Vitonen Entertainment

Peliartikkelit - Nintendo DS

Nintendo DS - kaksi näyttöä, joista puolet pelaajan kosketusta tunnistavia. Kannettava masiina täynnä potentiaalia, sitä on Nintendon uusin luomus. Maailmalla huikeita myyntilukuja jälkeensä jättänyt kone on nyt saapunut Eurooppaan, ja Vitonen tarjoaa ensituntumakuvauksen ostopäätöstään vielä aprikoiville. Sen verran voin heti alkuun tiivistää, että DS on vähintään hankkimisen arvoinen, mutta myös paljon paljon muuta.

Tätä odotin niin kovin kauan. Vihdoin olen saanut DS:n käsiini, ikiomaksi käpälöitäväksi niin pitkään kuin vain huvittaa. Viikonloppu on vasta edessä, joten tiedossa on paljon luppoaikaa ja loistava tapa viettää se. DS julkaistaan tänään 11. maaliskuuta koko Euroopan laajuudella, ja olen yksi niistä onnellisista, joka sai konsolin koko komeudessaan heti julkaisupäivänä. Mitään suoranaisia rynnäköitä kauppoihin ei Suomessa pohjoismaiseen passiiviseen tapaan ollutkaan odotettavissa, eikä Prisma mitenkään erityisen täynnä väkeä keskellä päivää ollutkaan. Kuitenkin, kiitän sattumaa siitä, että kaikki meni putkeen.

DS:n mukana toimitetaan jokaisessa julkaisupaketissa Metroid Prime: Huntersin demo, joka kieltämättä toimi vakuuttavasti, eikä vähiten innovatiivisen ohjaustuntumansa ansiosta (tarkempi ennakko luvassa myöhemmin). Pahvilootan sisälmyksistä kaivoin lisäksi kosketusnäyttön siistiä näpräystä varten kaksi Stylus-tikkua ja rannehihnan, jonka päässä on pieni muovinpala kosketusnäytön hiplausta varten.

Manuaalia ja turvatiedotuksia löytyy tietenkin mielin määrin, oikeastaan koneen ohjekirjanen oli poikkeuksellisen laadukas, mutta silmäni osuivat kaikkien härpäkkeiden alla makailevaan itse asiaan, DS-käsikonsoliin, upeaan kanteen ja saranaan. Aukaisin koneen ja kaksi näyttöä loistivat pimeinäkin kuin Naantalin Aurinko skitsofreenikolle ikään, en malttanut lakata räpläämästä laitteen namiskoja vaikka sen enempää virtaa kuin yhtä ainutta peliäkään ei ollut kytketty päälle.

Syyni

DS:llä tietysti pelataan. Laitteen omat pelit hyödyntävät samaan aikaan alempaa kosketusnäyttöä ja kannessa olevaa "tavallista" näyttöä, joten mielenkiintoisille ideoille laite tarjaa ihanteellisen toteutusalustan. DS toistaa myös Game Boy Advance -pelit (EI siis aiempien Game Boy -konsoleiden pelejä), mutta linkkikaapelipeli ei luonaa, sillä kaapeliportti puuttuu DS:stä, joka käyttää moninpeliin langatonta teknologiaa.

DS tuntuu käsissäni jykevältä, vaikka tietty muovisuus minua aluksi huolettikin. Konsolia on tuotu Eurooppaan runsaasti lätäkön tuolta puolen, Amerikassa DS julkaistiin jo aikaa sitten. DS on täysin aluekoodivapaa, eli pelejä ja lisälaitteita voi käyttää minkä alueen laitteessa tahansa miten päin vain, vain kielierot saattavat seistä jykevästi esteenä. DS:ssä on laturi, pattereiden kanssa ei tarvitse alkaa pelleillä. Akun kestosta ei vielä ole tarkempia tietoja.

Pelit

DS:ään on julkaisupäivänä (tänään 11.3) saatavilla 15 peliä, mutta määrä nousee ajan kuluessa rajusti. Lisäksi GBA-pelit toimivat koneessa, kuten jo mainittu. Mikä miellyttävintä, pelien hinta on kovin alhainen, uutena pelien hinta alkaa 30 eurosta, yleisin hinta näkyi olevan 39 euroa. Metroid Prime Huntersin First Hunt -demo tulee jokaisen konsolin mukana ainakin julkaisun aikoihin, mutta pelattavaa ei kovin moneksi aikaa siitä riitä, joten toinenkin pelattava kannattaa hankkia saman tien. Kosketusnäyttöohjaus toimi Metroidissa aluksi oudosti, mutta pienellä harjoittelulla homma alkoi pelittää kunnolla, paremmin kuin pelkillä napeilla.

Kaappasin kaupasta koneen kanssa mukaan Super Mario 64 DS:n, Nintendo 64:n ja samalla koko pelihistorian parhaan tasohyppelyn uusintaversion. Paljon puhuttanut ohjaustuntuma oli aluksi hieman sekalainen, ohjaus vaikutti lähinnä mielenkintoiselta kosketusnäyttösysteemeineen, mutta lopulta kuitenkin paras tuntuma löytyi digitaalinapeilta. Valitettavasti ohjaus ei saavuta aivan alkuperäisen pelin sulavuutta, mutta kaikkeenhan tottuu. Muutoin DS-versiohan on sama peli uudella sisällöllä, eli tarinaan on tehty pieniä muutoksia, uusia tähtiä on ängetty kerättäväksi ja koko pakettiin on heitetty höysteeksi vielä tukku minipelejä, jotka vaikuttivat kieltämättä kekseliältä. Suurin osa minipelit hyödyntävää kosketusnäyttöä erinomaisesti. Super Mario 64 DS:stä on luvassa oikea arvostelu myöhemmin.

DS:stä löytyy on sisäänrakennettuna viihdykkeenä PictoChat-kommunikointiohjelmista, kuten Suomen Nintendo asian ilmaisee. PictoChatin tarkoituksesta minulla ei ole aivan tarkkaa tietoa, joka tapauksessa se käyttää kosketusnäyttöä nopean piirtämisen ja kirjoittamisen mahdollistamiseen, mutta koko ohjelma vaikutti minusta hyödyttömältä, koska leikkikavereita ei sattunut olemaan lähellä. Tulevaisuudessa verkkopelijärjestelmien kehittyessä PictoChatillekin löytyy luultavasti hiukan järkevämpää käyttöä. Ohjelmalla voi lähettää toisille leikkijöille piirroksia ja kirjoitella viestejä, siinä kai se. Toisaalta on mukavaa, että vaikka yhtään peliä ei sattuisikaan olemaan lähistöllä, voi kosketusnäytön parissa puuhailla edes jotain.

Kuluta rahasi nyt

DS tarjoaa vaikka mitä. Kosketusnäyttö on kerta kaikkiaan ihana, se toimii mainiosti ja tunnisti painallukset paremmin kuin hyvin. Koko paketti tuntui jykevältä eikä kuorten nitinää tai irtonaisia osia tarvinnut katsella. Laadukasta työtä Nintendolta, kerta kaikkiaan. Kone on pienempi kuin miltä kuvissa näytti, ja oikeastaan kaikki on niin kuin pitääkin. En keksi mitään syytä olla hankkimatta DS:ää, sille on jo ilmestynyt ja ilmestyy tulevaisuudessa niin erilaisia ja kekseliäitä pelejä, että heikompaa hirvittää. Miltä kuullostaa kirurgin virka? Entä koirankasvattajan tai poikaystävän? Tai... Samus Aranin? En malta odottaa mitä kehittäjät kosketusnäytön kanssa keksivät.

Jerry Jäppinen 11.03.2003