© Vitonen Entertainment 2002-2009
Valid XHTML - Valid CSS - vito @ vitonen.net
Maanantai, 06.09.2010

Vitonen Entertainment

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit
• TopVitonen

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit

• Etusivu
• Info
• Päivitykset
• Toimitus
• Linkit
• Palaute

GameWorld 2003-pelimessuilla löytyi eräästä pelien myyntipaikasta mukavasti GTA. Löytyipä samasta osasstosta lisäpeli GTA: London ja tottahan toki kumpainenkin lähti mukaan. Nyt siis arvostelussa peli, joka paljolti aloitti keskustelua konsolipuolella pelien väkivallasta. Ja mikä parasta: Peli myi platinaa.

Pelissä ei ole alkudemoa, mutta mitäs turhia: Jo pelin latauskuva kertoo, että tästä pelistä kukkahattutädit tulevat valittamaan ja paljon. Ja ensimmäinen musiikkikappale on omiaan vahvistamaan käsitystä.

Ja eikun lahtaamaan

Aluksi valitaan tyyppi, jolla pelataan. Sitten painutaan pelin ensimmäiseen kaupunkiin, Liberty Cityyn, joka muuten on vihjailevasti sijoitettu New Yorkin kohdille. Pelintekijät ovat ystävällisesti jättäneet pelaajalle auton nenän eteen pelin alussa. Sen voi ottaa ja mennä suorittelemaan tehtäviä, tai vaikka ihailemaan kaupunkia. Toki voi kävelläkin, mikäli mieli niin halajaa.

Pelaajalle annetaan parit vaihtoehdot rahan tienaamiseen: Voi suorittaa tehtäviä, tai vaikka mennä myymään varastettuja autoja satamaan. Tokihan voi tappaa ihmisiäkin, mutta lain pitkä koura tulee aika äkkiä korjaamaan riehuvan pelaajan pois kadulta. Helpoin tapa tienata rahaa taitaa olla autojen myynti satamassa, mutta huomattavasti nopeammin rahaa saa suorittamalla tehtäviä, joita saa lähinnä puhelimista ympäri kaupunkia. Myös parkkeeratuista autoista saa tehtäviä suorittaakseen.

Ensimmäinen asia, joka tulee vastaan ikävästi, on autojen vaikea hallinta. Aina tulee törmäiltyä puihin ja vastaantuleviin autoihin?puhumattakaan niistä erinäisistä kerroista jolloin tulee testattua, kestääkö auto vai rakennus törmäyksen. Jahka ohjaukseen tottuu, sujuu tehtävien teko mitenkuten.

Valikot

Valikot ovat nykyäänkin hienot, saatika sitten vuonna 1997. Taustana on laavaa muistuttava kuva, josta teksti erottuu selvästi. Asetuksista säädellään musiikin ja äänten kovuutta, tekstin pysymisaikaa ruudussa jne. Controls -puolella ihmetellään ohjainasetuksia ja valitaan asetukset viidestä vaihtoehdosta.

Grafiikat ja äänet

Jo 1997 GTA:n grafiikat olivat vuoden, pari aikaansa jäljessä. Tosin sen ymmärtää, kun pelissä on suuret kaupungit. Äänetkin ovat pelissä varsin simppeleitä: Pelaajan ampuessa kuuluu varsin perinteinen aseen ääni ja samalla jalankulkijat poliisia lukuun ottamatta lähtevät kiljuen karkuun.

Pulistaanpa vielä jotain

Pelistä huomaa kaikin tavoin, etteivät pelintekijät ole panostaneet juhlallisesti koreaan ulkoasuun, vaan ovat tehneet pelin, joka on simppeli ja hauska. Siinä totta vie ollaan onnistuttu; pelisarja on kasvanut neljän pelin ja yhden lisälevyn mittoihin. Ohjattavuutta olisi voitu jotenkin parantaa. Se olikin oikeastaan ainoa asia, jota jäi kaipaamaan, kun humoristisesta pelistä on kyse.