PC:ltä aikoinaan ponnistanut The Sims-sarja on levinnyt ja laajentunut kuin rutto. Lisälevyjä löytyy jos jonkinlaisia ja Simsit on käännetty konsoleille, eikä enää puutu kuin kännykkäversio. Katsotaanpa, onko The Sims: Bustin' Out hankinnan arvoinen peli, vaiko silkkaa rahastusta.
Aluksi mainittakoon varsin ikävä seikka: Peliä ei voi pelata, mikäli koneessa ei ole muistikorttia, johon mahtuu vähintään 1412 KB:n edestä dataa. Varsinainen peli alkaa diskosta. Siellä riippuen, onko luonut nais-, vai mieshahmon, joko Candy-nainen, tai Peter-mies pyytää rupattelemaan. Lapsihahmoa ei pysty luomaan alkuvaiheessa.
Pelin alusta asti joka asuinpaikassa jonne pelaaja muuttaa, saapuu ensimmäiseksi ilkeä Malcolm viemään pari tavaraa pois. Malcolm on pelaajan äidin ex-mies, joka asettaa itsensä kaiken ja kaikkien yläpuolelle ja ottaa antamansa lahjat takaisin. Alussa pelaaja asuu äitinsä luona ja totuttelee peliin. Tässä vaiheessa saa pari kymppiä rahaa perustoimista. Piakkoin äitimuori kuitenkin patistaa työnhakuun.
Töissä luonnollisesti ylennytään täyttämällä tietyt kriteerit. Taitojaan pelaaja voi kartuttaa mm. Maalaamalla, jolloin luovuus kasvaa, shakkia pelaamalla, jolloin logiikka kasvaa, tai pulisemalla peiliin, jolloin karisma kasvaa. Toki kirjoista opiskelemalla oppii myös. Myös kavereita tarvitaan; mitä korkeammassa asemassa olet, sitä enemmän sinulla pitää olla kavereita, joiden kaveruustaso on vähintään 50/100.
Uramoodeja on jos jonkinlaisia ja ammatteja joka lähtöön: Ammatteja löytyy aina siivoojasta ja rauhanaktivistista hulluun tiedemieheen asti. Töitä on syytä tehdä, taitoja kartuttaa ja kavereita hankkia, jotta saisi töistä enemmän rahaa. Ja rahallahan saa kaikkea kivaa, jolla sisustaa kotia tai vaikka laajentaa sitä. Simit pitävät valoisista huoneista, joten on syytä laittaa paljon ikkunoita ja lamppuja huoneisiin. Kaikkea krääsää on myös syytä hankkia, jotta Simit viihtyisivät paremmin kotonaan. Rahaa on syytä olla, jotta voi kutsua korjausmiehen korjailemaan esim. kylppärin suihkun, tai vaihtamaan palaneita lamppuja. Toki edellä mainitut toimet voi itsekin tehdä, mutta säästyypähän aikaa ja vaivaa.
Pelissä voi ottaa moponsa tai autonsa ja painua diskoon tai vierailulle. Jos kotona ei ole mitään tekemistä, niin hoppa vain alle ja illanviettoon. Free Play-moodissa tämä ei kuitenkaan käy. Kyseisestä moodista lisää myöhemmin. Illanvietossa ei kuitenkaan kannata olla liian pitkään, ettei myöhästy töistä.
Luomastaan Simistä luulisi jokaisen saavan melko lailla itsensä näköisen ja kaltaisen. Vaihtoehtoja on juuri sopivan verran muokattavana. Mm. hiukset, vaatteet ja leuan suuruus kuuluvat muokattaviin vaihtoehtoihin. Kaikkeahan luonnollisesti voi sekoittaa keskenään: Vaikka punkkarin, jolla on pikkutakki ja solmio, sydänkuvioiset bokserit ja liskotossut yllään. Eikä ekan työpäivän jälkeen saa potkuja asuvalintansa takia. Tosin, kun uralla etenee, ei enää voi vaikuttaa työasuun, vaan tietynlainen asu täytyy aina olla. Jos olet tiedemies, silloin valkoinen lääkärintakki ja sillä sipuli.
Kieltämättä grafiikka pelissä on juuri sellaista kuin sen pitääkin. Se on samantapaista, kuin Dark Chroniclessa, eli ei pyri häikäisemään mutta on silti nättiä. Äänipuoli pelissä on kohdallaan suurimmalta osin. Ainoastaan Simien örinäksi jääneet puheet jättävät varaa antaa miinusta. Luulisi jo puheen luistavan, kun niin monta lisälevyä on tullut. Toisaalta pelkkä örinöinti saattaa olla hyväkin asia, muutoin saattaisi kyllästyminen iskeä melko äkkiä, mikäli Simit pulisivat samoja lauseita.
Onnea niille, jotka jo arvostelun alussa osasivat epäillä tätä rahastukseksi. Niille, jotka väittävät Bustin' Outin olevan uudenlainen kokemus verrattuna aiempiin Sims-peleihin ja pakkohankinta, suosittelen ystävällisesti pyytämään lähintä henkilöä antamaan mojovan potkun takapuoleen.
Risto Kärkkäinen 07.04.2004