© Vitonen Entertainment 2002-2009
Valid XHTML - Valid CSS - vito @ vitonen.net
Maanantai, 06.09.2010

Vitonen Entertainment

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit
• TopVitonen

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit

• Etusivu
• Info
• Päivitykset
• Toimitus
• Linkit
• Palaute

Pyssypelit ovat aina allekirjoittanutta viihdyttäneet. Tunne on ihana, kun pääsee ihan oikeasti ampumaan ruudulla vipeltäviä pahiksia oikein olan takaa. Tietenkään tavallinen televisio ei tarjoa sitä samaa elämystä kuin kolikkopeliversioiden hervottoman suuret megaruudut, mutta hei! Who cares? Televisio, Virtua Cop ja Virtua Gun on tappava yhdistelmä siitä huolimattakin. Pelkkä alkuanimaatio iskee kuin miljoona volttia.

Shoot!

Pelin idea on yksinkertainen: valitaan kenttä ja ammutaan. Mukana on harjoitusmoodi, joka tosin on kovin turha - kuka nyt maalitauluja ampuu, kun tarjolla on oikeita ihmisiäkin? Pääpelissä on kolme kenttää, joihin pääsee tutustumaan valmista rataa seuraavan kameran takaa. Kaikki kentätä ovat valittavissa alusta asti. Kentät on suunniteltu hyvin, vaikka niihin olisi kaivannut enemmän "yllätyskäänteitä", kuten esimerkiksi katon romahduksia tai lasin läpi hyppääviä terroristeja. Erilaisia vihollisia pomppii eteen sieltä sun täältä, ja tynnyreitä ampumalla voi saada bonusaseita hetkeksi käyttöönsä.

Vihollisia löytyy mitä erilaisimpia ja mitä erilaisimmista paikoista. Toiset yksinkertaisesti ampuvat, toiset heittelevät tappavia esineitä tai hyökkäävät suoraan kimppuun. Eri viholliset ovat aika turhia, eikä niihin ammuskelun tuoksinnassa tule kiinnittääkseen juuri mitään huomiota. Ammuksia on kerrallaan aseessa rajallinen määrä, ja lataaminen tapahtuu ampumalla ruudun ulkopuolelle. Bonusaseet ovat niitä tavallisia, eli Magnumia, haulikkoa ja konekivääriä.

Kaksinpelin viihdyttävyys olisi varmasti kahden aseen kanssa huipullaan. Ilman toista asetta toisen pelaajan on tyydyttävä pelaamaan Saturnin padilla. Lienee sanomattakin selvää, että osa pelin viehätyksestä katoaa tällöin kuin tuhka tuuleen.

Sen näkee ja kuulee

Virtua Cop näyttää hienolta, eikä mokia graafiselta puolelta löydy. Viholliset kellistyvät hyvännäköisesti ja saavat aina hyvän mielen pelaajalle kuollessaan. Hienot ilmalennot ja vihollisten ympärille ilmestyvät merkit tuovat pelille tyylikkään elokuvamaisen fiiliksen, joka tulee esiin erityisesti viimeisessä kentässä.

Äänet ovat peruskauraa. Pam, riks, raks ja poks. Aseiden äänet on tehty ihan siistin ja jykevän kuuloisiksi, joskin tämäkin on syytä suhteuttaa siihen Segan yleiseen realistisuuden tasoon. Musiikit ovat passiivista taustaääntelyä, joka ei huomiota muilta osa-alueilta varasta.

Ase tekee pelin

Virtua Gun tuntuu kädessä jämäkän tyylikkäältä. Ilman sitä peli tuntuisi aika tyhjältä - pyssypelit ovat pyssyjä varten. Jos vielä olisin leikki-iässä, löytyisi vekottimelle varmasti paljon muutakin käyttöä. Ase istuu riittävän hyvin käteen ja sillä on mukava ammuskella virtuaaligangstereita.

Virtua Copin olemassaolon syy on ilman Virtua Gunia kyseenalainen, mutta sen kanssa meno on sen verran addiktiivista ja viihdyttävää, että kyseessä on ehdottomasti yksi pakkohankinnoista Saturn-miehille ja -naisille. Vähäisestä pelimuotojen määrästä ja itseääntoistamisesta huolimatta peli on rautaa.