© Vitonen Entertainment 2002-2009
Valid XHTML - Valid CSS - vito @ vitonen.net
Maanantai, 06.09.2010

Vitonen Entertainment

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit
• TopVitonen

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit

• Etusivu
• Info
• Päivitykset
• Toimitus
• Linkit
• Palaute

Tecmon Dead or Alive -sarja on ollut koko historiansa ajan tasaisen laadukasta väkivaltaviihdettä. Ykkösosa oli häpeilemätön Virtua Fighter -kopio, jonka jälkeen sarja on alkanut löytää yhä enemmän itseään. Maailmanlaajuista hehkutusta ja Xbox Classics -sarjan tittelin ansainnut Dead or Alive 3 on sarjan läpimurto. Ensivaikutelma pelistä onkin erittäin hyvä.

Pintaa syvemmältä

Pelimuodoista paljon hehkutusta saanut Story Mode vastaa Arcadea. DOA3 valitsee kentät täysin sattumanvaraisesti kyseisessä pelimuodossa. Näin ei kenenkään tarvitse turhautuneena jymähtää aina samaan kohtaan. Tämä innostaa yrittämään uudestaan ja saa allekirjoittaneen ajattelemaan lopussa kiitos seisoo -mentaliteetilla. Palkinnoksi Story Moden suorittamisesta saat valitsemaasi hahmoa käsittelevän lyhyen, elokuvamaisen animaation. Näissä usein toiminnantäyteisissä pätkissä hahmo pääsee usein pelastamaan päivän potkimalla pari poikaa lasarettiin. Suuria vaikutteita voi huomata Tecmon saaneen Tekken -sarjan vastaavista videopätkistä. Graafisesti videot hivelevät silmiä. Näitä videoita voi sitten ihailla uudestaan ja uudestaan Theater -valikossa. On sääli, ettei pelissä ole juurikaan sen enempää kerättävää. Animaatioiden hankkimiseen kyllästyy nopeasti. Tuntien tahkoamisen päätteeksi pelaajaraukka palkitaan vain mahdollisuudella ihailla pelin lopputekstejä. Tosin erilaisia asusteita ja ainakin yksi uusi pelihahmo on avattavissa, mutta siihen lisämateriaali jääkin. Videoita ja asuja, asuja ja videoita.

Time Attack Modessa pelaaja yrittää tuttuun tapaan laittaa porukkaa halki, poikki ja pinoon mahdollisimman nopeasti. Parhaat ajat sitten jäävät pelin listalle muistiin. Survival Modessa pelaaja yrittää hoidella mahdollisimman monta vastustajaa niin kauan kuin omaa energiaa riittää. Time Attackia että Survivalia voi pelata joko yksi yhtä vastaan tai sitten Tekkenistä tuttuna Tag Battlena. Tag Battlessa molemmilla pelaajilla on käytössään kaksi hahmoa, joita hyödynnetään strategisella tavalla vuoron perään. Tämän lisäksi löytyy tietenkin Tag Battle -pelimuoto erikseen. Team Battlessa valitaan tietty määrä hahmoja ja niillä eniten voittoja kahminut voittaa pelin. Sparring Modessa voi harjoittaa taistelutekniikoitaan ja Watch Modessa ihaillaan tietokoneen ohjaamien taistelupukareitten turnajaisia. Pelaaja voi valita, mistä kamerakulmista ottelua seurataan. Tätä moodia tuskin kauaa jaksaa veivata, mikäli lisäohjaimille tulee käyttöä. Kaveriporukassa illat venähtävät pitkiksi, sillä peliä voi pelata peräti neljä pelaajaa Tag Battlessa.

Naisia ja paholaisia

DOA3:ssa on poikkeuksellisen monta naishahmoa, peräti seitsemän. Kaiken kaikkiaan pelihahmoja on 16. Taistelulajeja löytyy aina karatesta ninjutsuun ja venäläisistä lajeista pro-wrestlingiin. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta hahmot ovat jokseenkin persoonattoman oloisia. Story Moden Omega -niminen loppupahis on liekkikehän ympärillä säteitä ja lieskoja lähettelevä isottelija. Jos ei muuta, pinnani tuo rumilus onnistuu polttamaan kerta toisensa jälkeen. Paholaisen iskuista nimittäin lentää hyvin usein kentän toiseen päähän, jolloin on vaikeaa päästä takaisin vastustajan lähelle jatkuvan pmmituksen vuoksi. Kun aiemmista vastustajista selviää suhteellisen helpolla, loppuörkki osoittautuukin sitten ylitsepääsemättömäksi esteeksi.

Visuaalista ilotulitusta

DOA3:n ulkoiset erikoisuudet ovat ympäristöjen hajoaminen ja mahdollisuus pudottaa vastustaja taistelualueelta, jolloin hakkaamista jatketaan alemmalla tasolla. Minkäänlaista Ring Out -sääntöä pelissä ei siis ole, sillä vastassa on aina joko uusia taistelutantereita tai seinää. Seiniin osuessaan menettää voimiaan sen mukaan, onko seinä sähköistetty, joustava tai muuten interaktiivinen.

Taisteluympäristöt reagoivat pelaajien liikkeisiin muullakin tavalla kuin hajoamalla. Lumeen ja hiekkaan jää esim. erilaisia jälkiä, puista putoaa lunta ja lehdet leijuvat ukkeleiden jaloissa. Nämä mukavat lisäefektit korostavat muutenkin kauniita kenttiä entisestään. Pelaaja pääsee toteuttamaan itseään mm. korkeille vuorille, wrestling-kehään, luoliin, itämaisten rakennusten pihoille, lumisiin metsiin ja aurinkoiselle hiekkarannalle. Grafiikka on lyhyesti sanottuna silkkaa silmänruokaa. Myös hahmojen huolella antialiasoidut kasvot, asut ja hiukset liikehtivät aidonoloisesti. Ruumiinosat eivät myöskään näytä menevän hahmojen läpi taistelun tiimellyksessä. Valaistus-, varjo- ja heijastusefektit ovat Xboxin heiniä ja niitä DOA3 hyödyntää viimeisen päälle. Kaiken kruunaa ruudunpäivitys, joka pysyy poikkeuksetta tasaisena. Epärealistiset ääniefektit täydentävät muutenkin mielikuvituksellista kokonaisuutta. Musiikista ei voi aivan samaa sanoa; liian itseään toistavia raitoja kuullaan kentästä toiseen, mutta makunsa kullakin.

Monoa toisen eteen

Pelin vaikeustaso ei tarjoa parhaimmillaankaan yliluonnollisen suurta haastetta, ainakaan Story Modessa. Tagissa tosin voi tulla kunnon tappelupeliveteraaniltakin melkoinen kirosanavyöry tietokoneen hurjassa pyörityksessä.

Nappien toiminnot koostuvat totuttuun tapaan potkusta, lyönnistä, heitoista ja blokista. Näiden asettelua ohjaimelle voi onneksi muokata päävalikosta. Varsinkin jos on tottunut Virtua Fightereita pelaamaan, Options-valikon kautta käynti lienee tarpeen. Tarjolla on neljä valmiiksi luotua näppäinasetusta sekä mahdollisuus tehdä omat asetuksensa.

Pelattavuus on sulavaa ja mikä tärkeintä, peli reagoi ajallaan isännän painalluksiin. Hahmojen liikeradat ovat nopeita ja niihin on vastattava todella nopeasti. Counter -liikkeiden toteuttaminen on huomattavasti kivuttomampaa, kuin mihin jotkut meistä ovat tottuneet vuosien mittaan á la Virtua Fighter. Ajoitusta ei tarvitse viilata enää hermostumiseen asti. Counterin merkitys otteluissa on kasvanut olennaisesti, joten aloittelijakin omaksunee perustaktiikat nopeasti. Toisaalta pelkällä nappuloiden hakkaamisellakin aloittelija pääsee valitettavan pitkälle kokenutta pelaajaa vastaan.

Hahmojen liikkeet ovat suurimmaksi osaksi suhteellisen helppo omaksua. Erilaisten combojen näppäinyhdistelmät vaikuttavat usein loogisilta, joten ne on myös helppo painaa mieleen. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö liikkeitä piisaisi. Fanaattisin mätkintäpelien ystävä saa varmasti kulumaan tuntitolkulla aikaa Sparring Modessa.

Muista kyseisen genren peleistä poiketen DOA3:n taistelujen alussa tulee ajoittain animaatio, joka kertoo tappelujen motiivin. Nämä ovat kuitenkin varsin naiiveja tekosyitä toisten hakkaamiselle. Hyvä sentään, että syitä on lähdetty edes kehittämään itse peliin. Usein niistä saa informaatiota vain pelin manuaalista, jos nyt sieltäkään.

Tyylikkäät turpajaiset

Dead or Alive 3 on hyvä beat 'em up -peli ja tarjoaa hieman vaihtelua puutuneeseen kaavaan, jota turhan moni muu mättöpeli ylläpitää vuodesta toiseen. DOA3:sta lähtee mielenkiinto muutamassa viikossa, etenkin, jos ei löydä itselleen pelistä kiinnostuneita kavereita moninpelisessioihin. Peli ei yksinkertaisesti palkitse omistajaansa riittävästi. Yksi syy pelin huikeisiin myyntilukuihin lienee polygoninen naiskauneus, jolla sarjaa on markkinoitu.