© Vitonen Entertainment 2002-2009
Valid XHTML - Valid CSS - vito @ vitonen.net
Maanantai, 06.09.2010

Vitonen Entertainment

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit
• TopVitonen

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit

• Etusivu
• Info
• Päivitykset
• Toimitus
• Linkit
• Palaute

Moni pelaaja muistanee Dark Cloud -pelin. Pelin, jossa seikkailtiin ympäri erilaisia paikkoja etsimässä pallukoita kaupunkeihin. Rakentelulle on tullut jatkoa nimellä Dark Chronicle. Pelissä on siis ideana etsiä eri paikoista rakennusosia kaupunkeihin, samaten, kuin vanhoja peruspiirrustuksia.

Seikkailemaan

Pelin varsinainen alku on se, kun Maximilian-niminen poika on menossa sirkukseen. Eräs pojanjupikka kuitenkin nappaa lipun Maxin nokan alta ja Max tietenkin lähtee perään. Pelaajan pitää kysyä parilta ihmiseltä apua pojan löytämiseksi. Lopulta poika löytyy ja Max (jota pelaaja näin aluksi ohjailee) ottaa pikku varkaan kiinni. Varas pahoittelee kolttostaan ja antaa lipun takaisin Maxille. Hyväsydäminen Max antaa lipun takaisin varkaalle, joka myöhemmin paljastuu Monica-nimiseksi neidoksi. Kyseinen poika kertoo Maxille, että hän saattaa olla valittu. Mutta valittu mihin? Se selviää pian. Max antaa lipun klovnille, joka vahtaa sirkuksen sisäänkäyntiä. Max menee sirkustelttaan, joka kuitenkin on täynnä ihmisiä, eikä pieni Max näe ihmisjoukkion takaa mitään. Hän siirtyy yläparvelle, josta kuulee sirkustirehtöörin ja pormestarin keskustelun. Maxilla roikkuu kaulassaan aikamatkustukseen tarkoitettu koru, jonka ilkeä sirkustirehtööri halajaa. Siitä alkaa ajojahti.

Örkkisirkus odottaa

Max pääsee karkuun kaverinsa Donnyn avustuksella. He pakenevat viemäriverkostoon, josta Max aloittaa seikkailunsa kohti ulkomaailmaa, kun kaupungin porteistakaan ei pääse. Kun viemärien ihmeellisestä maailmasta, örkkien pieksennän jälkeen Max pääsee ulkomaailmaan, selviää hänelle, miksi pormestari ei halua päästää ihmisiä kaupungista: Kaikki on kuollutta. Eräs paha tyyppi on tuhonnut lähes kaiken maailmasta etsiessään Maxin korua. Miltei kaiken muun, paitsi kaupungin, jossa uskoo helyn olevan.

Kaupungissa asustelee Maxin ystävä Cedric, jolta hän saa kameran. Kameralla Max voi ottaa kuvia ja kuvia yhdistelemällä Max tekee keksintöjä. Kolme kuvaa yhdistämällä Max voi kehitellä kaikkea kivaa, mutta turhat kuvat tunnistaa helposti, sillä käyttökelpoiset kuvat on merkitty lampulla.

Alkupäässä keskitytään keksintöjen tekemiseen ja vihulaisten niittaamiseen. Kun on saanut rautatien toimimaan, etenee juoni jälleen hieman. Kun junalla on päässyt kaupungista, tulee ilkeä sirkustirehtööri vempeleineen tivaamaan korua. Tällöin tulee paikalle Monica-neito, joka lyöttäytyy mukaan seikkailuun. Monica tulee sadan vuoden päästä tulevaisuudesta. Sitten päästäänkin seikkailemaan Sindainiin, tavataan Firbit-nimisiä metsän peikkoja, autetaan niitä ja aletaan rakentamaan Sindainia uudestaan. Sindainin vieressä on Rainbow Butterfly Forest, jossa vaanivat kaiken maailman örkit.

Mitä aseisiin tulee; jos hahmolla on käsiase, onnistuu sen käyttö painamalla L1+risti. Sitä ennen on kuitenkin syytä lukita vihollinen painamalla ympyrää. Monicalla on käytössään käsiaseen sijasta tuliloitsupanta, jonka käyttö onnistuu samalla tavalla, kun käsiaseenkin. Aseita voi korjata sitä mukaan, kun ne menettävät isku-/laukauspisteitä, jotka kuluvat käytössä. Aseisiin käytetään Gun Repair Powderia, rannekkeisiin (esim. Monicalla) Armband Repair Powderia ja lyöntiaseisiin Repair Powderia.

Mitä rakentamiseen tulee, siihen tarvitaan sopiva laite (Georama) ja Geostoneja, jotta tarvittavia raaka-aineita saadaan. Palm Brinks on pelin alkukaupungin nimi ja sieltä saa ostettua kaikenlaisia tarvikkeita ja jopa saada joitakin henkilöitä mukaan seikkailuun.

Toimiva kokonaisuus

Valikot ovat vanhanaikaiset ja ne sopivat hyvin peliin. Päävalikosta löytyy neljä kohtaa, jotka ovat pelin aloitus, jatkaminen, ekstrat ja asetukset. Asetuksista saa säädettyä päälle ja pois tärinän, vihulaisten nimen näyttämisen ym.

Grafiikka pelissä on animemaista, vaikkei ihan sarjakuvamaistakaan, mutta se ei haittaa pätkääkään. Grafiikka on melko sulavaa ja ruoho näyttää ruoholta, puut puilta jne. Puiden lehdetkin havisevat tuulessa. Asusteet, aseet, talot ja muukin ympäristö on sellaista, kuin vain voi vaatia. Äänet on itse tehtyjä, eli aseen äänen kyllä tunnistaa aseeksi, vaikkei se ihan joltain Beretalta kuulostakaan. Kuitenkin graffat ja äänet yhdessä muodostavat elävän ympäristön.

Mikäli pitkäikäinen peli kiinnostaa, on Dark Chronicle oiva hankinta. Jos ei pelkää DC:n laskevan katu-uskottavuutta, nostaa se pelin ostoarvoa.