:n keskeisimpiä komponentteja ovat gcc-kääntäjä ja SDL-kirjasto.

Hienointa tässä kaikessa on ehdottomasti se vaivattomuus, jolla kotikeittoisia tuotteita pääsee käyttämään. Laite kiinni tietokoneeseen USB-kaapelilla, GP2X näkyy levyasemana Windowsissa, softa laitteeseen ja menoksi. Ei tarvita pirullista kikkailua, lähes laittomia ja rohkeutta koettelevia toimenpiteitä kuten PSP:n kanssa.

GP2X medialaiteena

GP2X osaa toistaa MP3 ja Ogg Vorbis –muotoisia musiikkikappaleita. Tuskin kukaan säännöllisesti musiikkia kuunteleva on tällä iPodiaan korvaamassa, mutta satunnaiseen tarpeeseen laite on varsin mainio jukeboxi. Musiikkisoitin osaa kaikki tarvittavat perustoiminnot, kuten seuraavan kappaleen arvonnan ja jatkuvan toistamisen. Näppäränä yksityiskohtana näytön voi sammuttaa musiikkia soittaessa, mikä pidentää paristojen elinikää huomattavasti. Laadullisesti betonikorvani eivät havainneet äänentoistossa mitään vikaa. Tämä siis korvalappujen kanssa, laitteen omat kaiuttimet päästävät ilmoille melkoisen ohutta saundia.

Elokuvakoneena värkki on astetta mielenkiintoisempi. Minä en tosin koe suurtakaan tarvetta tuijottaa kokoillan elokuvaa kolmen ja puolen tuuman ruudulta. Mutta katso, koska laitteessa on TV-ulostulo, voin säätää Star Wreckin näkymään 14 tuuman mökkitelevisiosta! Vehjes kykenee toistamaan jopa 720 x 480 resoluution videoita, vaikka sen oman näytön reso onkin huomattavasti pienempi. Tämän ansiosta taidolla pakattu video näyttää hyvältä vielä isommallekin telsulle tuupattuna. Suurellakaan resoluutiolla ei puhti tuntunut loppuvan, vaan kuva rullasi ja ääni pysyi synkassa.

Myös vaikkapa matkakuvia voi tuupata suuremmalle ruudulle anopin tai muiden sukulaisten iloksi.

GP2X pelikoneena

Kaupallisia pelejä ei toistaiseksi ole ilmestynyt kuin yksi, Vektar – kaunis, mutta hieman sisällötön avaruusräiskintä. Lisäksi Apex Designs on muokkaamassa GBA:lle alun perin ilmestyneestä Paybackistä GP2X-käännöstä. Kyseessä on GTA-henkinen kaupunkiajelu.

Valtaosin pelitarjonta koostuu PC:n avoimenlähdekoodin julkaisujen GP2X-porttauksista. Tarjolla on laadukkaat versiot esimerkiksi The Ur-Quan Mastersista, Giana Sistersistä, Clonkista ja Panzer Generalista. Lisäksi saatavilla on mm. Doomin ja Duke Nukemin moottorit, jotka tosin vaativat seurakseen tiedostoja alkuperäisestä pelistä. Joukkoon mahtuu toki muutamia pelkästään tälle laitteelle tehtyjä freeware-pelejä.

Kolmantena mukaan liittyvät emulaattorit. Lähes kaikista kuviteltavissa olevista pelikoneista löytyy vähintäänkin kelvollinen emulaattori. Pelattavan hankkiminen näille laillisesti onkin sitten toinen juttu…

GP2X:n koko potentiaalia pelaamisen kannalta ei ole vielä täysin hyödynnetty. Tarjolla olevat pelit toimivat valtaosin mainiosti, mutta eivät porttauksina tarjoa mitään uutta tai mullistavaa. Locorocon kaltaisia oikeasti innovatiivisia ”yksinoikeuspelejä” tuskin koskaan tällä alustalla nähdään. Raudan todellinen suorituskykykin lienee vielä hieman piilossa, koska porttaukset muilta alustoilta tuskin toimivat täysin optimaalisesti. Paybackin ei-pelattava demo antaa kuitenkin hieman osviittaa siitä, että myös 3D-suorituskykyä löytyy, jos sitä vain osaa etsiä. Paybackiin palataan arvostelun muodossa myöhemmin, ellen sitten syö sanojani.

Tulevaisuuden visioita

GamePark Holdings on korjaillut kiitettävästi bugeja ja lisäillyt uusia ominaisuuksia firmware-pävityksillä. Myös uuden version julkaiseminen itse raudasta kertoo korealaisten uskoon omaan tuotteeseensa. Se tosin ei välttämättä riitä, sillä pelattava loppuu ja esim. tuki uusille video- ja musiikki-formaateille puuttuu, jollei niitä harrastelijavoimin lisätä. Vaikka laitteen ympärillä oleva kommuuni nyt vaikuttaakin vahvalta, on siihen nojaaminen silti GP2X:n selkeästi heikon lenkki.

Tulevaisuuden odotetuin kohta on SDIO-liitäntäisen laajennusboxin julkaisu, joka mahdollistaa käytännössä minkä tahansa USB-laitteen liittämisen käsikonsoliin. Kaiken jo nähdyn lisäksi GP2X saattaa siis tulevaisuudessa taipua esimerkiksi GPS-navigaattoriksi tai nettivehkeeksi Bluetoothin/GPRS:n kautta.

GP2X:n suurin plussa ja miinus on sen monipuolisuus. On hienoa, että yksi laite pystyy viihdyttämään reissussa todella monella tavalla, mutta samalla mitään toiminnallisuutta ei ole hiottu loppuun saakka. Näytön kuvasuhde sopii pelaamiseen, mutta ei ole täydellinen elokuville. Fyysiset mitat ovat hieman suuret musiikkisoittimelle, toisaalta pelaaminen kaipaisi lisää nappeja ja sitä kautta ehkä myös kokoa. Kokonaisuus on kuitenkin huomattavasti toimivampi, kuin mitä yksittäisten osa-alueiden puutteista nipottamisen jälkeen saattaisi luulla. Jos antaisin sille tähtiä se saattaisi saada kolme ja puoli.