© Vitonen Entertainment 2002-2009
Valid XHTML - Valid CSS - vito @ vitonen.net
Maanantai, 06.09.2010

Vitonen Entertainment

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit
• TopVitonen

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit

• Etusivu
• Info
• Päivitykset
• Toimitus
• Linkit
• Palaute

J.K. Rowling todella onnistui vavahduttamaan maailmaa. Hänen tarinansa nuoresta pojasta joka saa yllättäen kuulla olevansa velho innosti niin nuoria, kuin aikuisiakin takaisin kirjan ääreen. Samalla se myös innosti tukkua kristittyjä kirjoittamaan ikuista valitusproosaansa. Sinänsä on ironista että kun ihmiset saavat tahtonsa läpi ja nuoriso palaa kirjojen ääreen niin samat tyypit rupeavat heti peräämään kirjoja roviolle. Noh, kuten puhuva koira totesi Aku Ankalle: "Elämme kovia aikoja ystävä hyvä."

Kärsiikö Potter skitsofreniasta?

Peli lainaa pohjaideansa suoraan kirjasta/elokuvasta riippuen siitä kuinka sen haluaa mieltää. Harry Potter kohtaa toisen opiskeluvuotensa Tylypahkassa turvallisin mielin. Mukavan alun jälkeen homma tosin alkaa luistamaan vaaralliseksi kun Harry alkaa kuulemaan outoja ääniä. Tuon lisäksi Rohkelikon kummitus, melkein päätön Nick löydetään halvaantuneena. Kun vielä rupeaa kulkemaan huhuja mystisen salaisuuksien kammion aukaisemisesta, alkaa Harry olemaan hengenvaarassa. Tämän lisäksi Potterilla painavat niskaan myös kouluasiat. Näin! Ei ole nuorella velholla helppoa.

En ole Salaisuuksien kammiota elokuvana nähnyt, mutta kirjana olen kyllä sen kokenut. Täten arvosteluni perustuukin kokonaan kirjan ja pelin vertaamiseen.

Modernia arkkitehtuuria?

Melkein koko peli tapahtuu Tylypahkan alueilla, joten niiden kuvaaminen on luonnollisesti ollut ensisijaisen tärkeää. Tässä pelintekijät ovat onnistuneet ihan kiitettävästi. Portaikot liikkuvat joskin vain hivenen ja Huispausstadionikin löytyy. Tosin koulun sisätiloihin on yllättäen ilmestynyt tukku täysin uusia osastoja, joiden tarkoitus on vain olla näyttämöjä Harryn hillittömälle riehumiselle.

Opiskelu on tuskaa

Luonnollisesti myöskin opiskelu on pelissä mukana. Harrylle ei ole edellisistä seikkailuista jäänyt mieleen muuta kuin yksi perusmättöloitsu, joten nippu uusia on opeteltava. Juuri loitsujen opiskelu tuokin yllättävän psykoottisen puolen peliin. Potter on ilmeisesti suututtanut koko koulun, sillä jokaisella oppitunnilla vain Harry joutuu opettelemaan uusia loitsuja. Opiskeluprosessi onkin naurettava itsemurha retkien takana.

Edes kirjoissa Harrya suojellut professori ja rehtori Dumbledore ei viitsi puuttua jatkuviin lynkkaus yrityksiin. Ja Voldemortia pidetään Harryn maailman ensisijaisena pahiksena?

Opettajien lisäksi myös pelin kameramies koittaa tappaa Harryn. Vaikka kamera toimiikin melkein koko pelin ajan hienosti ja sitä voi säätää, niin välillä ei se sitten onnistu millään. Kamera ponnahtaa juuri väärään paikkaan eikä suostu pysymään paikallaan sen manuaalisen ohjastamisen jälkeen. Näin parista pelin hyppelyosiosta tulee tavattoman vaikeita ja tuskallisia. Vai mitä itse pitäisit sokkona hyppelystä samalla kun aaveet ampuvat kimppuusi etkä aina edes voi väistää niitä? Kun muutamat kohdat unohtaa, pelin hyppely on miellyttävän letkeää, eikä viime hetken ajoituksia kohdata.

Sopupeliä velhomaailmassa

Tietenkin kaikki pelaajat pääsevät kokeilemaan myös huispausta. Tämä Potter-kirjojen iki-ihana laji on pelille siirrettäessä ryssitty komeasti. Pelaaja jahtaa Sieppiä, jonka hukkaaminen vaatii jo taitoa, kiitos Siepin jättämien valtavien renkaiden, jotka lisäävät Harryn vauhtia. Vastapuoli koittaa häiritä pelaajaa lentämällä tätä päin. Tietenkin hakeutuvat ryhmyt ja joukkuetoverit ovat myös törmäyskursilla. Jo hakeutuvat Ryhmyt ovat tarpeeksi pahoja mutta kun vielä selvästi lahjotut joukkuetoverit lentävät päälle, koittaen parhaansa mukaan estää Harryä saamasta Sieppiä, niin jo on. Miksi sopupeliä ei voitu sallia myös Rohkelikolle kun kaikki muut tuvat sitä voivat harjoittaa? Tämä on syrjintää!

Tuikkuni mun

Pelin puzzlet ovat sangen helppoja, mutta aukeavat paikoitellen ärsyttävästi loitsuilla. On sinänsä tyhmää kun mm. pimeissä paikoissa Harry ei voi työntää pakollisesti siirrettävää kivenlohkaretta, ellei hänellä ole taikasauvansa taskulamppuloitsua päällä. Tietenkään asiaa ei auta vaikka murikan olisi löytänyt aikaisemmin. Ilman valoa ei Harry sitä osaa siirtää. Tämä tosiaankin alkaa jo ottamaan nuppiin.

Peliympäristö on aseteltu täyteen Pertie Potin joka maun rakeita, jotka toimivat paikallisena valuuttana. Mitään todella tarpeellista ei tarvitse ostaa vaan rakeet lähinnä uppoavat yhteen melko turhaan loitsuun, ja tukkuun velhokortteja. Velhokortit ajavat asiaansa keräilyvimmaisille, mutta silti ne eivät sytytä. Kun missaat yhden kortin on kokoelmasi lopullisesti pilalla.

Tarinan kerronnassakaan ei ole paljoa kehumista. Osa kirjan hahmoista, mm. Doby, loistaa poissaolollaan ja stoori hyppii raivostuttavasti. Eihän peliltä saa mahdottomia odottaa, mutta kun kirjanlukeneenakin sain välillä ponnistella, seuratakseni tarkasti tarinaa niin jossain mättää.

Kaiken tämän haukkumisen jälkeen voisi vielä odottaa pelin kestää pitkään. Mutta niinhän ei käy. Muutamaa kohtausta lukuun ottamatta peli on ohi 2-3 illassa. Harry Potter ja salaisuuksien kammio on ikävä kokemus, eikä edes kovin pitkä semmoinen. Luojan kiitos Metal Gear Solid 2: Substance on pian kaupoissa, niin pääsen huuhtomaan pahan maun pois jollain hyvällä.