© Vitonen Entertainment 2002-2009
Valid XHTML - Valid CSS - vito @ vitonen.net
Lauantai, 31.07.2010

Vitonen Entertainment

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit
• TopVitonen

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit

• Etusivu
• Info
• Päivitykset
• Toimitus
• Linkit
• Palaute

Jak 3 on kehuttu, vähän liikaakin sitä, jos minulta kysytään. Tai no, minä en kyllä ole kolmatta osaa edeltäviä pelejä pelannut, minkä takia en välttämättä osaa suhtautua tähän kolmanteen osaan niin kuin pitäisi. Toisaalta, Jak-sarja on muuttunut elinkaarensa aikana melkoisesesti, enkä varmaan pitäisi Jak 3:sta samalla tavalla kuin nyt pidän, jos tietäisin kuinka erilainen peli on edeltäjiinsä verrattuna.

Ensivaikutelmat olivat karuja. Loikkia nyt häiskällä, jolla on tuollaiset hiukset? Kuunnella noin ärsyttävän sidekickin juttuja? Tämä peli on yhtä hauska kuin Judge Dredd -leffa. Laatuanimoinnin huomasin heti, muuten koko peli tuntui... tavalliselta - eihän se käy päinsä. Onneksi jokin muuttui. Pääsin keräämään pääsiäismunia.

Se söi koko käden

Haven City on suuri ja mahtava kaupunki jossain. Haven City sai pataan ja on nyt sodassa epämääräisten mörriäisten kanssa. Tuttua aikaisemmista osista? En minä tiedä, toivottavasti, koska muuten kaikki pelaajat ovat yhtä pihalla kuin minä. Missään ei kerrota mistä sota on alkanut, ketä vastaan soditaan tai miksi. Pääasia että tapellaan, vaikka turhauttavaksihan loputtomiaen vihollislaumojen kurittaminen käy. Käsittääkseni koko tarina pohjautuu vanhoille hahmoille ja tapahtumille. Olin vähän ulalla tarinasta, joka epäilemättä on huolitellumpi kuin itse peli antaa ymmärtää.

Äkkiseltään Jak 3 näyttää tavalliselta kolmannen persoonan tasohyppelypeliltä, mutta totuus on toinen. Jak 3 ei ole tasohyppelypeli, ei enää alun harjoitteluareenan jälkeen. Jak 3 on seikkailu- tai räiskintäpeli, enkä voi käsittää miksi. Pikku hiljaa peli alkaa tuntua vain tavalliselta kolmannen persoonan räiskintäpeliltä huonolla tähtäyksellä - tiirausmahdollisuutta ei ole. Onneksi pelin persoonallisuus muistuttaa olemassaolostaan aina silloin tällöin, pienissä erissä tai muuten.

Maailman koko on suunnaton. Autiomaassa, Haven Cityssa ja sen ympärillä olevilla vihollisalueilla on tuhottomasti lääniä. Jak 3:ssa kaupungit ovat kaupunkeja, vaikka ihan joka koloon ei pääsekään ryömimään. Tasoloikista tuttuja leijuvia lattianpalasia ja korkeuserojakin käytetään, mutta pelaaminen on räiskintää, ajelua tai jotain sekalaista minipelaamista. Ajoneuvojen olemassaolon ymmärrän, valtavalla pelialueella ei erkkikään liiku jalan, mutta miljoonan pyssyn asearsenaali menee jo yli. Homma menee liikaa räiskimiseksi, itse pelaaminen käy tylsäksi. Ennen pitkää huomasin vain haluavani päästä tarinassa eteenpäin, en pelata tarinaa. En saanut siltikään mitä halusin, koska oikeastaan vasta pelin loppupuolella tehdään juoneen liittyviä tehtäviä, alussa vääntö on sekalaisempaa.

Tarinan pelaaminen käy hankalaksi senkin takia, että vaikka juoni on loppujen lopuksi selkeä, pelaajalle annetut tehtävät tuntuvat usein irrallisilta. Eteenpäin pääsee vain tehtäviä suorittamalla. Kartta käskee mennä kylän johtajan luo, eikä kukaan vaivaudu selittämään miksi hänen luoksensa pitäisi lähteä. Jos hänen luonaan käy, saa tehtävän, joka ei juoneen tunnu liittyvän oikein mitenkään, jos jättää menemättä, voi haahuilla missä huvittaa. Ylimääräistä tekemistä on lohduttoman vähän, sekalaisia pikku tehtäviä on vähän siellä sun täällä, mutta "Löydä tämä paikka nopeasti" -tyyppiset haasteet käyvät tylsiksi - varsinkin kun niiden pituus vaihtelee 10 sekunnista puoleen minuuttiin. Vastaavasti moni ajelutehtävä on rasittavan ylipitkä. Balanssi on hakusessa. Munien keruu maailmasta on turhauttavaa, vaikka niillä voikin ostaa hyödyllisiä parannuksia aseisiin ja ylimääräistä vahdattavaa päävalikkoon (konseptikuvia, pelisarjan aikaisempien osien hahmomalleja ja niin edelleen). 600 yksilöllisesti "piilotettua" munaskuukkelia ei ole ehkä aivan loppuun asti mietitty ominaisuus.

Tehtävät ovat irrallisuudestaan huolimatta vaihtelevia, mielenkiinto säilyisi sen puolesta. Ei saa unohtaa sitä, että Jak 3:a on monin paikoin ihan mukava pelata. Ja miksikäs sitä ylipäätään pelattiinkaan?

Säästöä väärässä päästä

Jak 3:ssa on paljon. On paljon aseita, paljon autoja, paljon alaa. Jakilla on eri muotoja, Valo-Jakilla ja tummalla angsti-Jakilla on erikoisvoimia, mutta niitä hyödynnetään vain ennalta määrätyissä paikoissa. Autoilla voi lähteä huristelemaan autiomaahan, mutta se on tylsää. Vihollisia voi lahdata aseilla vaikka koko päivän, mutta vihuja generoituu loputtomasti lisää. Joko huomaatte mitä tarkoitan?

Jos peli on niinkin kunnianhimoinen kuin Jak 3, asiat pitää tehdä hyvin. Jak 3 tekee asiat hyvin, mutta melkein joka osa-alueelta löytyy jotain sanottavaa. Siksi Jak 3 on hyvä, mutta ei mahtava. Tuntuu myös hölmöltä tehdä pelistä alle parikymmentätuntinen seikkailu, kun mahdollisuuksia on niin paljon suurempaan. Edes hyvästä hahmosuunnittelusta ei oteta kaikkea irti. Ei ole mitään järkeä tappaa lehmää, ottaa nahka talteen ja heittää lihat pois.

On liikaa keinotekoisia aikarajoja, liikaa epämääräistä möyrintää, liian ylipitkiä checkpoint-kisoja. Ja kumma kyllä, kokonaisuus ei tunnu keinotekoisesti pitkitetyltä, vaikka se sitä on. Juonen kannalta yhdentekeviä, pakollisia tehtäviä on turhauttavan paljon, mutta kuitenkaan ihan hyviäkään ideoita ei ole käytetty rasittavasti. Laskisiko tämän nyt sitten plussiin vai miinuksiin? No, kuvittelenhan olevani kriitikko.

Koska välillä liikutaan jalan, välillä liitovarjolla, autolla, liskolla tai ties millä hilavitkuttimella, alkaa kontrolliviidakko olla hiukan eri sfääreissä kuin yleensä. Vielä kun soppaan heitetään aseistuksen vaatima näppäintila, on kokonaisuus väistämättä vähintään sekavahko. Aseiden vaihto toteutetaan ristiohjaimella, minkä takia aseiden valinta liikkeessä on hankalaa. Varsinaista tähtäystä ei ole, vaan Jak ampuu suurin piirtein sinne minne nokka sojottaa, ja pelaaja voi vain toivoa että automaattitähtäys osaa hommansa. Ammuksia on ainakin tuhlattavaksi, joten kokeiluun on syytä turvata. Moni aseista on lisäksi täysin turha, minua ihmetyttää, miksi ylimääräisiä aseita on tuotu peliin sotkemaan jo valmiiksi sekavaa järjestelmää. Kontrollit voi kyllä tarkistaa valikosta milloin huvittaa, mutta sekin on vaivalloista. Valikko pursuaa vähemmän tärkeää tavaraa.

Jak on ihme hihhuli, hän hallitsee magian. Light Jak ja Dark Jak -muodoilla on potentiaalia, mutta niiden hyödyntäminen on lapsen kengissä. Muotojen antamia supervoimia ei tarvita juuri koskaan, ja sen takia niiden suorittamiseen vaadittavat kontrollit vaipuvat lähimuistin ulottumattomiin. Kun lentävä valo-Jak on niin messevä näky, sitä katselisi mielellään enemmänkin.

"Violetti prötö on alieni", sanotaan

Pelisuunnittelusta on helppo löytää virheitä, mutta tekninen toteutus on sen verran kovaa luokkaa, että edes minä en juuri valittamista keksi. Jak 3 näyttää kerta kaikkiaan upealta, ehkäpä eniten laadukkaan animaationsa ansiosta. Välidemoissa animaation sulavuuden ja hahmomallien yksityiskohtaisuuden näkee loistavasti, mutta myös itse pelissä kaikki liikuu yksinkertaisesti todella mallikkaasti. Aavikko näyttää aavikolta, vuoret eivät ole vain pyramidinmuotoisia, nelitekstuurisia möykkyjä, vaan yksityiskohtaisia kivikasoja. Myös kaupungeissa rakennusten ulkoasuun on panostettu. Onkin sääli, että yksityiskohtaisuus ei ulotu grafiikkaa pidemmälle; kaupunkien asukkaille ei voi puhua, taloihin ei astele sisään Jak tai kukaan muukaan, kaupungit näyttävät dynaamisilta kokonaisuuksilta, mutta ovat oikeasti liian elottomia. Valtavan pelialueen potentiaali on hukattu.

Äänimaailma on grafiikan tavoin mahtava. Autot, viholliset, aseet ja kaikki muutkin kuviteltavissa olevat asiat päästelevät ääniä. Ääninäyttely on ammattimaista, ja dialogi rikasta. Valitettavasti huumori jää inan yksipuoleiseksi, Daxterin välillä jopa naurattavat heitot jätetään huomiotta ja fiilis on välillä sama kuin Arskan tusinaleffoissa. Naughty Dog ei ole uskaltanut aivan loppuun asti.

Naughty Dogilla PS2 pysyy loistavasti käsissä. Toivotaan, että ammattitaito kestää konsolisukupolven hyppäyksen. Osa Jak 3:nkin viehätyksestä perustuu kauniiden ympäristöjen keskellä samoiluun. Kaunis grafiikka ei ole itseisarvo, mutta vahvistaa loistavasti pelin hyviä puolia.

Kun näette minut uudelleen, olen palannut

Jak 3 tuntuu kelpo peliltä. Käsittääkseni peli muistuttaa sarjan kakkososaa jonkin verran, ensimmäistä ei juurikaan. Uusimman pelaaminen sai minut haluamaan sarjan ensimmäistä osaa. Jak 3:kin olisi voinut sisältää enemmän perinteistä tasohyppelyä ja vähemmän angstista haulikkolahtausta. Epäilemättä Jak näkyilee vielä, ainakin yksi autopeli on tällä hetkellä tuloillaan, mutta toivon todella että miehellä on vähintään uusi hiustyyli autopelinjälkeiseen elämään. Ehkä on ihan hyvä että pelitunnit jäävät vähiin, myönnyn antamaan pelille melko hyvästi tähtiä.