Exhumed oli yksi aikansa helmiä Saturnin vajavaisen räiskintäpelitarjonnan joukossa. Quaken ohella Exhumed on selvästi tämän kuolleen konsoliklassikon FPS-eliittiä. Väittäisin jopa, että 32-bittisen konsoliaikakauden FPS-tarjonnan parhaimmistoa. Jenkeissä peli tunnettiin nimellä Powerslave, ilmeisesti viitaten samaa nimeä kantavaan, kansitaiteeltaan Egypti-teemaiseen Iron Maiden -albumiin. Peli julkaistiin myöhemmin Playstationille. PC-versio tuli ulos ensimmäisenä, eikä ole verrattavissa huomattavasti edistyksellisempiin konsoliversioihin. Kyllä, Powerslave on niitä harvoja retropelejä, jonka konsoliversio onkin parempi kuin alkuperäinen PC-versio.
Lobotomy Softwaren kooderit joutuivat kehittämään täysin uuden pelimoottorin Playstation- ja Saturn-julkaisuja varten. SlaveDriveriksi ristitty moottori osoittautukin yllättäen edistyneemmäksi kuin PC:n Build-moottori. Lisäksi kyseessä ovat sisällöltään kaksi täysin eri peliä. PC:llä ei ole kerättäviä artifakteja, erikoiskykyjä, loistavaa musiikkia tai edes samoja mappeja. Saturn-versiossa on jopa nähtävissä aikaisekseen näyttävä valaistusefekti, heijastus ympäristössä vihollisen loistepalloista. Playstationilla tämä loistaa vain poissaolollaan.
Peli kertoo Karnak-nimisestä egyptiläisestä kaupungista, jonka on vallannut tuntematon pahuus. Karnakin ja sen naapurikylät ovat ottaneet hallintaansa erilaiset rumat örkit, joista paikat on puhdistettava.
Tekemisen puute ei pääse heti yllättämään, siitä Lobotomy on pitänyt huolen myös piilottamalla peliin 23 Team Dollia, jotka keräämällä pelaaja saa käyttöönsä Lobo Flight -vaihtoehdon. Tässä moodissa pelaaja voi lentää, tai pikemminkin uida, ilmassa. Jenkkiversiossa palkintona on lisäksi kaksiulotteinen ja varsin vekkuli Worms-tyylinen Death Tank-minipeli. Läpipeluun jälkeen tekemistä siis vielä riittää. Etenkin, jos et ole löytänyt kaikkia lähettimen palasia. Keräämällä kaikki palaset sankari saa yhteyden ulkomaailmaan ja pelaaja palkitaan positiivisemmalla lopetuksella. Keskimäärin pelin päätehtävien läpäisyssä kestänee kymmenisen tuntia. Replay value on korkea. Piilotettujen nukkien etsimiseen saa kulutettua kuukausitolkulla, ellei ikuisuuden, ilman oppaita.
Juonellisestikaan Exhumed ei jää aikalaistensa jalkoihin. Aikaisekseen räiskinnäksi pelissä on nähtävillä kiitettävästi juonellisia panostuksia, joskin suurimmaksi osaksi peli onkin suoraviivaista lahtausta. Vipujen etsiminen, artifaktien ja avaimien etsiminen edellyttävät toisinaan tietynasteista ongelman ratkontakykyä.
Playstationilla ohjauksen lipevyys on kuuleman mukaan korjattu. Tasohyppely Saturn-versiossa on määrätyissä kohdissa tuskallista ja selviytyminen lähes arpomisen varassa, koska sankarilla on paha tapa liukua eteenpäin pysähtyessä. Onneksi tukalia hyppyosuuksia on vain muutama. Ohjaus on yleisluontoisesti varsin toimiva, ja hahmo liikkuu juuri sopivan ripeää tahtia.
Viholliset, kuten aseetkin ovat tämän egyptiläiseen mytologiaan luotaavan FPS-pelin tyylille uskollisesti omintakeisia. Tulipalloja syökseviä muumioita ja sakaaleja, jättimäisiä hyönteisiä, punaisia hämähäkkejä ja pirajoita. Päävastukset ovat pirullisen rumia. Ne muistuttavat etäisesti rapuja ja skorpioneja, mutta jotka ovat neljä metriä pitkiä vastenmielisiä, karnaalisilla perversioillaan iloittelevia zoofageja. Näitä varten pelaaja on varustettu mm. Amun-pommeilla, vihreää törkyä laukovalla taikasauvalla ja kertaosumalla letaalisella Ran sormuksella.
Graafisesti peliä on ilo katsella. Häiritsevää sahalaitaisuutta ei ole havaittavissa, piirtoetäisyys on pitkä, ruudunpäivitys on ihailtavan sulavaa ja pienet nykimiset ovat harvassa. Viholliset ja esineet ovat spriteja, mutta huolellisesti animoituja. Scott Branstonin vahva ja teemaan sopiva egyptiläisvaikutteinen, pirteä soundtrack ja ääniefektit näyttelevät isoa osaa Exhumedin vaikuttavuudessa.
Mikäli et ole Exhumedia vielä kokeillut, suosittelen lämpimästi. Ehkä olet uudempi pelaaja tai et yleensä pysty keskittymään uusiin retrotuttavuuksiin. Uskon silti vakaasti, että Exhumed vie mukanaan näistäkin epäkohdista huolimatta. Lobotomy Software oli aikaansa edellä ja tarjosi Saturnille kypsän räiskintäpelin, monessakin mielessä. Pelin, jota ajan hammas ei ole purrut; lyhyesti ilmaistuna klassikko. Firman muita kädenjälkiä ja SlaveDriver-moottoria voi ihailla lisäksi Saturnin Duke Nukem ja Quake -konversioissa. Sääli, että firma sulki ovensa ennenkuin Exhumedin jatko-osaa päästiin kyhäämään.
Karri Ojala 25.07.2009