Peliarvostelut - Xbox - Freedom Fighters
Freedom Fighters on pidetyn Hitman-pelisarjan kehittäneen IO Interactiven mielenkiintoinen ja mukaansatempaava toimintaluomus. Toisessa maailmansodassa Neuvostoliitto kehitti atomipommin ennen amerikkalaisia ja valtasi Euroopan. Eräänä kauniina päivänä New Yorkiin ja putkimies Chris Stonen elämään ilmestyy hirmuinen joukko punakaartilaisia ja kiehtova tarina saa alkunsa.
Pelaaminen hoidetaan kolmannesta persoonasta. Tarkoituksena on edetä tehtävä kerrallaan pitkin vuotta ja karkottaa neukut pois pyhältä maalta. Kentät on jaoteltu tiettyihin jaksoihin, jonka jokainen osa on toisista riippuvainen - tuhoa yhdestä kentästä sillat ja toisen jatkuva vihollistulva lakkaa. Viemäriverkoston välityksellä siirrytään kentästä toiseen, tallennetaan ja täydennetään ammusvarastoja.
Tähtäyksen peli hoitaa automaattisesti. Tarkempaa sihtailua varten kamera siirtyy vasenta tattia painamalla hahmon olan taakse ja tähtäin ilmestyy ruutuun. Omat ammusvarastot ovat rajalliset, eikä pelkällä jakoavaimella montaa neukkua neutralisoida. Liipasinsormen ei pidä olla turhan herkkä.
Asevalikoima ei ole tajunnanräjäyttävän laaja, mutta riittävä. Chris voi kantaa mukanaan käsiaseen, suuremman tykin (esim. haulikon, kiväärin tai singon), räjähteitä sekä erilaisia esineitä kuten ensiapulaukkuja ja kiikarit. Sankarimme voi vaihtaa asetta lennosta löytäessään mieluisamman.
Pelaaja ei pelasta suurkaupunkia yksin, vaan saa johdettavakseen jopa 12 muun vastarintaliikeläisen muodostaman tiimin. Omat voi panna hyökkäämään, puolustamaan tai seuraamaan kiltisti perässä. Käskyt voi jakaa joko kaikille yhteisesti tai jokaiselle jäsenelle erikseen. Systeemi toimii yllättävän hyvin tekoälyn pikkupuutteista huolimatta.
Viholliset ovat pääasiassa rivisotilaita. Kenttiin on ripoteltu myös ärsyttävän kovanahkaisia haarniskamiehiä, kumipukusotilaita ja helikoptereita.
Graafisesti Freedom Fighters on näyttävä. Erityisesti tuli- ja valoefektit ovat enemmän kuin tyylikkäitä ja vuodenaikojen vaihtelut näkyvät graafisina muutoksina ympäristöissä ja Chrisin vaatetuksessa.
Arvokkaasta musiikista vastuussa on takuusijoitus Jesper Kyd. Ääninäyttelyssä mitään mieleenpainuvaa ei kuulla, mutta eipä jää pääkoppaan mikään vaivaamaankaan.
Moninpeli tarjoaa tasan yhden pelimuodon: Capture the flagin. Moninpelikarttoja on vähän ja koko touhussa riittää mielenkiintoa vain hetken. Ilahduttavasti pelaajat voivat moninpelissäkin komentaa omia joukkoja ja vallata kentiltä eri kohteita, joissa lisää tykinruokaa syntyy. Taistot työllistävät maksimissaan 4 henkeä.
Freedom Fightersin hyvällä huumorilla toteutettu jenkkipatriotismilla mässäilevä tarina nappaa mukaansa nopeasti. Uudelleenpeluuarvoa löytyi itselleni riittämiin - hyvä niin, sillä peliaika riittää vain runsaaksi kymmeneksi tunniksi. Valittamisen aiheiksi jäävät pelin lyhyys, moninpeli sekä muutamat yksittäiset ärsyttävyydet. Freedom Fighters on peluun väärti.
Jerry Jäppinen 16.03.2004
