© Vitonen Entertainment 2002-2009
Valid XHTML - Valid CSS - vito @ vitonen.net
Lauantai, 31.07.2010

Vitonen Entertainment

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit
• TopVitonen

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit

• Etusivu
• Info
• Päivitykset
• Toimitus
• Linkit
• Palaute

Auts. Pelkkä ajatuskin hirvittää. Pelimaailman legenda, Pitfall, uusintaversiona. Historia tietää tuskin ainoatakaan onnistunutta uudelleenlämmittelyä aikanaan maailmaa järisyttäneistä peleistä. Tietenkin poikkeuksia löytyy, yhtään ei vain tule mieleen.

Pitfallissa Pitfall Harry seikkaili viidakossa tasoloikkien päästääkseen ruutuhelvetin loppuun noutamaan suuren aarteen. 2D-pikselimössöstä on nyt siirrytty 3D-pikselimössöön, ja kuten arvata saattaa, tietyllä tapaa raflaavan alun jälkeen paljastuva todellinen luonto näyttää karua kertomaa. Pitfall 3D on niitä pelejä, joita kukaan ei koskaan ostanut. Inan epäoikeudenmukaista, mutta ei paljon, hirvittää ajatellakin ihmistä, joka on maksanut tällaisesta yhden iltapäivän pomppupuuhasta täyden konsolipelin hinnan.

Ideapuodissa muuttopäivä

"Olet legendaarisen aarteenmetsästäjän poika, Pitfall Harry Jr., ja yksin Sinä voit pelastaa Moku-sivilisaation lopulliselta tuholta! Vauhtia, vaarallisia tilanteita ja upeita mimmejä, kaappaa hakku käteen ja astu sisään jännittävään seikkailuun henkeäsalpaavassa maailmassa!" - puffipuhe on kamala. Yllättävän paljon tekstiä ohjeisiin on saatu kasattua tauhkaa tarinan tueksi, mutta ei se paljon lohduta kun koko juoni unohtuu sillä sekunnilla kun pelaaja "astuu sisään henkeäsalpaavaan seikkailuun".

Pelimekaniikka on yksinkertainen. Hypi, tapa viholliset ja käännä vivut, muuta ohjeistusta ei aloittelevalle tarvitse antaa. Kenttäsuunnittelu on tylsää. Alueet ovat tietyllä tapaa laajoja, mutta eteneminen tapahtuu silti putkessa, vaikka pientä haarautumaa silloin tällöin eteen tuleekin. Liikkumasuuntia on vain kahdeksan eikä analogitattia tueta, joten tarkat ajoitukset ja hypyt kannattaa suosiolla unohtaa. Ja mitä vielä, varsinkin myöhemmät tasot ovat täynnä kohtia, jotka kerta kaikkiaan tuntuvat mahdottomilta. Vaikka kuinka hyppäisi oikeaan aikaan ja oikeaan suuntaan, syö kuilu yrittävän armotta. Oi sitä iloa ja riemua, kun Harry Jr. näkee edessään rotkon, joka olisi täysin ylitettävissä, mutta kiitos kakkaisten kontrollien koko homma on mahdotonta. Sinne heitetään sitten neljätoista elämää ja juuri kun juhlat rotkon ylittämisestä alkavat, edessä on jo toinen. Ikävä riesa myöhemmissä kentissä.

Ympäristöt ottavat oppia vanhoista kunnon seikkailuleffoista á la Indiana Jones. Raunioita, luolastoja, viidakoita. Pitfall Harry Juniorilla on aseenaan vain hakku ja mahdollisuus käyttää kentistä löytyviä erikoisesineitä, joilla järeämpikin mörkö talttuu. Mielikuvituksettomat erikoisesineet osoittautuvat ajan mittaan turhiksi, sillä kaikki viholliset ottavat riittävästi runtua Harryn puoliautomaattisesti maaliin osuvasta hakusta tai ovat sen verran helppoja ohitettavia, ettei riita juuri houkuta. Tappelu on löysää ja mitäänsanomatonta nappulan rämpytystä oikeaan aikaan eikä juuri houkuta.

Jaksaa, jaksaa...

Tasoja pelaa kaikesta huolimatta läpi hetken aikaa suht' koht' mielellään. Yksinkertaista tasohyppelyä ilman sen suurempia tai pienempiä taka-ajatuksia, sitä on Pitfall 3D:n alku. Pelattavaa kyllä riittää tarpeeksi, ja miljöissä on riittävästi vaihtelua. Vaikka karu grafiikka tekee parhaansa estääkseen maagisen tunnelman synnyn, tahkoaa pelaaja Indiana Jones -meininkiä vapaapäivän kuluksi, jos ei nyt muuta satu olemaan käsillä. Kaikki tämä niin kauan kun totuus jää paljastumatta, eli kentässä X loppuu kärsivällisyys. Tietenkin yksinkertaisuuden voi nähdä huonona asiana, niin kuin on useimmiten tapana.

Tietyssä kohtaa "tosi" autenttista seikkailua pinna alkoi kiristyä sen verran, että vannoin tuhoavani pelilevyn ja kaiken sanaan Pitfall, Harry, Junior, Adventure, PlayStation tai 3D viittaavan. Siinä vaiheessa kun keksin kirjoittaa Pitfall 3D:n arvostelun, tajusin lykkäyksen terrorismille olevan välttämätön. Mitään maagista vetovoimaa Harry Jr:n seikkailuista on turha etsiä, vaikka läpeensä mätä tuotos ei kyseessä olekaan. Kaikkea ei vain jaksa ikuisuuksiin.

Silmiäni korventaa Pitfall 3D

Teknisesti Pitfall 3D ei ole juuri palapeliä monimutkaisempi. Tasot koostuvat selvästi suurista palikoista, minä ansiosta liian suurpiirteisten kontrollien kanssa pystyy elämään. Kaksi negatiivista kumoavat toisensa. Kenttäsuunnittelu on ikään palikkamaista terävien kulmien viidakkoa, eikä mössöinen ulkoasu paranna tilannetta ollenkaan. Niin monesta muusta PlayStation-pelistä tuttu tekstuurien kamala vääntely on löytänyt oivan pesäkolon Pitfall 3D:stä, ja heikohko ruudunpäivitys on omiaan luomaan tunnelman lagisesta kasasta kuutioita, joiden päällä heiluu ruskeisiin sonnustautunut tikkukasa hakku kädessä. Tätä se kehittäjien ikuinen kahvitauko teettää.

Musiikkimaailma yllätti kovasti. Kaiken muun keskellä musiikki ponnistaa positiivisesti esiin. Unohtumattomia säveliä ei, mutta keskivertoa parempaa pelimusiikkia kyllä. Pitfall 3D:n äänimaailma noudattaa muutoin pelin yleistä linjaa, poikkeuksena pelihistorian ehkäpä kolmanneksi kamalin ääninäyttely. Miksi ihmeessä Pitfall Harry Jr:n pitää puhua? Maailmaa kohtaa vääryys, vain hiukan uudempaa tuotantoa oleva pallomies Wakka Final Fantasy X:stä ja erityisesti Kingdom Heartsista lausuu Harry Jr:n suohon.

Lopussa kiitos seisoo

Pitfall 3D on huono. En kehota ketään mielenterveytensä kanssa painivaa edes lähestymään tätä kuvatusta, mutta noin yleisesti ottaen PlayStationin historiasta kiinnostuneille kyseessä on tapa tutustua koneen tarjoamiin ominaisuuksiin, rumiin 3D-grafiikoihin ja epätarkkoihin digitaalikontrolleihin. Tiedän Pitfall 3D:n olevan PSX:n elinkaaren alkupään tuotos, mutta se kävisi enemmänkin opiskelijatyöstä kuin kaupallisesta pelistä. Pelimekaniikka on niin kovin yksinkertainen ja kokonaisuus jättää niin paljon toivomisen varaa, että heikompaakin hirvittää. Ei hommaa paikata kokonaan ok-musiikeilla tai hiukan vaihtelevuutta tuovilla kenttäteemoilla, ei edes sillä tosiasialla, että alkupäässä pelaaminen muistuttaa etäisesti mukavaa toimintaa.

Pitfall 3D ei ole tarkoitettu pelattavaksi, se on tarkoitettu ostettavaksi 20 vuotta ilmestymisensä jälkeen niille, joita vielä tuolloin kiinnostaa PlayStation.