© Vitonen Entertainment 2002-2009
Valid XHTML - Valid CSS - vito @ vitonen.net
Maanantai, 06.09.2010

Vitonen Entertainment

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit
• TopVitonen

• Uutiset
• Arvostelut
• Ennakot
• Artikkelit

• Etusivu
• Info
• Päivitykset
• Toimitus
• Linkit
• Palaute

Lopultakin. Liki puoli vuotta USA:n julkaisunsa jälkeen Infogrames tuo Euroopan markkinoille Sega Sportsin NHL 2K3:n Xboxille, PlayStation 2:lle ja Gamecubelle. Odotus on ollut sen arvoista, sillä mikään muu lätkäpeli ei pääse lähellekään tämän pelin tasoa. Dreamcastille julkaistut sarjan kaksi ensimmäistä versiota olivat jo ylitse muiden, mutta ikinä en olisi uskonut Treyarchin vievän tasoa lyhyessä ajassa näin korkealle. Vihdoinkin Segan urheilupelit saavat nauttia suuremman yleisön suosiota. Pelin Euroopan julkaisun ajankohta järkeiltiin niin, että he antoivat pelaajille aikaa kyllästyä EA Sportsin surkeaan NHL 2003:een, ja tarjosivat sitten pelaajille tilaisuuden kokeilla jotain uutta. EA:n arcademaisen sarjan tason heikentyessä vuosi toisensa jälkeen Visual Concepts ja Treyarch iskevät kehiin lätkäsimulaationsa. NHL 2K3 on peli niille, jotka haluavat pelata realistista jääkiekkoa. Segan kahmaistua ESPN:n lisenssi itselleen on peli kuorrutettu tämän maailmankuulun TV-kanavan graafisella ulkoasulla.

Pelimuodot

Vuoden tärkein uudistus on Franchise Mode. Siinä pelaaja pystyy ottamaan täyden vastuun joukkueestaan. Voit hoitaa toimitusjohtajan, valmentajan, kykyjenmetsästäjän tai pelaajan tehtäviä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ottelujen pelaamisen ohessa on ostettava ja treidattava pelaajia sekä draftivuoroja. Tätä tehdessä on otettava huomioon myös joukkueen budjetti, joka ilmoitetaan dollarien sijasta pisteinä. Franchisen vaikeustason voi valita kauden alussa. Jostain syystä Franchiseen ei voi ottaa mukaan itse tekemiään pelaajia, joka on harmittanut monia.

Franchisen lisäksi löytyy pelimuodot nimeltä Quick Game (pikapeli), Exhibition (näytösottelu), Sega Sports Challenge, Season (tavallinen kausi) ja tietenkin Playoffs (pudotuspelit). Quick Gamessa valitaan vain joukkueet ja siirrytään saman tien pelaamaan. Exhibition on muuten sama, mutta siinä saa vaihtaa pelipaidan tai strategioita. Seasonissa on hieman enemmän erilaisia tilastoja, kuin NHL 2K2:n vastaavissa, mutta muuten ne ovat yhtäläiset. Kauden aloittaessaan voi kylläkin valita, ottaako tietokonetreidaukset käyttöön, ja sitä ominaisuutta ei ollut edeltäjässä. Sega Sports Challenge on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat kisata NHL 2K3:n herruudesta maailmanlaajuisesti. Pelattuasi matseja viisi tai enemmän saat käyttöösi koodin, jonka kirjoitettuasi Sega Sports.comiin pääset pelin maailmanlistoille. Listoille kirjautuminen vaatii rekisteröitymisen Segan verkkopalveluun, joka on täysin maksutonta hauskanpitoa. Challenge vaikuttaa myös olevan se ainoa pelimuoto, missä pystyy kasvattamaan henkilökohtaisia tilastojaan. Sarjan aiemmissa peleissä tilastoitiin kaikki ottelut pelimuodosta riippumatta, enkä käsitä, miksi nyt mennään kehityksessä takapakkia. Ainoa, mitä pelaajaprofiileihin voi tallentaa, on peliasetukset. Profiilien toiminnassa on lisäksi ilmennyt ongelmia. Kun lataa kahden tai useamman pelaajan profiilit eri ohjainportteihin, asetukset eivät välillä oikeasti tallennu, vaikka ne tallentaisi.

NHL 2K3:n kolmesta eri versiosta Xbox-versio on ainoa, jolla pääsee verkkopelaamaan. Olisitko halunnut pelata kokonaisen kauden kaveriasi vastaan Xbox Liven välityksellä? Niinhän me kaikki, mutta ainakin tänä vuonna on tyytyminen näytösotteluihin. Itse toivoin koko ajan pääseväni haastamaan Pohjoisamerikkalaisia pelaajia, mutta Eurooppalaiset pääsevät ruoskimaan vain Eurooppalaisia. Kuten muissakin online-rähinöissä, tässäkin esiintyy muutamia ongelmia. Jos vastapeluria alkaa rututtaa, hän voi lopettaa pelin kesken, jolloin pelaajien tilastoihin tulee virheellisiä merkintöjä. Jos menee taukovalikkoon kesken ottelun, yhteys toiseen pelaajaan saattaa katketa ja peli loppuu siihen. Myös paljon hehkutetut, reaaliaikaisen kommunikoinnin mahdollistavat kuulokkeet eivät ole toimineet moitteetta. Joukkueen valinta- ja latausruudussa puheääni pätkii. Itse ottelun aikana puhuminen sujuu kuitenkin ongelmitta.

Harjoittelumuotoa ei vieläkään saatu. Näin strategisessa pelissä sille olisi käyttöä. Sega on samaa mieltä, joten katsotaan sitten, josko tuo löytyy NHL 2K4:ssä...

Realistisuus

Treyarch on parantanut peliä erittäin usealla eri osa-alueella. Pelin fysiikkamallinnus on kerta kaikkiaan henkeäsalpaavaa jälkeä. Ohjattavuus toimii juuri yhtä hyvin, kuin sen luistimien päällä pitääkin toimia. Pelaajat kyyristyvät hyökätessään niin kuin pitääkin. Kiekko liikkuu vakuuttavasti jäällä, mailassa ja ilmassa. Taklausten näyttävyys riippuu siitä, millä vauhdilla, voimalla ja kiloilla taklaat. Jopa oma pelaajasi saattaa loukkaantua, jos taklaat vastustajaasi liian kovaa. Pelit-lehden arvostelija jopa väittää nähneensä kiekon liukuneen kaukalon laitojen päällä, jonka seurauksena hänen silmänsä olivat pudonneet lattialle. Sama tapahtui minulle, kun näin pelaajien yrittävän napsia kiekkoja ilmasta hanskoihinsa. Ei siinä vielä kaikki: ensimmäisenä NHL-pelien historiassa Treyarch tarjoaa mahdollisuuden järjestää laitakahinoita. Tietokone pitelee pelaajia mielellään kulmissa, kun kaverit yrittävät kaivaa kiekon pois. Hallien yksilöllisyyttä korostavat summerit, jotka soivat jokaisessa hallissa oikealla tavalla. Anaheimissa maalataan erittäin matalaäänisen murinasummerin tehostamana, kun taas esim. Philadelphiassa on varsin sähäkkä, korkeaääninen summeri. Näin äärimmäistä realismia ei ole kiekkopeleissä ennen nähty.

Presentaatio

Tämän vuoden avausanimaatio on toteutettu jokseenkin yllättäen peligrafiikalla. Mielestäni ratkaisu on jokseenkin osuva, käyhän tuo vaihtelusta. Tämän jälkeen siirrytään pakolliseen ?Press Start Button? -ruutuun, jonka jälkeen pelaaja saapuu erittäin tyylikkääseen valikkoon, joka on tietenkin ESPN-tyyliin toteutettu.

Matsien alussa on NHL 2K2:n tapaan kotijoukkueen aloituskentän esittely. Tällä kertaa taustalla ei soi ?Y?all Ready for This?, vaan juuri mitäänsanomatonta show-jumputusta. Tämä peilaa kumminkin paljolti todellisuutta, sillä sitähän hallilla useimmiten kuullaan.

Grafiikat

Valitettavasti graafinen puoli on pelin huonoin osa-alue. Juuri tätä osastoa toivoin parannettavan, mutta ikävä kyllä peli näyttää päällisin puolin samalta, kuin NHL 2K2. Animaatiota on toki tullut paljon lisää, mutta ei tarpeeksi - ainakaan tietyissä kohdissa. Pelaajat liikehtivät matsien alkuseremonioissa edelleen samannäköisesti ja yhtä mekaanisesti kuin NHL 2K:ssa, jonka kehittäjän, Blackboxin koodia Treyarch käytti NHL 2K2:n pohjana. On otettava silti huomioon, että Treyarchilla oli kovin niukasti aikaa kehittää peliä. Muilla osa-alueilla NHL 2K3:n myötä on tapahtunut huimaa kehitystä. Sarjaan vastikään tutustuneille grafiikka on varmasti vain mukavaa vaihtelua EA:n karkkigrafiikoiden jälkeen. 2K-sarjan veteraaneille puolestaan tuskin on herkkua pelata uutta peliä lähes samoilla grafiikoilla kuin ennen. Kasvot ovat selvästi realistisempia kuin aikaisemmin, mutta eron havaitsee ainoastaan pelaajien lähikuvissa.

Viime vuonna ruudunpäivitys oli lähes poikkeuksetta sulavaa, 60hz taajuudella väpättävää silmänruokaa. NHL 2K3:lla on paha tapa hidastella ajoittain. Pelin hidastelut vaihtelevat siedettävästä tasosta tuskalliseen, riippuen valitsemastasi kamerakulmasta. Etenkin, jos zoomaat oletuskameran tasosta ylöspäin (kyllä, pelissä voi siis valita itselleen sopivan kamerakulman zoomaamalla), alkaa peli tökkimään joskus häiritsevästi kentän toisessa päässä. Suurin osa peliajasta on joka tapauksessa erittäin sulavaa.

Äänet

Ääniefektit ovat parantuneet, ja ottelut vaikuttavat niiden puolesta tosielämää vastaavilta. Syystä, että äänet ovat nauhoitettu oikeista otteluista. Äänien suurin plussa on siitäkin huolimatta yleisöäänet. Viimein tämäkin puoli on saatu kuntoon. Katsomo reagoi tolpan kilautuksiin, vaarallisiin läpiajoihin ja vastaavanlaisiin aidonoloisesti. Yksittäisiä huuteluita kuuluu yleisön joukosta samaten aika ajoin. Kun olin yhden maalin johtoasemassa ja tietokone oli ottanut kuudennen kenttäpelaajan jäälle, katsomosta huudettiin ?Please!?, ja minä vippasin kiekon säälimättä vastustajan siniviivalta tyhjään pörsään. Siinä sitä hymyiltävää riitti.

Pelikatkomusiikkien osalta ei edelleenkään kannata odottaa mitään hittibiisien pätkiä. Edellisten osien tapaan tarjotaan sitä tuttua, ikävystyttävää tekijänoikeusvapaata kansanmusiikkia ja muuta pilipalivingutusta. Päävalikkomusiikkeja on luultavasti vain yksi, ja se on ESPN:n lyhyt tunnari, jota sietää kuunnella yllättävän pitkään. Jos rupeaa päivittämään pelin rostereita, on selvää, ettei moista jankkaavaa sävelmää jaksa kauaa kuunnella pitkissä päivityssessioissa. Ei huolta, musiikit saa pois taustalta optionsin kautta. Selostajat ovat asiallisia, vaikkakin varsin itseääntoistavia. Parannus kumminkin viimevuotiseen jankutukseen nähden.

Valikot

Jos viime vuonna oli mielestäsi liian vähän säädettävää, niin nyt sitä ainakin riittää, aina riesaksi asti. Tänä vuonna sarjaan on tullut mukaan kilpailijan versiosta tutut sliderit, eli palkit, joita säätämällä voit muuttaa kentällä tapahtuvia asioita. On toki hyvä, että pelin kulkua pystyy muokata mieleisekseen, mutta lopulta säätöpalkit saavat vain aikaiseksi harmaita hiuksia. Kings-kaudestani meni puolet hanurilleen säätäessä palikoita. Nyt, pelattuani n. 60 ottelua runkosarjasta, alan vähitellen löytää peliin realistisen balanssin. Perusasetukset eivät ainakaan minulle kelvanneet. Säädettäviä ominaisuuksia ovat mm. maalivahti-, puolustus- ja hyökkäysteho, kiekkofysiikka, taklausvoima, pelaajien väsymys jne. Joidenkin säätäminen ei tunnu vaikuttavan peliin kovin oleellisesti, vaikka asteikko nostettaisiin minimistä maksimiin. Toisissa kategorioissa ero on taas selvä, joten pientä epätasapainoa näiden vaikuttavuuksien välillä on havaittavissa.

Vaikeustasoja on peräti viisi erilaista. Nämä ovat Amateur, Rookie, Pro, All-Star ja Hall of Famer. Ensiksi mainitulla tasolla saa toki tehtyä maalin vaikka umpitokkurassa, sama pätee Rookieen. Pro on pelin oletustaso, josta ainakin itse etenin parin ensimmäisen matsin jälkeen suoraan All-Stariin. Tälle tasolle jäädäänkin pelaamaan vähän pidemmäksi aikaa. Kestää aikansa, ennen kuin oppii naruttamaan vastustajan puolustuksen ja yli-inhimilliseltä tuntuvat maalivahdit. Monet pelaajat ovat lähes suinpäin syöksyneet tekemään goalie edittejä, eli muuttelemaan maalivahtien tehoarvoja. On hienoa, että pelaajille annetaan mahdollisuus muuttaa arvoja, mutta en itse ainakaan näe sitä ollenkaan tarpeelliseksi. Pienen harjoittelun jälkeen pelaaja oppii höynäyttämään veskaa. Sitten siirrytäänkin Hall of Fameriin, jossa pelaaja saa vastaansa tekoälyä, jollaista ei ole aiemmin lätkäpeleissä nähty. Itselläni ensimmäiset Hall of Famer -pelit olivat niin tuskaisia tappioita, että tuli emoa ikävä. Pahin kokemus oli tappio Minnesotalle 10-0! Vihdoinkin olemme saaneet lätkäpelin, jossa on oikeasti haastetta.

Lisäksi pelistä löytyy kolme erilaista ohjainasetusta: Basic, Intermediate ja Advanced. Basic vastaa asetuksia, joihin lätkäpeleissä on yleensä totuttu. Intermediatessa ja Advancedissa pääsee harjoittelemaan sorminäppäryyttään. Siinä pelaaja joutuu tekemään näppäinyhdistelmiä, joilla suoritetaan lisätoimintoja, jotka Basic-asetuksista puuttuvat. Näitä ovat mm. harhautukset, nostosyötöt, väistöliikkeet ym. kikkailut. Kontrollit tulee opittua yllättävän nopeasti.

Eräpituuden saa valita vapaasti 1-20 minuutin väliltä. Nyt on myös mahdollista laittaa lyhyempiin kuin 20 minuutin eriin kaksiminuuttiset jäähyt, jos näin haluaa. Ottelun aikana ja ennen sitä on mahdollista valita joukkueelle erilaisia strategioita niin hyökkäys-, puolustus-, kuin keskialueellekin yli-, ali- ja tasakentällisille. Vihdoinkin eri kentällisiä pystyy myös lukitsemaan. Tämä on erinomaista, sillä näin pelaaja pystyy harjoittamaan itseään eri kentällisten tehtävissä ja oppii näiden eri roolit paremmin. Ja mikäs sen mukavampaa, kuin pelata kokonainen kausi pelkästään maalivahdilla.

Tilastoissa ei valikoiden puolesta ole tapahtunut merkittäviä uudistuksia, mutta muutamia parannuksia toki löytyy. Hienoa, että itse otteluiden aikana näkee viimeinkin kattavia tilastoja. Niin asian pitää ollakin, eihän ESPN-lähetys olisi mitään ilman hienoja tilastotaulukkoja. Parasta tosin on se, että pelikatkoilla ruudun alareunaan tulee pelattavien otteluiden tilanteita.

Päävalikon tilastojen joukosta löytyy myös useiden erilaisten NHL-palkintojen voittajien listat. Tämä tarkoittaa siis sitä, että Sega on hankkinut lisenssit luultavasti kaikkiin NHL:ssä jaettaviin pysteihin, joita voi voittaa kauden aikana.

Ketjunmuokkaus on entistä vaivattomampaa. Kausimoodeissa tietokone laittaa pelaajat ketjuihin arvojen mukaiseen järjestykseen ja laittaa puolustajat ja hyökkääjät kerrankin oikeille paikoilleen. Ikinä ei ole tietokoneelta tuo sujunut yhtä hyvin. Ikävä kyllä jostain kumman syystä automaattista ketjujenmuokkausta ei pysty käyttämään päävalikon rostereihin. Mainittakoon lisäksi, että kaikki ketjut voi nimetä itse.

Monet kiekkofanit ovat ottaneet tavaksi päivittää lätkäpeliensä pelaajalistat oikeiden NHL-siirtojen mukaisesti aika ajoin. Päivittämisestä tulee ennen pitkää mahdotonta, koska ylimääräisten pelaajien listalle mahtuu vain 80 pelaajaa ja uusia voi luoda vain 40, joista neljä paikkaa on varattu maalivahdeille. Etu- ja sukunimiin saa kirjaimia ainoastaan kahdeksan, joka ei riitä millään.

Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. Loukkaantuvat pelaajat palaavat kiltisti oikeille paikoilleen ketjuihin tervehdyttyään. Aiemmassa pelissä ketjuihin palaavat pelaajat sekoittivat ketjut kauden mittaan perusteellisesti. Lisäksi loukkaantuneet voi halutessaan pistää joko vilttiketjuun tahi kuntoutusleirille. Jos terveen pelaajan tulokset eivät vakuuta, voi kyseisen miekkosen pudottaa farmiin. Farmijoukkueita, saatikka farmijoukkueiden nimiä ei löydy, niin paljon ei lisensseillä brassailla, mutta pelaajan farmitilastot pitäisi pystyä näkemään Franchisessa.

Hyvästi, flipperikiekko

NHL 2K3:ssa kaiken Alpha ja Omega on realistisuus. Pelissä on pikkuvikoja, mutta niitähän löytyy aina; mikään peli ei ole täydellinen. EA Sportsin surkuhupaisat flipperilätkät eivät voisi enää vähempää kiinnostaa. Sega Sports on valovuosia edellä kilpailijaansa EA:ta, jonka jokavuotiset, saastaiset rahastukset ovat sokaisseet kuluttajien sinisilmät sarjan valtaisalla markkinoinnilla. Sega Sports on nousemassa hitaasti, mutta varmasti EA Sportsin rinnalle taistelussa urheilupelien menekin ykköspaikasta. Sarjojen laadusta käydyn mittelön Sega voitti jo heti kättelyssä, tuotuaan ensimmäiset 2K-pelinsä markkinoille vuonna 1999. Siitä puhukoot puolestaan lukemattomien eri pelimedioiden antamat arvosanat sarjan peleille. EA on jo saanut, mitä se on halunnut. Se on kasvanut maailman suurimmaksi pelialan julkaisijaksi. Nyt EA ratsastaa vain pitkälti elokuvalisenssien ja markkinoinnin turvin. Firmalta on ideat lopussa, ja heidän surrealistiset "lätkäpelinsä" myyvät miljoonia kappaleita, pelien tasosta riippumatta. On aika laittaa stoppi EA Sportsin perversseille fantasioille, ja alkaa pelata jääkiekkoa.