© Vitonen Entertainment 2002-2009
Valid XHTML - Valid CSS - vito @ vitonen.net
Maanantai, 06.09.2010

Vitonen Entertainment

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit
• TopVitonen

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit

• Etusivu
• Info
• Päivitykset
• Toimitus
• Linkit
• Palaute

Jo hyvän aikaa sitten Joss Whedon loi suloisen koulutyttö/vampyyrintappaja -sekoituksen. Buffy Summers oli normaali nuori, jonka ongelmiin kuului pojat ja imago. Kaikki tuo koki kovan kolauksen, kun Buffy sai tietää olevansa valittu, jonka tehtävä on tappaa epäkuolleita vampyyrejä. Idea ei kuulosta kovin lupaavalta, mutta Joss uskoi itseensä ja Buffystä tuli elokuva. Valitettavasti elokuva oli aikas huono tekele niin yleisöstä kuin arvostelijoistakin. Mutta Whedon ei luovuttanut! Vuosia myöhemmin kun elokuva oli jo unohdettu, tuli Buffysta sarja. "Ei taas!" voihkaisi valtaosa elokuvan nähneistä, mutta sarja osoittautuikin paljon edeltäjäänsä paremmaksi. Piakoin napsakan tytön nimi valtasi TV:t ja fanikaupat. Kun sarja myi, päätti EA ja Fox Interactive tehdä aiheesta pelin. Vaan onko peli oikeasti maukas keitos pelikansalle vaiko vain karmea soppa varustettuna lisensillä?

Joka yö töitä teen

Sunnydalen koululla on kaikki taas normaalisti. Aikaisemmasta mitään oppimattomat nuoret ovat cheerleader-treineissä keskellä yötä. Treenit eivät tietenkään ole treenit ilman pakollista vampyyrien yöllistä hyökkäystä, ja niin vampyyriarmeija marssii sisään suorittamaan velvollisuuksiaan. Vaan ei hätää! Buffy Summers nimittäin sattuu olemaan yksi harjoittelevista cheerleadereistä. Näin ollen lentävät vampyyrit lakoon ja useimmat opiskelijat pelastuvat. Pulmana on että vampyyrien hyökkäys vaikuttaa olevan paremmin organisoitu kuin yleensä. Myöskin Malik-niminen vampyyri suorittaa onnistuvan iskun koulunkirjastoon, ja yllättäen näyttää siltä että vampyyrien hyökkäys olikin vain hämäys. Mutta miksi? Ovatko vampyyrit päättäneet sivistää itseään kirjoilla vai onko takana jokin paljon karmeampi tekijä?

Yllättävän hyvä

Buffy-pelistä on kuullut sanottavan paljon niin puoleen kuin toiseen ja koko projekti on vaikuttanut pahaenteiseltä. Onko tuo edes ihme? Vuosien varrella olemme nimittäin saaneet todistaa kuinka useimmat lisenssipelit vain tuhoavat esikuvansa hyvän nimen. Tätä surullista pelikastia edustavat mm. Night Breed, Kummisetä ja Lahjomattomat. Suoraan sanottuna idea toiminnalisen ja humoristisen sarjan siirtämisestä peliksi on todella pelottava idea. Yllätys oli valtava, kun peli vakuutti minut jo alkukuvissa. Suoraan TV-sarjan tyyliin alussa näemme kohtauksia pelistä tutun tunnarin saattelemina. Alku on lupaava eikä muu peli petä.

Mekaniikka toimii

Pelin harjoitusosiossa on jo buffymaisia vitsejä a la Buffy ja Giles. Tuon jälkeen alkaa peli ja huumori pysyy. Itse peli on sangen vaivatonta ja helppoa taistelua, joka kulkee orjallisesti täysin suoraa reittiä. Pelistä löytyy tukku salapaikkoja, jotka ovat helposti vain lokero seinän takana taikka kaappi oven takana. Hyppelyä on jonkin verran, mutta muutamaa kohtausta lukuun ottamatta pomppukohdat eivät ole vaikeita.

Jo elokuvassa tehtiin selväksi että valitulla on tukku ylimääräistä ruista ranteissaan. Tämä olisi voinut olla yksi pelin suurimmista sudenkuopista, kuinka tuoda Buffyn tappajanliikkeet ruudulle? Ongelma on ratkaistu hienosti. Buffyn liikkeet lähtevät helposti opittavista komboista jotka vievät erilaisia määriä tappajan voimia (Slayer Power). Näin pelaaja pääsee helposti harjoittelemaan polkupyöräpotkuja ilman että hän voi tappaa kaikki vain erikoisliikkeitä käyttämällä. Mikäli Buffyn voimat tai energia hupenevat, niitä saa lisää tappamistaan vihollisista tahi matkalla löydettävistä puteleista. Matkan varrella mukaan karttuu myös pieniä kristalleja joiden avulla Willow voi nostaa Buffyn energia ja voima varastoja. Pelin tarina on paremmin tehty kuin odotin ja sen turvin vauhtiin pääsee tuttu joukko sarjasta (mm. Spike ja Angel).

Pahviaivot vauhdissa

Pelin edetessä pääsee taistelemaan niin sarjasta tutuissa paikoissa (Bronze, Angelin kämppä yms.), kuin myös uusissa paikoissa, jota edustaa lähinnä demonien ulottuvuus. Kenttäsuunnittelu kärsii paikoitellen pikku typeryyksistä, kuten muuan lukoista, mutta on muuten mukavaa ja hitusen omaperäistäkin. Tästä tosin poikkeaa demonien ulottuvuus, joka on melkeinpä identtinen Clive Barkerin Undying-pelin ja miehen Hellbound: Hellraiser 2 -elokuvan kanssa. Valitettavasti demonienulottuvuus häviää painajaismaisuudessa Barkerin tuotoksille. Mukavasti pelissä on iso nippu aseita (eniten kolahti lapio ja bladehtava Riper Blade) ja puuvaarnoja saa aina hajoittamalla puupöydän tai pari. Kaiken tämän jälkeen on jo melkein sääntö, että peli loppuu salaman nopeasti. Näin ei tällä kertaa onneksi ole, vaan tahkottavaa riitti mukavasti muutamaan sessioon.

Vampyyrit juoksevat muiden hirviöiden tavoin päälle ja koittavat kukin tavallaan lopettaa Buffyn seikkailut. Jos taistelu olisi ollut vielä hivenen kovempaa olisi se peittänyt hienosti pelin huonon tekoälyn. Viholliset eivät yleensä ammu yhdessä niskaan, vaan katsovat kiltisti vierestä kun Buffy pieksee kaveria. Välillä veikot puolestaan alkavat kävellä tyynesti eteenpäin kesken taistelun ollen näin varmoja ruumiita. Mutta silti Buffy jaksaa viihdyttää! Vaikka peli kärsii paikoitellen ilkeästi typeryydestä ja pikku viilattavaa löytyy tollojen vihollisten lisäksi, on se sangen mukava koitos.